Täällä sitä on tämä päivä maattu sohvalla telkkarin eessä potien flunssaa. Aikamoista tää tukkoisuus :/ 

Nyt eletään meidän perheessä sekä kiireellistä että muutenkin jännää aikaa. Huomenna meikäläisellä alkaa 10 viikon työharjoittelujakso, joka siis loppuu vasta toukokuun puolivälissä. Tässä kevään aikana pitäisi vielä raapaista gradu loppuun, käydä yks luentokurssi sekä tenttiä ainakin yks opintojakso. Harjoitteluunkin liittyy tietysti opiskelutehtävä, mutta eiköhän sitä ehdi elääkin tänä keväänä... Tuli tässä mieleeni sellanen vanha suomalainen sanonta että: "Laiska töitään luettelee." Eli pitäis varmaan tehdäkin näiden tekemättömien juttujen eteen jotain? Noh, tää päivä meni tosiaan ihan hukkaan mut ensi viikolla sitten... :P

Harjoitteluni päätyttyä kesä onkin jo kynnyksellä. Sain tällä viikolla ihania uutisia kesätöiden suhteen. Minulle tarjottiin oman alani eli diakonian kesätyötä, ja kaupan päälle vielä jatkoa samassa virassa marraskuun loppuun! :D Olin revetä innosta kun sain tämän puhelinsoiton. Aattelin tuota paikkaa hakiessa, että siellä on varmaan sata paljon pätevämpääkin hakijaa, että otetaan tää haastattelu nyt ihan vaan treenin kannalta ja käydään näyttämässä naamaa (mistä olis tulevaisuuden työnhakuja aatellen etua). Mutta nepäs valitsikin mut! Nyt vaan kauhistuttaa että miten pärjään... Mutta eiköhän tuo harjoittelu opeta aika paljon juttuja, ja loput oppii varmasti sitten kesällä. Arvatkaa onko kasvot krampissa kun oon koko viikon vaan hymyilly! :D Myös miehellä saattaa olla työnvaihto edessä, lisätietoa saadaan parin viikon päästä. Muutenkin on iloisia juttuja sattunut meidän elämässä, mutta niistä sitten lisää toiste kun on enempi aikaa :)

Muumipapan urotyöt

Ajattelin jatkossa kirjoittaa tänne blogimaailmaan myös hyvistä kirjoista, joita olen lukenut.


Eilen aamulla luin loppuun Tove Janssonin Muumipapan urotyöt. Olen joskus (lapsena? nuorena?) saanut lahjaksi koko tuon muumikirjojen setin, yhteensä 8 kirjaa. Sarjasta löytyvät kaikki nämä perinteiset, esim. Muumipappa ja meri, Muumipeikko ja pyrstötähti jne.

Muumeistahan tulee ensin mieleen lasten piirretyt, joita muistan itsekin lapsuudessani katsoneen telkkarista. Mutta nehän ovat japanilaisten luomia hahmoja Tove Janssonin tarinoiden ja kuvien pohjalta. Muumikirjat tuntuvat mukavalta ja rennolta iltalukemiselta, ja paljastavat kaikkea uutta muumeista mitä kaunistelluissa piirretyissä on jätetty kertomatta. Enpä esimerkiksi tiennyt että muumipappa oli orpo joka sitten karkasi lastenkodista, koska hoitajana ollut hemulitäti oli niin ilkeä... Muumitarinat tuntuvat siis hieman isommille lapsille tarkoitetuksi lukemiseksi. Olen myös miettinut, pitäisikö lukea muumikirjoja niiden alkuperäiskielellä eli ruotsiksi? Tarinat ovat kuitenkin rakenteeltaan tuttuja, joten sanakirjaa tuskin tarvitsisi sängyn viereen :) 


En lähde tässä erittelemään tuon kirjan tarinaa, mutta kerron vaan että seuraava kirja on jo aloitettu :) Kannoin kirjastosta jokin aikaa sitten myös tietokirjallisuutta. Jostain syystä olen luonteeltani tällainen tutkija: on todella mielenkiintoista lukea yleistä tietokirjallisuutta ihan vain omaksi huviksi! En myöskään voi olla seuraamatta uutisia ja ajankohtaisohjelmia telkkarista. Aiemmin luulin, että kaikki ihmiset ovat yleisesti ottaen kiinnostuneita esimerkiksi uutisista ja yleensäkin yleissivistämään itseään. Mutta ajan myötä olen huomannut, että ehkäpä meidän perheessä ollaan oltu (ainakin jossain määrin) poikkeuksellisia tämän suhteen. Kiinnostukseni vähän kaikkea maailmaa kohtaan olen todennäköisesti perinyt isältäni, joka on innokas ristikoiden ratkoja ja tietovisailija. Hän myös lukee ihan hirvittävän paljon, muun muassa elämäkertoja ja siten myös tietää paljon paljosta. Muistankin, että pienenä saattoi aina luottaa siihen että iskä kyllä tietää :) Olen kiitollinen siitä, että perheessämme on aina arvostettu yleissivistystä. Se on auttanut paljon esimerkiksi koulunkäynnissä, kun on ollut luonnollista opiskella vähän kaikkea. 


Tänä(kin) viikonloppuna käytän kuitenkin energiani lähinnä opiskelutehtävien ja graduni tekoon, jippi jee...  :P

Ystävät piristämässä yksinäistä viikkoa

Mies lähti viime lauantaina Italiaan laskettelemaan. Samalle reissulle lähti myös appiukko ja miehen veli. Eli minä oon viettänyt kohta viikon yksin kotona. 


En tiedä mistä se kertoo, että enää minä ja mieheni emme ikävöi toisiamme tällaisten viikkojen aikana niin paljoa kuin joskus ennen. Tottakai on ikävä, mutta enää en pyöri sängyssä puolta yötä ilman unta vaan voin nukahtaa kyllä ihan hyvillä mielin. Ja nykyään on tuo koirakin mukana, senhän voi aina ottaa viereen siliteltäväksi :)


Tänään luonani vieraili kaksi hyvää ystävää opiskeluajoilta. Koirakin sai silittelijöitä :D Istuimme vaan iltaa ja höpötettiin mitä mieleen tuli. Mukavaa vaan olla ja jutella, vaihtelua tähän telkkarin edessä löhöilyyn. Ja syötiinhän me tietysti herkkuja niin että navat paukkui...


Molemmat ystäväni ovat jo säännöllisessä päivätyössä. Itsekin kaipaisin kunnollista ja oikeaa päivätyötä, silloin olisi selkeämmin jaoteltuna elämän vapaa- ja työajat. Nyt olisi tekemistä 24/7! Eli toisin sanoen nämä opiskelut sais jo riittää. Vaikka toisaalta nautin sosionomi-opinnoistani, monet opintojaksot on oikeesti mielenkiintoisia! Ja yritän jotenkin luottaa myös siihen, että tulevaisuudessa minulla on sekä ylempi että alempi korkeakoulututkinto, ja siten varmasti hyvä työpaikka tiedossa. 


Tästä keväästä tulee todennäköisesti raskas. Aikomuksenani olisi jättää graduni 4.5. mennessä. Siihen on loppujen lopuksi ihan hirveän vähän aikaa! Mutta pakko se vaan on. Nyt tosin AMK:ssa pukkaa monenmoista kurssia ja tehtävää ja juttua, mitkä pitäisi saada pois alta. Mutta jotenkin luotan siihen, että pystyn reilun viikon päästä alkavan seurakuntaharjoitteluni aikana myös kirjoittamaan gradua. Lieneekö aivan epärealistinen ajatus? Noh, en tavoittele mitään kovinkaan kummoista laatua, kunhan tulee valmista.


Toiveena olisi myös saada liikuttua kun se kuntosalikorttikin on hankittuna. Mutta tällä viikolla se jää haaveeksi ja katsotaan miten käy jatkossa. Mutta tuleva harjoittelupaikkani on uimahallin vieressä ja lähellä kotoa, eli jospa keväällä jaksaisi suunnata säännöllisesti uimaan. Mutta nyt ensin pää tyynyyn ja kohti huomista.

Hiljaisuuden retriitti

Seuraavaksi teidän lukijoiden pyytämänä asiaa loppuviikolla kokemastani retriitistä. 


Meille tarjottiin siis opiskeluiden puolesta mahdollisuus lähteä yhdeksi yöksi erääseen pienehköön kartanoon sekä opiskelemaan että hiljentymään. Meidän opiskelijaryhmä ja kaksi opettajaa suuntasivat siis torstaina ennen puolta päivää kartanoon. Aloitimme lounaalla ja opiskelemalla kristillisia symboleja sekä messun kaavaa. Näiden opiskeluiden jälkeen hiljennyimme iltarukoukseen (vesper), josta siis suuntasimme päivälliselle ja laskeuduimme hiljaisuuteen. 


Toivottavaa retriittiin liittyen on, että jokainen osallistuja saisi oman huoneen johon vetäytyä ja rauhoittua. Meidän opiskelijaporukkamme oli kuitenkin liian iso noihin tiloihin tätä ajatellen, eli yövyimme parettain. Tähän tietysti valmistauduttiin keskustelemalla kämppiksen kanssa, ja hiljaisuus nyt ylipäätään vaatii oman sitoutumisen. Hiljaisuuden aikana meillä oli mahdollista istua olohuoneessa lukemassa ja kuuntelemassa rauhallista musiikkia. Toiset halusivat vetäytyä omaan huoneeseen, mutta ainakaan mä en kokenut sitä mitenkään miellyttävänä kun ei siellä ollut oikein hyvää lukupaikkaa. Niinpä aika moni meistä istuikin takkahuoneessa. Hassua on, että porukka halusi jotenkin silti olla yhdessä vaikka ei puhuttu tai juuri otettu edes katsekontaktia. Meikä ja pari muuta naista käytiin myös saunassa, missä nyt on aika luontevaakin olla hiljaa. Itse ehdin lukea yhden hartauskirjan tapaisen teoksen kannesta kanteen tuon illan aikana.


Seuraavan aamun aloitimme aamurukouksella (laudes), vaikka heräsin kyllä jo paljon ennen herätystä. Käytin "ylimääräisen" ajan sitten istumalla olohuoneessa ison ikkunan ääressä katselemalla metsämaisemaa ja lukemassa Raamattua. Olisipa tuollaisia aamuja useamminkin :) Aamu jatkui aamupalalla ja hiljaisuudella. Moni etsi taas hyvää luettavaa tai jatkoi uniaan. Hieman ennen puolta päivää oli ohjelmassa keskipäivän rukoushetki (ad sextam), josta siirryimme lounaalle. Tähän hiljaisuutemme päättyi ja samoin kartanovierailumme. 


Lyhyesti vielä hiljaisuuden retriitistä noin yleensä. Sana retriittihän tulee latinan sanasta retraho, joka tarkoittaa vetäytymistä. Retriittejä on monenlaisia, eli yleensä käytetään nimitystä hiljaisuuden retriitti jos tarkoituksena on todella hiljentyä (eikä esimerkiksi keskustella). Retriitin juurethan ovat jo kristinuskon alkuajoissa, jolloin osa kristityistä vetäytyi muiden läheisyydestä yksinäisyyteen ja asketismiin. Retriitin ohjelma pohjaa vanhaan luostariperinteeseen, jossa vietetään säännöllisesti rukoushetkiä. Nykypäivänä näitä rukoushetkiä ei enää ole niin montaa (eli ei tarvitse pelätä herätystä klo 04.00 rukoushetkeen!), vaan päivän aikana vietetään aamurukous (laudes), keskipäivän rukous (ad sextam), iltarukous (vesper) sekä rukous päivän päättyessä (kompletorio). Usein retriitin aikana esim. iltapäivällä voidaan kuunnella erityinen ohjaajan kirjoittama virikepuhe ja/tai viettää hetki rukousmietiskelyä sekä messu. Joissain retriiteissä tarjotaan myös mahdollisuus esimerkiksi maalaamiseen. Usein retriitit järjestetään luonnon läheisyydessä, eli aikaa voi viettää lisäksi vaikka ulkoilemalla. Retriitissä voi olla myös jokin teema, esim. ignatiaaninen retriitti, joka perustuu Ignatius de Loyola luomiin hengelliseen harjoituksiin. (Lisätietoa täältä).


Retriitin päiväohjelma voi näyttää vaikka tältä:


klo 08.30 aamurukous 
aamiainen 
klo 12.00 päivärukous 
klo 12.30 lounas
klo 14.15 rukousmietiskely 
klo 15.00 kahvi 
klo 17.00 virikepuhe 
klo 17.30 päivällinen 
klo 19.00 sauna 
klo 21.00 iltamessu



Retriittiin kuuluu aina myös mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa. Ohjaajia retriitissä onkin yleensä kaksi, ja he eivät sitoudu hiljaisuuteen vaikka hissukseen ovatkin. Retriittiin ei tosin kannata lähteä jos tuntee kovaa tarvetta keskustella jonkun toisen kanssa omista kipeistä asioista, tai jos mielessä on jokin akuutti kriisi. Tällöin oleminen hiljaisuudessa voi tuntua liian painavalta ja vaikealta. 


Itse ajattelin etukäteen, että puhumattomuus saattaisi olla minulle vaikeaa. Kuvittelin, että koko ajan tulisi tarve jutella kämppikseni Annin kanssa jostain kivoista jutuista. No olin siinä mielessä väärässä, että en ollut kertaakaan sanomassa vahingossa mitään, tai muutenkään tuntenut kauhean kovaa halua sanoa mitään. Eli aika helposti sopeuduin siihen puhumattomuuteen. Kun kerroin tästä kotona niin Mies totesi että voisit kokeilla sitä joskus täällä kotonakin... :P Huomasin, että pystyin melko hyvin rauhoittumaan ja keskittymään esimerkiksi lukemaani kirjaan. Mutta välillä tuli tunne, että mulla on tylsää. Sitten yritinkin miettiä, että tämä aikahan on tarkoitus käyttää rauhoittumiseen, lepäämiseen ja myös sen sisäisen äänen hiljentämiseen. Pyrin siis tietoisesti keskittymään ihan vaan olemiseen. Opettajamme kertoi ystävästään, joka oli viettänyt Ranskan Taizé-yhteisössä pari viikkoa hiljaisuudessa, ja vasta kahdeksantena päivänä oli se oma höpötys pään sisällä loppunut. Miltäköhän se tuntuu?


En tuon yhden illan ja päivän aikana ehtinyt mitenkään todella syventyä esimerkiksi Raamattuun tai pohdiskeluun. Moni meistä opiskelijoista toivoikin, että aikaa hiljaisuudelle olisi ollut enemmän. Pystyin silti hyvillä mielin sulkemaan kännykän ja jättämään murheet ja normihuolet mielestä. En osaa vielä tarkkaan sanoa opinko itsestäni mitään tämän enempää. Mutta sen huomasin, että se tekemisen lopettaminen on niin hirveän vaikeaa. Koko ajan tekisi mieli puuhata jotain ja se, että on vaan tuntuu niin helposti ajan "hukkaamiselta". Mutta tämä lieneekin retriitin eräs pointti: aina ei tarvitse tehdä jotain, voi vaan olla hiljaa Jumalan edessä. 


Ehkä minulle vielä joskus tarjoutuu mahdollisuus lähteä hieman pidempäänkin retriittiin :)  Jos kiinnostuit retriiteistä kysele asiasta omasta seurakunnasta tai katso esim. Hiljaisuuden Ystävien sivut.  En nyt kirjoittele tämän pidempää sepustusta mutta kyselkää ihmeessä jos tulee jotain mieleen :D


Jeesus sanoi: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan niin saatte vähän levähtää." (Mark. 6:31)

Kirjahyllystäni on tila loppu

Kuten otsikosta voitte lukea: kirjahyllyni on tupaten täys. Kirjoja on parissa, ja jossain tapauksessa jopa kolmessa rivissä. Jostain pitää siis luopua.


Oon myynyt netissä muutaman kirjan ja loppuja oon tarjoamassa antikvariaatteihin. Ihan ok kirjoja, mut eivät tunnu niitä haluavan. Jonnekin ne pitää kuitenkin kuskata, mut niitä ei oikein voi raahata esim. läheisellä Fida-lähetystorille, koska sielläkin hyllyt notkuu. Enkä haluaisi antaa hyviä kirjoja ihan ilmaiseksi pois!


Kirjahyllyyni on jäänyt kuitenkin paljon hyviä teoksia, ja ihan hirveä määrä sellaisia mitä en ole lukenut! Nopeasti laskettuna hyllyssä nököttää 54 (!) lukematonta kirjaa. Enkä edes laskenut sellaisia inspiraatiokirjoja kuten runot yms. Tässä lukemattomien joukossa on niin teologista kuin yleistäkin kaunokirjallisuuttakin. Lisäksi on tietysti monta varsinkin teologian perusteosta, jotka on luettu joskus mutta niitä voisi selata taas uudestaankin :)


Nyt kun nämä 54 lukematonta ja havaittu ja kirjattu ylös, ryhdyn kenties tietoisemmin etsimään iltalukemista myös omasta hyllystä. Vaikka kirjastoja rakastankin! 


Kirjoittelen viikonloppuna tästä retriitistä. Oli muuten ihana ja rauhoittava kokemus :D