Kateudesta vihreä

Eilen postilaatikosta kolahti tuo ihanainen KG-lehti.

Itseäni kiinnosti lehdessä tällä kertaa eniten kirjoitus "Hyöty irti kateudesta". Teksti käsittelee sitä, kuinka kateuden voisi jalostaa voimavaraksi itselle. Tämä siis koskee lähinnä tuota laihdustus-/elämäntaparemonttipuolta. Eli kun näet kauniin, timmin mimmin salilla juoksemassa viereisellä matolla, voit kateudesta vihertäen saada itsellesi kenties lisää motivaatiota. 


Vaikka kateus on normaali tunne jokaiselle ihmiselle, ovat jotkut alttiimpia kadehtimaan kuin toiset. Huonolla itsetunnolla nähdään olevan suuri vaikutus kadehtimiseen. Tähän vois kommentoida että NO ONPA UUS UUTINEN. Tunnistan itsessäni kyllä tuota kateutta ah niin paljon. Mutta miten sen sitten jalostaisi apinan raivoksi (BTW, ootko koskaan nähnyt raivoavaa apinaa?) jolla saisi itsensä pusertamaan hiukan tiukemmin? Meikää tuo toisten kadehtiminen lähinnä lannistaa eli vaivun yhä syvempään itsesääliin ja lamaannun.


Naisen kateuden taustalla voi usein olla tunne siitä, että menestyjä hylkää ja ikään kuin pettää ystävänsä. En ehkä itse koe ajattelevani näin, mutta onhan se totta että tunnen itseni ulkopuoliseksi keskustellessani työssä käyvien ystävieni kanssa. Itse kun yrittää yhä painia opiskeluiden parissa ja on jo ihan korviaan myöten täynnä niitä, niin toisten hehkutus (tai valitus) työelämästä kuulostaa lähinnä mulle pottuilulta. Tiedän tietysti ettei se ole näin, ja samaan aikaan tunnen itseni niin huonoksi kun en osaa iloita toisten ilosta vaan murehdin vaan omaa itteäni. Ja kierre senkun syvenee.


Tiedän myös, että kateellinen ei näe kohteitaan mitenkään realistisesti, vaan ne idealisoidaan. Hah, tämä on taas näitä tiedän kyllä mutku - juttuja joita tässä blogissa on riittänyt. No mutta mä nyt vaan oon tunneihminen. Jotenkin tuntuu, että kaikki mun elämän peeaaäskooaa kiertyy just nyt tuon gradun ympärille. Hemmetti, aion kyl väkertää sen valmiiks vaikka siinä menis loppukin mielenterveys! Olis semmonen 3 viikkoa aikaa mutta kalenteri ihan täynnä ohjelmaa. Aattelin motivoida itseäni silleen, että aina kun istun koneella naputtelemassa gradua, saan syödä ihan mitä haluan! :D Mutta siis aikataulussa täytyy pysyä. Meidän perheessä tapahtuu muuten muutakin jännää mut niistä sit toiste :P


Huomenna suuntaan tosiaan leirille/retriittiin opiskelemaan/hiljentymään, mutta palaan viikonloppuna asiaan ja kertoilen millainen retriitti oli. 

Aiheen puutetta

Mietin jälleen, että mistä sitä tänne blogimaailmaan kirjoittaisi. 


Tuntuu olevan niin vähän mitään "kunnon" asiaa. Selailen aina välillä uusia blogeja tuolta Blogilistalta, mutta se saa aikaan vaan tämän oman blogin häpeämistä. Meikä kun ei osaa luoda mitään upeaa ulkoasua saati sitten harrasta valokuvaamista hienolla järjestelmäkameralla (minkä tuntuu nykyään osaavan KAIKKI). Missä sitä kuvaamista opetetaan kun mä oon ihan pudonnut kyydistä? No täytyy kyllä sanoa, että suurin osa noista blogeista on näitä "tässä mun tän päivän asu" -tyyppisiä ripityksiä, missä sitä samaa henkkamaukan rättiä on kuvattu sit 20 eri kuvakulmasta. Booooriing, sanon mä. Ei se ole mikään muotiblogi jos vaan kuvaat mitä pistät päälles aamulla... Ja kun nämä kirjoittajat on sellaisia 15-21 -vuotiaita (ei siinä sinänsä mitään pahaa), niin en tämmösenä vanhana kurppana oikein osaa samaistua niihin kirjoituksiin... :P


Mietiskelin että pitäisikö sitä vain suoltaa jatkossakin tänne tätä samaa tajunnanvirtaa. Mutta mistä te rakkaat lukijani haluaisitte lukea? Täältä tuskin tulee mitään muoti- tai meikkipostausta, mutta otan vastaan aihe-ehdotuksia :D 


Tällä viikolla yritän selvitellä loppukevään toimeentuloani juoksemalla ympäri kaupunkia. Keskiviikkona käyn anelemassa yliopistolta josko puoltaisivat Kelalle hakemustani opintotuen jatkokuukausista. Se tuki olis kyllä tarpeen ja varmistaisi sen, että en joudu etsimään mitään keikkatyötä. Sekin työ kun olisi hankalaa tässä tilanteessa, sillä parin viikon päästä aloitan 10 viikon harjoittelun mikä tarkoittaa pitkiä päiviä. Loppuviikolla suuntaan myös opinahjoni tarjoamana erääseen kartanoon leirille/retriittiin yhdeksi yöksi. Tuleekin vaikeaa olla ilta hiljaisuudessa kun on tosi kiva kämppäkaveri! :) Ehkä otan hyvää lukemista ja nautin paaston ajasta ja ihan vaan omista ajatuksistani :D

Paastonaika

Tänään on tuhkakeskiviikko eli paaston aika alkaa. Tuhkakeskiviikon viettäminen tunnetaankin jo 1000-luvulta. Illan tuhkamessussa pappi piirtää messukävijän otsaan ristin tuhkalla ja voi lausua esimerkiksi: "Muista ihminen, että olet tomu, ja tomuun olet jälleen tuleva." 

Itse en suuntaa tänään iltamessuun, sillä koko päivän istuminen luennoilla opinahjossa vei kyllä mehut meikäläiseltä. Taidan hautautua peiton alle tenttikirjan kanssa ja illalla kenties vielä rentoutua saunomalla :)


Pohdin kyllä miten viettää paastoa. Olen useasti yrittänyt erilaisia ruokaan tai erityisesti herkuista pidättäytymiseen liittyviä paastoamisia, mutta jotenkin ne aina tuppaavat jäämään kesken... Tälläkin kertaa ajattelin kyllä yrittää sitä sokerista vierottautumista mistä aikaisemmin kerroinkin, mutta se vierotuskuuri olisi kyllä tarpeen vaikka paastonaika ei vielä alkaisikaan! 

Paastoaminen (ruoasta) taitaa olla nykypäivänä jo tavanomaista ja trendikästäkin. Erilaisia mehupaastoja hehkutetaan laihdutuspalstoilla ja ateriankorvikesmoothiet menevät kuumille kiville kaupoissa. Toki kristillinenkin paasto voi olla askeettista ruoasta paastoamista, esimerkiksi liha ja maitotuotteet on toisinaan jätetty kokonaan pois ruokavaliosta. Kristillisen kirkon paasto keskittyy kuitenkin ennen kaikkea hengelliseen paastoamiseen: katumukseen, itsetutkiskeluun ja hiljentymiseen. Paaston aikana palataan siihen, mikä on elämässä ja uskossa olennaista. Itse taidan kaivaa jälleen Raamatun esiin yöpöydän laatikosta ja jatkaa Elämän eväitä, joissa joskus viime vuoden lopulla pääsin jo melko pitkälle. Jospa tässä paaston aikana jaksaisi keskittyä paremmin myös Raamattuun :)

Ilokseni huomasin, että tänä vuonna on käynnistetty myös Ekopaasto. Tuo kirkon kampanja yhdistää mielestäni mukavasti kaksi erityyppistä asiaa. Ruokapaaston ja hiljentymisen lisäksi/sijasta voi myös ekopaastota :) Kannattaa tutustua tuohon sivustoon.

Piti vaan

tulla pikaisesti kertomaan yhdestä motivoivasta blogista jossa aina silloin tällöin piipahdan:


Thinspiration pictures

Tuo blogi on siis ennen kaikkea kuvista koostuva blogi, joka EI ihannoi mitään aneemisen laihoja vartaloita. Tavoitteena on hyvännäköinen, treenattu kroppa, joka saavutetaan terveellisillä elämäntavoilla. 


Mun elämäntapamuutokseni lienee jälleen "vaiheessa".  Aikaa esimerkiksi salilla käyntiin on max kerran viikossa, mikä tuntuu kyllä todella turhauttavalta. Mutta kun ei kaikkialle vaan millään ehdi! :) Olen tosin pian alkavan paaston kunniaksi ajatellut kokeilla sokerista irtautumista. Pahoihin tapoihini kuuluu esimerkiksi suklaalla herkuttelua ihan liian usein. Jospa nämä sokeripommit korvaisi jollain terveellisemmillä herkuilla? Otan vastaan ehdotuksia korvaavista herkuista :) Sokeriinkin voi kuulemma jäädä oikeasti "koukkuun", eli voisi tehdä elimistölle hyvää irrottautua tästä täysin turhasta ravintoaineesta. Noh, katsotaan miten käy. Ehkä ryhdyn ruksimaan kalenterin ruutuja tästä päivästä eteenpäin niin näen edistymisen ja tsemppaankin varmasti enemmän :)

Idols

Näin uuden vuoden ratoksi telkkarista pukkaa taas Idolsia. Itse olen mielestäni jo (vuosia sitten) kyllästynyt kyseiseen tosi-tv -formaattiin mutta kas kummaa kun taas tuijotan tätä telkkarista! No tiedänpä mistä lehdet huomenna kirjoittaa... 


Tekis mieli kirjoittaa jostakin tähän blogiin mutta tällä hetkellä ei pollassa oikein säteile. Kertoisko sitä meidän perheen karvaisesta kaverista? Opiskeluista? Vapaa-ajan vietosta? (joka ainakin tänään sisälsi lähinnä tuota opiskelua...) Oon tänään myös surffannut nettiä ees taas miettien miten sitä eläis tän kevään kun opintotukea ei enää tipu ja kesätyöthän alkaa vasta joskus kesällä (yllätys)... Laittelin siis Huuto.nettiin taas omaisuuttani myyntiin, jospa sillä pärjäis ees jokusen viikon :/ Tää raha-asia onkin nyt yksi suurin stressinaihe tälla hetkellä. Vielä kun tuo harjoittelu alkaa jokusen viikon päästä niin taitaa olla mahdotonta tehdä mitään oikeita osa-aikatöitä. 


Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Miten mä nyt päädyinkään Idolsista tähän? :P

Urheilujuhlaa

Ne jotka tuntevat meikäläisen tietävät, että olen vankkumaton penkkiurheilun harrastaja. 

Tänäänkin olen istua jöpöttänyt tässä olohuoneen sohvalla tuijottamassa telkkarista ampumahiihtoa. Se nyt vaan on niin mielenkiintoista ja ennen kaikkea koskettavaa elää mukana siinä tunteessa! Jotkut katsovat nyyhkysarjoja/-leffoja, toiset dekkareita ja elävät mukana siinä tunnemaailmassa. Eivätkös naiset katsele esim. romanttisia komedioita tai lue harlekiiniromaaneja juuri haaveillakseen vastaavan tapaisista uskomattomista tarinoista omassa  elämässään... ;P Mulle urheilu on ennen kaikkea tätä tunteiden mukana elämistä, ja uskon että sitä se on monille miehillekin. Eikö ole hienoa, kun altavastaaja voikin vastoin odotuksia pärjätä? Tai kun joku on harjoitellut ja omaa lahjakkuutta tiettyyn asiaan niin paljon, että pystyy suoriutumaan vaikeissakin olosuhteissa tai suuren paineen alla?

Itse ihailen juuri sellaisia urheilijoita, jotka pystyvät nauttimaan ihan urheilusta ja ennen kaikkea kilpailemaan itseään vastaan, keskittyen vain ja ainoastaan siihen mitä tekevät juuri nyt. Tässä urheilu onkin mielestäni aika erikoista: ensin treenataan tulevaisuutta varten, mutta  sitten suorittaessa ei saisi ajatella sitä tulevaisuutta yhtään! Tästä mahtavan urheilijan asenteesta hyvinä esimerkkeinä ovat esimerkiksi Ole-Einar Björndalen tai Carolina Kluft. Urheilu ja voittaminen ovatkin ennen kaikkea pään sisällä tapahtuvaa toimintaa. Melkein kuka tahansa voi treenata itsensä huippukuntoon, mutta huippu-urheilija pystyy huippusuoritukseen myös paineen alla ja epäsuotuisissakin olosuhteissa. Se on todella ihailtavaa kun jollakin on tällaista mielen lujuutta ja uskoa itseensä!

Jossain vaiheessa elämääni mietin, että olisiko urheilusta pitänyt tulla mun elämänurani. Mutta siis urheilujournalismista, itse ammatti-urheiluun ei taitaisi tästä kropasta (saati päästä) löytyä rahkeita. Naisia onkin nykyään yhä enemmän työssä urheilun parissa, eikä naisia enää taideta edes väheksyä urheilumaailmassa kuten joskus muinoin. Tietyille "miehisille" kentille kyllä toivoisi myös naisia. Esimerkiksi jääkiekkostudioissa ei vielä näe naisia analysoimassa peliä ja taktiikoita. Mutta eiköhän sekin hetki koita, kunhan tarpeeksi moni nainen päätyy valmentamaan tarpeeksi kovia joukkueita. Eikä naiseus saa mielestäni olla ensisijainen syy päätyä yhtään minnekään. Kuuntelen ennen kaikkea hyviä analyysejä urheilusta riippumatta siitä kuka ne tekee. 

Saattaapa sitä tämänkin opiskelu- ja työuran kautta löytyä töitä urheilun parista. Voisin aivan helposti kuvitella itseni "kisapappina"  ja sielunhoitajana/urheilupsykologina Suomen joukkueen mukana eri kisoissa :D

Sunnuntai

Jaahas, pitääpä tännekin taas kirjoitella kuulumisia. Viikolla on kyllä ollut ehkä sata ja yks juttua mistä on pitänyt kirjoittaa mut kas kun ne on kadonneet tuolta aivojen muistitoimintoja ylläpitävistä yksiköistä. Pitäisköhän sitä ruveta kirjoittelemaan johonkin muistikirjaan ideoita aina kun jotain putkahtaa päähän... :) Mullahan on hylly täynnä erilaisia ihania lahjaksi saatuja muistikirjoja, mutta jotenkin en ole koskaan osannut semmosia käyttää. Lähinnä omaan kalenteriini kirjoittelen kaikenlaisia "muista sitten tämä ja tuo" -juttuja, joita en sit kumminkaan muista kun en muista katsoa sitä kalenteria :P 


Olen muutenkin tiettyjen asioiden suhteen hajamielinen. Olen äidiltäni perinyt tavan tehdä miljoonaa asiaa aina yhtä aikaa niin sitten unohtelen, että mitä kaikkea olinkaan tekemässä! :D Aivot ajattelee eri tahtiin kuin kädet tekee. Ehkä tämä on joku kaikkien naisten ominaisuus? Eikös se ole ihan tutkittua että naisilla on ne tippaleipäaivot ja miehillä putkiaivot... Eli ymmärrän samalla miksi naiset ovat olleet ne perinteiset lapsiperheen arjen pyörittäjät: miten mies joka pystyy tekemään vain yhtä asiaa kerrallaan voi selvitä esim. kolmen taaperon kanssa kotona :P (nyt teillä on tilaisuus kumota tämäkin ennakkoasenteeni). Oma Mieheke tuntuu ainakin välillä niin jumiutuneelta vaan siihen yhteen tekemäänsä asiaan, että en tiedä miten meidän perheessä mahdetaan elää jos Luoja joskus lapsia suo... Toisaalta, kaipa siinä lapsiperheen kiireessä sitten kouliintuu kun tajuaa ettei muuta vaihtoehtoa oikein ole :D


Sen verran muistini vielä pelaa, että muistin käydä äänestämässä. Käykää tekin! Siellähän on nyt (mun mielestäni) kaks parasta vaihtoehtoo enää jäljellä :D