Vilukissan villat

Paha mieli

2012-01-29T19:36:00.000+02:00

Tämä viikonloppu on taas ollut jotenkin surkea fiiliksiltään. Olen pääasiassa istunut sisätiloissa ja lukenut maanantain tenttiin. Jotenkin aina silloin tällöin painun ajatuksissani jonnekin syviin itsesäälin vesiin. Oma elämä tuntuu näinä hetkinä niin mitättömältä. Enpä ole koskaan saanut mitään valmiiksi ja mahdanko saadakaan! Olen tuhlannut monta vuotta elämästäni. Eivätkös ihmiset ole tähän ikään mennessä yleensä menneet jo oikeisiin töihin! Tunnen huonoa omaatuntoa kaikesta tekemättömästä, enkä osaa nähdä jo tähän mennessä saavutettuja juttuja hienoina.

Lähestyn hiljalleen 30 ikävuotta, mutta opintoni ovat yhä levällään kuin esterin eväät. Tämä vuosi on jo kahdeksas yliopistolla (tosin yhden puolen vuotta olin poissa), mutta gradu ja kaksi tenttiä puuttuvat vielä suoritusotteeltani ja nekös sitten kummittelevatkin oikein kunnolla. Teen parhaillaan opintoja myös ammattikorkeakouluun ja varmasti se on yksi syy siihen, miksi aikaa gradulle ja muille yliopisto-opinnoille ei oikein ole. Ja silloin kun on, keskityn lähinnä itseni säälimiseen ynnä muuhun jotka eivät edistä itse tuota työtä. Oikein kadehdin niitä, jotka tuosta vaan sutaisevat gradunsa loppuun esim. äitiyslomalla! Missä minun tarmoni ja intoni oikein on? Ei missään, minulle ei ole tuollaista lahjaa annettu. Ja näin pitkän taaperruksen jälkeen opiskelu ei voisi enää vähempää kiinnostaa. Mietin jatkuvasti mistä kaikesta joudunkaan luopumaan. En voi ostaa kauniita, uusia vaatteita, laittaa hiuksia ja kynsiä tai matkustaa. Kaikkea sitä mitä normaalit kaksvitoset lapsettomat tekee :/

Olen miettinyt onko tämä gradun kanssa painiminen tehnyt itsetunnostani näin huonon, vai onko huono itsetuntoni aiheuttanut kaiken tuskan tuon tieteellisen tutkielman viimeistelyssä? Olen asettanut itselleni jo puolisen kymmentä deadlinea, mutta aina niistä jotenkin liu'utaan ohitse... Tällä kertaa päätepisteeni on huhtikuun palautuspäivä. Siihen on 10 viikkoa. Saa nähdä miten mahtaa käydä.

Ensin kuitenkin haen pakasteesta ison kulhollisen suklaajätskiä...

Oppaita kädentaitojen maailmaan

2012-01-27T10:32:00.000+02:00

Tämä blogi taisi alun perin lähteä liikkeelle käsitöiden tekemisestä ja jakamisesta muille. Vaikka täällä ei ole paljoa käsitöitä näkynyt taas pitkään aikaan niin kyllä niitä on tehty. Parhaillaan puikoilla polttelee kauluri itselle Isoveljestä, ja hyllyssä odottaa täyttöä yks kirjottu pehmolelu. Eilen innostuinkin taas ideoimaan uusia juttuja kun sain postissa tilaamani kirjat:

Juju-kerhon kuukaudenkirjana oli viimeksi Sanna Vatasen Neulo, Virkkaa, Kirjo ekolangasta! Kirja on jatkoa Vatasen aikaisemmalle, joka keskittyi jämälankoihin (löytyy myös hyllystäni). Toisen kirjan (Villaa, vettä ja saippuaa) tilasin ylimääräisenä kun ennen joulua innostuin huopatöistä. No se huovuttaminen ei nyt ollut mikään menestys, vaan totesin että voisin tarvita jotain ohjeentynkää että tekeleistä tulisi edes jonkunmoisia... Mutta muistin siinä mäntysuovan ja villan kanssa leikkiessä miten terapeuttista tuo huovuttaminen onkaan :) Ensi jouluna on siis tiedossa koko suvulle jotain huovutettuja lahjoja... ;P

Opiskelukiireet painavat tällä hetkellä aika lailla päälle, eli palailen blogimaailmaan taas kunhan vaan kerkeen ja on jotain kerrottavaa :) Hyvää viikonloppua!

AUTS

2012-01-18T16:41:00.001+02:00

Pitkästä aikaa (= varmaan vuoden tauon jälkeen) salilla. Tein alkuverryttelyä crossarilla ja sen jälkeen jalkatreeniä muutamallakin eri laitteella. Kokeilin myös askelkyykkyä (3 x 20) harteilla 7,5 tanko plus 2,5 x 2 painot = 12,5 kg. Nyt on jalat muuten muussia! Mutta eräs tavoite tuolla salitreenillä voisikin olla kiinteyttää näitä perinteistä naisten ongelma-alueita, eli persusta ja reisiä... Oon nuoruudessa pelannut lentopalloa, eli jokanäköistä kyykkyä on tullut tehtyä aika lailla. Mikä siis tarkoittaakin sitä, että olen ronski muija tuosta alavartalosta (ja nyt vuosien myötä olen niiden ihasten lisäksi kerännyt mukaani myös sitä läskiä...) Pitäisi siis suunnata treeniä jatkossa jotenkin nimenomaan tuohon rasvanpolttoon, eikä niinkään kasvattaa enää enempää lihasta. Olenkin yrittänyt olla salilla tarkkana, että teen paljon toistoja kevyillä painoilla. Salin oheen tarvitsisi kyllä aerobista liikuntaa. Ensi keskiviikkona lähdenkin ystävän kanssa tutustumaan ihan uuteen lajiin eli spinningiin! :)

Toivon että innostuisin spinningistä, sillä olen ymmärtänyt että se olisi oikein hyvää aerobista urheilua? Saisin siten hiukan vaihteluakin näihin normilajeihin. Mutta saas nähdä :)

Salitreenin saldo oli muuten 1 tunti 20 minuuttia, 335 kaloria, keskisyke 113, max.syke 159. Ja oli kivaakin vaikka ei vois uskoa näin pitkän tauon jälkeen :) Loppuviikon taidan pitää salista vapaata ja tyydyn vaan ulkoilemaan koiran kanssa. Olen usein aloittanut liikkumisen uudelleen liian innokkaasti, mikä sitten myös tappaa sen liikunnan ilon aika tehokkaasti...

Viikonloppuna suuntaammekin sitten Miehen kanssa Naantalin kylpylään lillumaan eli vihdoin on tiedossa myös rentoutusta (plus hemmottelua eli kasvohoito ja hieronta, jes!). Enpä muista koska olisin viimeksi nauttinut tuollaisesta luksuksesta. Mutta nyt ryhdyn valmistautumaan seuraavaan koitokseen, joka on seisominen näillä jaloilla ilta Eteläpäädyssä kannustamassa! :)

Ota riski: rakastu suomenruotsalaiseen

2012-01-17T21:07:00.001+02:00

En ole ihan ymmärtänyt tuota otsikossa mainittua mainoskampanjaa, jolla Hbl mainosti joskus aikoinaan. Itse olen siis naimakaupan kautta tutustunut suomenruotsalaiseen kulttuuriin, eikä se nyt niin erilaiselta kyllä vaikuta. Mitä nyt rahaa on (ainakin täällä etelässä) enemmän kuin tällaisen työläisperheen lapselta. Mutta tiedän, että itseasiassa suurin osa ruotsia äidinkielenään puhuvista on ihan tavallisia jannuja tuolta Österbottenilta tai sitten Ahvenanmaan valtakunnasta ja sieltä Turun saariston seudulta. Mutta ihan mielenkiinnosta luin pari päivää sitten Peter Nymanin kirjoittamaa Ankkalampi-kirjan. Moni Nymanin kertoma juttu oli tuttu, mutta uutta oli esim. se, että tutkimuksissa on todettu Pohjanmaalla asuvien suomenruotsalaisten miesten elävän jopa 8 vuotta pidempään kuin suomea puhuvien, vaikka elintavat (syömiset, alkoholinkäyttö) ovat yhtenevät! Eli olisiko se perusasenne elämään jotenkin sitten positiivisempi suomenruotsalaisten keskuudessa? Nyman mainitsee ratkaisevana tekijänä sosiaalisen pääoman, jota ruotsinkielisillä on huomattavasti enemmän. Eli kun on esimerkiksi enemmän läheisiä ystäviä voi tuntea itsensä onnellisemmaksi, ja sillä voimalla sitten jaksaakin pidempään? Tuntuu, että suomenruotsalaisissa ei ole mitään muuta eroa suomenkielisiin kuin se hippunen enemmän itseluottamusta ja uskoa omaan osaamiseen. Nyman huomauttaa kirjassaan myös, että suomenruotsalaiset voivat kenties myös hassutella (vrt. snapsilaulut) enemmän ja vapaammin ilman turhaa nolostumista.

Aloin pohtimaan koko aihetta lähinnä tuon kielikysymyksen vuoksi. Itse olen melko onneton käyttämään ruotsin kieltä arkitilanteissa. On siis aika surkuhupaisaa, että olen kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa keskipitkän ruotsin oppimäärästä arvosanan eximia, mutta oma kielitaitoni on heikko. Ymmärrän toki todella paljon puheesta ja tekstistä, mutta oma lauseiden muodostaminen on ihan kökköä. Tajuan siis porukassa mistä puhutaan, mutta jos pitäisi osallistua keskusteluun olisin kyllä ihan tuppisuuna... Eilen etsin ipodiini ruotsinkielisen Radio X3M:in. Ajattelin, että jospa kuulisin kieltä päivittäin, voisi jotain sanoja jäädä tuonne jonnekin aivolohkojen kätköihin...? Seuraavan kerran kirjastossa piipahtaessa voisi myös etsiä käsiinsä jotain simppeliä ruotsinkielistä luettavaa. Telkkarista tuli joskus sellainen ohjelma kuin Hetimiten (Ögonaböj), joka oli aivan mainiota suomenruotsalaista viihdettä, ja siinä samassa tuli kuunneltua tätä etelässä tuttua svenskaakin. Harmi, että ohjelmaa ei enää tule :( Olen yrittänyt etsiskellä muita hyviä ohjelmia FST5:ltä, mutta vielä en ole löytänyt sellaista joka liimaisi meikäläisen tv:n ääreen. Strömsö on tietysti ihana, ja Min Morgoniakin yritin seurata mutta jotenkin en pysy niissä kyydissä :/ Jos tiedät hyvän kielikylpy-teeveeohjelman niin vinkkaa mulle!

Tämä ruotsi on siis kielistä se, jonka osaamattomuus harmittaa eniten. Jo senkin vuoksi, että jos tähän taloon joskus siunaantuu jäkikasvua, olisi se tarkoitus kasvattaa kaksikieliseksi. Voisi siis äidillekin olla hyötyä ymmärtää mitä pikkupiltit sanovat vaikka itse puhuisikin lapsille suomea. Kaipa pitää vaan ryhtyä sönkkäämään Miehen kanssa jotain alkeellisia lauseita, vaikka se on kyllä aika tuskaa. Mies kun vaikenee oikein sujuvasti molemmilla kotimaisilla! :P

P.S. Jos joku nyt oottelee tältä blogilta jotain liikunta- ym. laihdutusjuttuja, niin huomenna vois olla sellasta luvassa kun suuntaan näillä näkymin pitkästä aikaa salille :)

Lihansyöjän versio tomaatti-munakoisopastasta

2012-01-15T10:40:00.000+02:00

Kun täällä juuri pohdiskelin ryhtyväni kasvissyöjäksi niin eikös meidän taloudessa eilen illalla pistelty pekonia poskeen :)

Teimme Kanelibasilikalta lainatulla ohjeella uunissa paahdettua tomaatti-munakoisopastaa. Siinä missä kyseinen blogi keskittyy enemmän kasvisruokaan, meillä talouden toinen puoli ehdotti kyseisen ohjeen "piristämistä" pekonilla... Jos resepti kiinnostaa niin katsokaa alkuperäinen idea tuolta blogista, itse en ala sitä tähän enää kopioimaan :)

Oli muuten hyvää! Ruoan kuvaaminen vaan on hankalaa, (varsinkin kiireessä kun mies istuu vieressä odottamassa että saa iskeä haarukkansa kiinni sapuskaan). Kovin harvoin ruoan saa kuvissa näyttämään jotenkin kauniilta. Tosin olen kuullut, että esim. lehdissä olevissa kuvissa ruoka ei oikeasti ole aina edes tehty niistä aineista mitä ohjeessa mainitaan vaan muokkailtu tai tehty jopa jostakin styroxista! Plus tietysti valaistukset sun muut on paremmat... Eli jos oma tekele ei näytä siltä mitä keittokirjassa niin ei kannata heti masentua :)

Tuskailin jokin aikaa sitten opiskelukirjojen tylsyydestä. Löysinkin kuitenkin pitkästä aikaa mielenkiintoisen opiskeluun liittyvän kirjan. Ensi maanantaina aloitan sosionomin pätevyyteen kuuluvat Vammaisuus-opinnot, ja ainakin kehitysvammaisuudesta kirjoitettu tenttikirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta :) Lainasin kirjastosta lisäksi valtavan kasan kaikenlaista muutakin luettavaa, kun edelliset tuli tuossa joulun pyhinä aika tehokkaasti luettua. Nyt yöpöydällä odottelee vuoroaan kaunokirjallisuuden sijasta historiaa ynnä muuta vastaavaa. Olen ajatellut, että ihan vain sivistyksen vuoksi pitäisi lukea enemmän kirjallisuuden klassikoita. Hyllyssäni odottaa tällä hetkellä esim. lahjaksi saatu Karamazovin veljekset, joka on kuulemma todella hieno teos. Haaveilen myös joskus lukevani esim. Platonin Valtion sekä Danten Jumalaisen näytelmän. Ja monia muita... Jotenkin nyt päädyin tässä yhtäkkiä ruoasta kirjallisuuteen :) Mitä kirjallisuuden klassikoita voisit muuten vielä suositella meikäläiselle?

Opiskelua ja työelämää

2012-01-13T15:36:00.000+02:00

Olen aika pitkään jo miettinyt mikä minusta voisi "isona" tulla. Vuosi sitten aloitetut uudet opinnot ovat luoneet uskoa siihen, että olen kenties löytämässä oman alani. Samaan aikaan pakotan kuitenkin itseäni viimeistelemään toisia, jo vuosia sitten aloitettuja opintoja. Kaipa siitä ylemmästä korkeakoulututkinnosta sitten joskus on jotain iloa, niin ei viitsisi keskenkään jättää (ja kun on niin vähän tekemistä jäljellä...)

Näiden opiskeluvuosien aikana olen kuitenkin jo moneen kertaan ehtinyt kyllästyä läpikotaisin koko opiskeluun. Hemmetti, olisi huomattavasti hauskempaa ansaita elantonsa ihan oikeasti ja joskus jopa ostaa jotain miettimättä riittääkö rahat. Opiskelu on lisäksi paitsi taloudellisesti myös henkisesti rankkaa: koko ajan pitäisi ahtaa infoa päähän ja analysoida uutta tietoa. Tiedän toki, että työelämässäkin tätä joutuu tekemään, mutta tuskin näin raa'alla tahdilla. Onneksi opiskelun taidot ovat jo kehittyneet: enää en käytä aikaa opiskelutekniikoiden pohdintaan tai opiskeluun vaan voin hypätä suoraan aiheeseen.

Nyt kuitenkin paluu alkuperäisen ajatuksen lähteelle. Tällä hetkellä mielessäni pyörii lähinnä kysymys työpaikan löytämisestä. Olen yrittänyt etsiskellä "oman alani" tai muuten mielenkiintoisia ja hyödyllisiäkin töitä, jotka sopisivat vielä opiskeluiden oheen. Näitä vaan on niin harmittavan vähän! Olen joskus työskennellyt kaupan alalla useammankin vuoden, mutta enää paluu Cittarin kassalle ei oikein houkuttele. Kun 30 ikävuotta lähenee niin olen näköjään muuttunut nirsoksi... Mutta ehkä se nirsoilu karisee jos työ- ja rahatilanne jatkuu vielä pitkään tällaisena! Opintotukeakaan kun ei enää meikäläiselle makseta...

No mutta, taidanpa jatkaa työpaikan metsästystä ja odotella puhelimen pirinää... :)

Koti

2012-01-10T21:05:00.000+02:00

Olemme asustelleet nykyisessä kämpässämme juurikin tasan 4 vuotta. Muutimme tänne pienestä, hassun mallisesta ensimmäisen kerroksen yksiöstä. Talo oli joskus 50-luvulla rakennettu ja pinnat tietysti siinä kunnossa. Ehdimme tuossa kodissa kokea myös putkiremontin, jonka aikana vessamme oli parisen kuukautta pelkkä betonimonttu (asuimme siis muualla sen aikaa, sen verran mussa on hienohelmaa etten kahta kuukautta käy suihkussa kontissa...) Mutta siis, päätimme sitten ostaa oman asunnon ja tammikuussa 2008 kannoimme muutamat laatikkomme tähän nykyiseen osoitteeseen.

4 vuotta asumista takana, mutta vieläkään eivät tavarat tunnu löytävän omia paikkojaan. Siirtelen jatkuvasti jotakin, mutta aina keksin uusia ideoita joita voisi toteuttaa eikä koskaan tunnu olevan valmista. Omaan jotenkin surkean "sisustussilmän", eli en oikein hahmota kokonaisuuksia. Ja tykkään myös niin monenlaisesta tyylistä, että yhdistelyn tulos ei ole mikään boheemi kaunis koti vaan ennemminkin sekametelisoppa.

Jokin aikaa sitten olimme vierailulla ystäväpariskunnan luona, jonka koti herätti kyllä ihastuksia. Asunto oli sisustettu pohjoismaalaisella, modernilla tyylillä. Paljon selkeitä linjoja ja huonekaluja, vaaleaa ja vastapainona tummaa harmaata yms. Mutta katsellessani tajusin jotenkin, että vaikka asunto oli kaunis, ei siinä ollut oikeastaan mitään persoonallisuutta. Kaikki huonekalut olivat Ikeaa (ymmärrän tavallaan koska toinen pariskunnasta on siellä töissä). Mutta kun taulutkin seinillä olivat KAIKKI Ikean valikoimista...?

En itse osaa yhdistellä värejä ja huonekaluja, saati arvioida millä värillä maalata. Olemme kuitenkin miehen kanssa innostuneet kokeilemaan uusia sisustusjuttuja. Kunhan olisi varaa niin kokeilisimme varmasti enemmänkin. Se on hauskaa yhdessä tekemistä ja oman kädenjälki näkyy :) Kodissa täytyykin mielestäni näkyä sen asukkaat. Meillä koira jättää kyllä omat jälkensä (esim. parkettilattiaan). Äitini sääli aluksi lattiaamme. Itse en osaa suhtautua siihen varoen. Paskana päivänä on paljon enemmän iloa märistä nuolaisuista naamaan ja karvakorvan ehdottomasta kiintymyksestä kuin sileästä ja kiiltävästä parkettilattiasta :) Erään lapsuudenystäväni äiti sanoi, että "ei ne sotkut ja kolhut haittaa, koti on elämistä varten!"

Mutta palatakseni tähän Ikea-kotiin. Olenkohan pinnallinen materialisti kun sanon näin: miten asunnosta tulee koti, jos ihmisellä ei ole todellisia tunnesiteitä siellä oleviin tavaroihin? Minusta on ihanaa, että makuuhuoneemme seinällä on mummuni meille häälahjaksi tekemä ryijy (arvokas sekä rahassa että tunteessa mitattuna :) Samoin monella taululla on jokin tarina: toisen olen saanut pappaltani, toisen taas enolta. Ihana tummaa puuta oleva raskas liinavaatekaappi tuotiin kesällä kun sukulaisilta sille ei enää löytynyt heillä paikkaa. Isäni nikkaroi kaappiin uudet hyllyt ja toi sen tänne meille :) Paraikaa katselen olohuoneen ikkunoissa roikkuvia verhoja: ne teetettiin häälahjaksi saamallamme rahalla Marimekossa. Kaikki nämä tavarat tuovat mieleen minulle tärkeitä asioita ja ihmisiä. En siis koe olevani kiinni tavarassa, ne sen sijaan edustavat minulle jotakin.

Olin jokin aikaa sitten opintoihini kuuluvassa työharjoittelussa pitkäaikaisasunnottomille tarkoitetussa tukiasuntolassa. Talossa asui siis ihmisiä jotka olivat olleet ilman kotia pitkään, ja useimmille oman asunnon pitäminen ilman tukea ja apua oli osoittautunut mahdottomaksi vaikean päihdeongelman vuoksi. Näiden ihmisten kanssa työskennellessä huomasi, miten tärkeä koti todella on ihmiselle. Mutta myös ne tavarat. Monet pitkään kodittomina olleet saattoivat myös hamstrata tavaraa ihan mielettömästi. Sitä määrää ei voi edes kuvitella, se pitää nähdä! Ehkä yletön hamstraaminen on jokin vastareaktio siihen, ettei ole pitkään aikaan ollut mahdollisuutta todella omistaa mitään? Äitini (ei ole ollut koditon, mutta) on mahdottoman huono heittämään mitään tavaroita pois. Vanhempani asuvat kaksistaan isoa omakotitaloa, jonka vintti ja kellari ja kaikki muutkin sopet ovat täynnä tavaraa. Äitini myös ostaa paljon uutta. Äitini ei kuitenkaan ole mahdoton tapaus: kyllä hän vie tavaraa myös kirpputorille tai antaa eteenpäin. Nyt kaikkien lasten muutettua pois kotoa on tietysti myös kätevää kun äidiltä saa kaikkea tarpeellista: päiväpeiton, kattilan, pyyhkeitä, keittokirjan jne... Tiedän myös muita sukuni naisihmisiä, joilla tavaraa tuntuu olevan aika paljon. Ehkä tämä oman asunnon rajallinen koko on omalla kohdallani asettanut pakolliset reunaehdot: jos kamaa on ympärilläni liikaa, ahdistun sekamelskasta. Mutta kuka tietää jos minulla olisi enemmän asuintilaa, olisin kenties myös hamstrannut sen täyteen eri sorttista tavaraa?

Niin menipäs tämä nyt jaaritteluksi. Ajatukseni kodista lähti oikeastaan siitä, kun myin juuri makuuhuoneen nurkassa kyyhöttäneen crosstrainerini :) Olen (tai Mies on) sata euroa paremmissa varoissa ja makkarissakin on taas tilaa. Crossari on muuten tosi epäkäytännöllinen naulakko... :P Laitoin muutakin tavaraa myyntiin nettiin. Siivosin myös vaatehuoneen ja kaikki kaapit turhasta tavarasta. Olen vienyt jo 10 pussia vaatetta yms. Pelastusarmeijan laatikkoon ja iso kasa muuta kamaa odottaa vielä viejäänsä samaiselle kirpparille. UFF:lle en enää vie mitään, ottavat niin törkeitä hintoja käytetyistä vaatteista! Plus että UFF:n perustaja elelee kuulemma vero- ja ties minä muuna pakolaisena Etelä-Afrikassa... Kunhan kevät koittaa siivoamme miehen kanssa seuraavaksi kellarikomeron! (Mikä kumma pesänrakennusvietti lienee meikäläisessä herännyt...)

Jaksoikohan kukaan lukea tänne asti? :D

Ruoka-asiaa

2012-01-09T09:15:00.000+02:00

Olen vakavissani ryhtynyt pohtimaan kasvissyöjäksi ryhtymistä.

En näe kasvisruokailua mitenkään maailmaa pelastavana toimena. Onhan siinäkin ongelmansa (esim. Itämereen valuvat lannoitejäämät jne.) Itseeni vaikuttaa enemmän se, miten näen eläimiä kohdeltavan. En tunne minkäänlaista sääliä niitä ihmisiä kohtaan, jotka kohtelevat eläimiä huonosti, olipa syy mikä tahansa (enää en pysty edes katsomaan mitään Animal Planetin eläinsuojeluohjelmia...)

Viimeisimpänä niittinä taisi kuitenkin toimia nuo ennen joulua julkaistut kuvat sikatiloilta. Ja tiedän, aktivistit ovat halunneet kuvata sairaita jne jne jne... En ihan täysin ilman kritiikkiä niele kaikkea. Mutta onhan tässä nyt jotain vialla jos emakkoa täytyy pitää pienessä häkissä ettei sotke alleen porsaita. Oliko tällaista joskus "ennen muinoin", kun possut tonkivat ihan vaan pihamaalla? Enkä usko että samaa ongelmaa ilmenee villisikojen kasvattajilla.

Samalla lailla tunnen suoranaista ällötystä broilerin kasvatuksesta. Suomessa broileria taidetaan sentään kasvattaa pari kuukautta, toisin kuin esim. Britanniassa vain noin 38 päivää. Eli ei ihme jos lintu ei pysy jaloillaan kun kasvaa ihan luonnottoman nopeasti. Ja sain kuulla senkin, miksi broilerin lihassa joskus on tummia raitoja. Linnut pissivät ahtaudessa jaloilleen ja se tietysti polttaa ihoa... Näitä ilmenee ainakin ulkomaisessa lihassa.

Ja olettekos koskaan käyneet perinteisessä häkkikanalassa? Olen jo pitkään ostanut pelkkiä luomumunia. Sen verran pelottava kokemus oli lapsena käydessäni ensimmäistä kertaa häkkikanalassa. Toista kertaa en olisi halunnut edes mennä kuin pakosta...

Tiedän, ettei meikäläisen ryhtyminen kasvissyöjäksi pelasta maapalloa tai välttämättä edes paranna eläinten oloja mitenkään. En ole sen sortin idealisti, tai näe tuotantoeläimiä jotenkin romanttisina, lasten satujen hahmoina. Olen maalta kotoisin ja tiedän, ettei maajussin elämässä ole todellakaan mitään romanttista (terveisiä vaan teille morsiamille, jotka haaveilette omasta maajussista. Totutelkaa ihan ensin siihen paskan hajuun).

En siis sinänsä vastusta lihan syömistä, vaikka siihen liittyykin ekologisia ongelmia. Tiedän, että sademetsää raivataan jatkuvasti, jotta mäkkärin hampurilaisiin saadaan halpaa lihaa. Mutta tähän voi vaikuttaa ostamalla kotimaista. Olemme Mieheni kanssa ostaneet kotimaista naudan luomujauhelihaa, aina kun sitä vain on ollut kaupan valikoimassa. Tätä tapaa jatkamme varmasti myös tulevaisuudessa, sillä kotimainen luomuliha saa hyväksyntäni. Parasta olisikin, jos ostaisi lihaa harvemmin, mutta satsaisi sitten luomuun ja hyvään laatuun. Nythän luomu- ja lähiruokaputiikkeja on avattu jo useampaan uuteen paikkaan täällä pääkaupunkiseudulla. Omalta lapsuuden kotipaikkakunnaltani löytyy myös luomutila, jonka naudanlihaa näkee usein myynnissä täälläpäin Suomea. Sitä voin hyvällä omallatunnolla ostaa, kun tiedän todellakin konkreettisesti missä, kenen ja millaisessa hoidossa nuo naudat ovat :)

Suurin motivaationi miettiä suhtautumistani ruokaan on siis aiemmin mainitsemani eläinten parempi kohtelu. Olen jutellut miehelleni jo useampaan kertaan tästä ajatuksesta siirtyä kokonaan kasvisruokaan. Mies totesi heti, että hän suo minulle kyllä minkä ruokavalion vaan, mutta itse ei kasvissyöjäksi ryhdy. Voi kyllä kuulemma silloin tällöin syödä "pelkkää" kasvisruokaa jos sitä tarjotaan :D Itseäni tässä päätöksessä mietityttää vain se, miten kokoaisin itselleni tarpeellisen määrän proteiinia ja muita ravintoaineita. En siis vielä edes tiedä noista määristä, eli huoleni saattaa olla täysin turha. Mutta esimerkiksi tofu ei jotenkin meikäläiselle maistu, tai sitten en vaan ole osannut tehdä siitä hyvää... Soijaa pitäisi varmaan kokeilla seuraavaksi, otan vastaan hyviä reseptejä! :)

Vielä en ole tehnyt lopullista päätöstä, mutta tuntuu ettei tuo lopullinen ratkaisu ole kovin kaukana.

?

2012-01-07T16:10:00.000+02:00

Tuntuu, ettei ole mitään kerrottavaa. Mun elämässä ei ole tapahtunut mitään kertomisen arvoista. Se on tätä samaa vaan. Blogin tarkoituksena on ollut innostaa liikkumaan ja syömään terveellisesti -> no eipä ole toiminut. Ne käsityöt mitä olen tehnyt ovat jääneet kuvaamatta eli enpä ole niistäkään kirjoitellut. Muista aiheista ei oikein ole edes sanottavaa. Mietin, pitäiskö poistaa koko blogi.

Vilukissan villoja

2011-12-19T11:59:00.000+02:00

Näitä kääritään tänä jouluna paketteihin. Saldona 7 sukat ja yhdet "joogasukat" eli sukat ilman kantapäätä ja varpaita (kuvassa oikealla). Olen väsännyt nyt ihan perussukkia, jotka onnistuvat ilman ohjeitakin (kun ei aina jaksa kuljettaa ohjetta mukana esim. junassa missä on aika mainiota neuloa :)

Seuraavaksi ajattelin kyllä neuloa jotakin kivaa ihan itselle kun se pitkä takkikin meni vähän mönkään... Ilmeisesti mittasin väärin tms. koska näihin alleihin ei sen takin hihat mahtuneet :P Eli se takki mennee lahjoituksena jollekin pienemmälle...

...

2011-12-09T16:24:00.000+02:00

Elossa ollaan (jos nyt joku kaipasi). On vaan niin kiirettä (seli seli, laiskottelen nytkin sohvalla)... Ei vaan, pitäis kyl oikeasti saada itsestä revittyä pari vanhuuteen liittyvää tehtävää ja yhden gradun viimeistely samalla kun tekee 4-6 h töitä päivässä.

Niin ja se joulukin tulee kohta...
Olen löytänyt jälleen jouluradion :) Se on mukavaa kuunnella ihan vaan taustalla sellaista rauhallista joulumusiikkia (vaikka ei aina niin hyvää). Viikonloppuna menemme myös yksiin "pikkujouluihin". Jospa ensi viikolla saisi joulufiilistä vielä kun tuon AMK:n opinnot loppuu tältä syksyltä. Silti pitäis kyllä tehdä pari tehtävääkin vielä...

Saimme miehen kanssa hyvinä asiakkaina eräältä luottokorttifirmalta lahjakortin Naantalin kylpylään. Ajateltiin tammikuussa lähteä yhdeksi päiväksi ja yöksi viettämään rauhallista yhteistä aikaa. Mä niin odotan jo lomaa! Mies kysyikin yks päivä (kun valitin väsymystä) että koska oon viimeks rentoutunut? Ööh, piti ihan miettiä, tuo pelkkä sanakin tuntuu kovin oudolta... Noh, luottavaisena odotan ensi tiistaita ja proffan vastaanottoa -> gradu saakoon kohta luvan olla valmis -> yksi stressinaihe vähemmän :D

Ensi vuosi tuonee tullessaan kaikenlaista uutta mut niistä sit myöhemmin (jos elettäis tää 2011 nyt eka loppuun :)

Ystävät

2011-11-12T13:05:00.002+02:00

Tuo otsikko kertonee kaiken oleellisen. Kaipaisin edes yhden ystävän. Sellaisen jonka kanssa puhua kaikesta ja viettää aikaa, harrastaa ehkä jotain, matkustaa. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista "tosiystävää". Ala-asteella mulla oli hetken aikaa "bestis", joka sitten vaihtoi kaveria ihan vaan mulle ilmoittamatta. Olin ilmeisesti tylsää seuraa.

Tämä aihe tuli nyt tänään taas pinnalle kun Mies ehdotti leffaan menoa. Ei siinä sinänsä mitään. Olemme käyneet ennenkin leffassa sekä keskenämme, että Miehen ystävän ja tämän tyttöystävän kanssa. Mutta nyt tämä tyttöystävä onkin jossain omien ystäviensä kanssa, ja me menisimme leffaan vain kolmistaan (mä ja kaksi miestä).
Eli: mulla ei ole mitään sosiaalista elämää jos ei oteta lukuun aviomiestä. Eikö ole säälittävää? Mulla ei siis koskaan ole mahdollisuutta sanoa: "sori, mä en voi tulla kun menen kaverin kanssa..."

Ei yksinkertaisesti ole sellaisia ystäviä. Miten mä olen näin huono ystävystymään? Kaverisuhteet on viime vuosina lähinnä haalenneet ja muuttuneet entistä etäisemmiksi. Tuntuu yksinäiseltä.

P.S. Anteeksi tämä itsesäälinen vuodatus mutta minkäs sille voi. Totta joka sana. Sokerilakon toinen päivä muuten menossa.

Jaahas

2011-10-30T21:19:00.000+02:00

Mitäs sitä tänne sitten kirjoittais... Eipä oo oikein mitään kerrottavaa. Oon syöny ihan kaikkea ja liikaa, oon möllöttäny kotona sohvalla liikkumisen sijaan ja laiskotellut muutenkin :/ Noh, huomenna kerkeen toivottavasti opintojen ohesta tanssimaankin. Tuntuu tämä elämä nyt junnaavan aika pahasti paikoillaan, täytyis yrittää keksiä joku mikä sais asiat nykähtämään eteenpäin... Päivittelen seuraavan kerran kunhan on jotain kerrottavaa.

Mittanauhan numeroita

2011-09-29T13:29:00.000+03:00

Enpäs edes muista mitä mittoja sain viime kerralla kun kaivoin mittanauhan laatikon pohjalta. Suht samoja kenties. Tuo lantio on se allekirjoittaneen ongelmakohta. 100cm. APUA. Vyötärön mitta on tänään 89 eli ei sekään kauhean mairittelevalta tunnu...

Täytyy tästä lähtien ryhtyä seuraamaan noita mittoja hieman tiheämmin, ehkä niissäkin tapahtuu kehitystä tämän syksyn aikana :) Lantio kyllä ottaa omaan silmään esimerkiksi tanssitunnilla kun yrittää liikehtiä sulavasti mutta näkee kuvansa peilistä... Lisäksi luulen, että minulla on jotenkin "yliliikkuva" lantio kuten äidilläni. Eli jos esimerkiksi seison yhdellä jalalla, lantio vääntyy helposti sivulle. Ei tuosta tosin mitään (esteettistä haittaa suurempaa) vaivaa ole, ainakaan vielä.

Maanantain ja tiistain tanssitunnit tuntuvat yhä kropassa ja tänään en varmaankaan ehdi urheilla koiranulkoilutuslenkkiä enempää. Kalorit kummiskin ovat pysyneet kurissa. Hassua muuten, että Kalorilaskuri antaa meikäläiselle paljon suuremmat kulutusluvut kuin mitä tuo taannoinen kehon koostumusanalyysi. Kalorilaskuriin sai laittaa säätöä reilut 470 kaloria alaspäin! Ja laskuri arvioi rasvaprosenttini olevan 15-26% kun taas analyysi kertoi karusti: yli rajojen eli 31,5%. Uskonen nyt tuota analyysitulosta, sehän kumminkin on tehty juuri minulle toisin kuin Kalorilaskurin arviot (jotka ovat siis tosiaan vain arvioita).

Tänään sitten koirulin kanssa taas tokokoulutukseen, odottelen innolla :)

Motivaatiosta

2011-09-25T21:09:00.000+03:00

Motivaationi liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen ylipäätään on taas hieman ollut hukassa. Tuo eilinen kehon koostumusanalyysi kyllä muutti tilannetta aika lailla, eli huomenna taas tanssitunnille! Tällä kertaa ajattelin suunnata salsatón-tunnille, mulla kun on noita käyttämättömiä tanssikertoja pari kappaletta.

Motivaatio onkin aika hankala juttu. Miten sitä sais jatkettua sitä hyvää tahtia kun sen kerran saa päälle? Mulla on tähän asti ollut maksimina sellainen kaksi viikkoa, ja viimeistään "naisten päivinä" sitten retkahdan makaamaan kotisohvalle ja syön kaikkea mitä ei todellakaan pitäis. Sillä se hyvin tehty työ sitten aina mitätöidäänkin.

Löysin mainion blogin: Reasons To Be Fit. Sieltä nämä motivaatiokuvat, jotka kertovat myös siitä miksi haluan päästä kuntoon.

Tuo ulkonäkö nyt lienee aina naisilla yksi syy liikuntaan... Itse en ole koskaan kokenut itseäni kauniiksi, ja jossain takaraivossa takoo ajatus siitä, että kunhan laihdun ja treenaan myös näytän paremmalta.

Minusta tuntuu, etten ole elämässäni oikein koskaan saavuttanut mitään. Olen (vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen yhä) opiskelija, olen muuttanut mieltäni siitä miksi haluan monta kertaa, en ole työssä enkä oikein kelpaisikaan mihinkään hyvään työhön, en ole hyvä oikein missään tietyssä asiassa, enkä omaa esimerkiksi tietynlaista mielenkiintoista persoonaa jota muut ihailisivat. Ja kun tähän yhdistää sen melko tavanomaisen naaman ja kropan niin mitään ihmettä ei tästä synny. Ehkäpä liikunta ja siinä onnistuminen antaisi ilon ja onnistumisen aiheita elämään? Tai tuntemuksen itsestä kauniina? Tai ainakin hyvän olon?

Olen jotenkin salaa haaveillut jostakin urheilukisasta tai -suorituksesta, jota varten treenaisin ja jossa voisin koettaa rajojani. Kun tuo mielenkiintoni vaan tuppaa aina latistumaan niin tämäkin on vaan haavetta. Täytyy kumminkin ainakin yrittää. Jospa edes liikunnassa voisin olla hyvä? Olisihan hienoa saada aikaan jotain edes itselle merkityksellistä.

Kehon koostumusanalyysi

2011-09-24T14:17:00.000+03:00

Intersport ilmoitti aamun Hesarissa ilmaisesta kehon koostumusanalyysimittauksesta liikkeessään Espoossa. No minäpä ilmoitin Miehelle, että sinne siis mars mars! Noh, muutama (sata) muutakin oli lukenut saman mainoksen... Mutta vuoroa odotellessa ehti shoppailla hiukan vaatetta tanssitunnille :) Eli urheilutopin (alle) ja pitkän paidan (päälle).

Mutta. Sitten siihen mittaukseen. En ole siis koskaan kyseisessä mittauksessa ollut ja eniten kiinnosti tietysti se, missä kohtaa mussa on rasvaa ja miten paljon. Sain käteeni lappusen jota Kisakallion heppu sitten selitti mulle. Ensimmäisenä kuulin: rasvaa on liikaa. No oho. Eniten kuitenkin hämmästytti se, että tämä tyyppi sanoi mun rasvan kertyneen keskivartaloon? Mä oon jotenkin aina luullu että se on tää alavartalo mihin se ylimääräinen tuntuu aina vaan tuppaavan... Kehoni on siis muuten ihan tasapainoinen, eikä tuo ylimääräinen rasvakaan ole sisäelinten ympärillä.

Mutta jotain lukuja mistä siis lähteä liikkeelle.

Ensinnäkin rasvaprosenttini on 31,5% (normaali 18-28%)

Normaali kulutus on 1346 kaloria päivässä (siis ilman mitään liikuntaa tms.)

Kaikki muut luvut näyttivät okeilta :) MUTTA tuo rasvaprosentti kyllä hieman kauhistuttaa...

Onko teillä, ihanat lukijani, kokemuksia tuollaisesta kehon koostumusanalyysi?

Tilannetiedotusta

2011-09-22T08:16:00.000+03:00

Jaahas, kai tännekin täytyisi taas päivittää kuulumisia. Ei vaan oikein ole mitään kerrottavaa. Useimmat jutut ovat nyt menneet hiukan päin peetä, ja tuo gradukin tuntuu vievän kaiken ylimääräisen ajan etenemättä kumminkaan yhtään. Ja se ottaa päähän.

Tanssitunnilla kävin kyllä juu tiistaina. Ja se oli taas hauskaa :) Mutta miten sitä sitten muuten repis perseensä ulos ja ottais muutenkin itteään niskasta kiinni....? -_-

Dancehall Reggae MTV Styles :D

2011-09-14T18:10:00.000+03:00

Tuo otsikko kertoo siis sen tanssikurssin nimen jolle olen täksi syksyksi ilmoittautunut :) Kurssi alkoi jo pari viikkoa sitten mutta pääsin nyt vasta ensimmäiselle kerralle. Onneksi Etnofitnessissä voi korvata poissaolot. Oli kyllä oikein menoa ja meininkiä tuolla tunnilla (sykemittarin kaloritkin näytti yli 500 kaloria :)
Muuvit oli osaltaan samoja kuin aiemmin käymässäni reggaetonissa, mutta onhan tuo samaa sukua oleva tanssi. Joitain liikkeitä on vaan vaikea saada jotenkin luonteviksi! Tuntuu, ettei mun kroppa aina ihan toimi niin kuin pitäis, kuvittelen itteni tosi sulavaksi poppariksi mut kun kattoo peilistä niin ihmettelee sitä rautakankea joka sieltä katsoo takas... :P No kunhan on kivaa ja hiki virtaa!
BTW, penkkiurheilijan juhlat jatkuu. Tänä iltana nuoruudessaan lentopalloa pelannut Vilukissa tapittaa Suomi-Slovenia -ottelua. Viikonloppuna sitten maalle sienestämään ja muutenkin rentoutumaan, katsotaan intoudunko sitä ennen vielä bloggailemaan. Ja jos vaikka sais kuviakin tänne blogiin... :P Tsau!

Tervetuloa normielämä :)

2011-09-11T16:17:00.000+03:00

Vihdoin "kesä"työt toisessa kaupungissa ovat ohi ja voi alkaa taas rakentamaan arjen rutiineja. Siinä olisikin sitten hommaa... Kaikki se hyvä mitä jokunen viikko sitten onnistuin luomaan ja aloittamaan on kyllä valunut jostain viemäristä alas. Ja puntarikin näyttää taas jotain mitä en haluis sen näyttävän. No, ensi viikolla alkaa raju gradurutistus mutta ennen kaikkea mun TANSSITUNNIT! Jihaa! :) Vihdoin pääsen vetkuttamaan lantioita ja leikkimään wannabehopparipopparia :) Toivottavasti Heini-open tunnit on yhtä kivoja kuin viime vuonna. Tää viikonloppu menee vielä leireilystä ja töistä toipuessa, pyykkiä pestessä ja EM-lentopalloa ym urheilua katsellen. Mä olen muuten aika ansiokas penkkiurheilija. Sen saman innostuksen kun kanavois jotenkin omaan liikkumiseen ja urheiluun niin avot....
Heeei, huomasin muuten että tällä blogillahan on jo 7 lukijaa, ohhoh! Tervetuloa vaan kaikille uusille kuin vanhoillekin! :D

Mutta nyt painelen koiran kans hiukan löntystelemään ulos :)

Lukossa

2011-09-02T22:21:00.000+03:00

Otsikko kertonee kaiken. Oon jotenkin ihan jumissa. Söin viikolla mitä sattui ja paljon. Oon siis turvoksissa. Väsynyt. Stressaantunut. Katsotaan koska herään tästä sumusta.

Tavoitteista

2011-08-21T09:40:00.001+03:00

Hyppäsin tuossa aamulla vaa'alle ja rupesin sitten miettimään että enhän mä ole tänne tainnut kirjoitella mitään mun tavoitteistani? Päässä ne kummiskin on.
Eli tarkoitus olis:

- painaa 60kg jouluun mennessä (tämä saavutetaan Kalorilaskurin ja liikunnan avulla, erityisesti toivon pienenemistä tuohon reisi-persus -alueelle.)

- ryhtyä treenaamaan itselleni juoksukuntoa ja keväällä 2012 juosta (lue: tallustaa) Naisten Kymppi. Innokkaat treenikaverit saa ilmoittautua! :)

- opetella muutenkin terveellisempiä elämäntapoja (esim. vierottautua sokerista, syödä joka päivä kunnon lämmin ateria, luopua tai ainakin vähentää vaaleita jauhoja jne.)

En siis suostu harrastamaan mitään kaalisoppadieettejä tai itsensä nälkiinnyttämistä. Rakastan kyllä tuoreita hedelmiä ja kasviksia, ja niitä täytyy jatkossakin siis löytyä kaapista kilokaupalla :)

kuva

Nyt haukkaan kunnon aamupalan ja sitten lähdetään Miehen kanssa uimaan. Ensi viikon aherran työssä ja opiskeluissa melkein 24/7, eli kirjoittelu jäänee vähemmälle.
Hyvää sunnuntaita!

Kiirettä pitää!

2011-08-19T16:14:00.000+03:00

Huolimatta valtavasta määrästä tekemättömiä opiskelutehtäviä lähdin tänäänkin koiran kanssa hölkkälenkille. Juoksin samat 5 x 4 min, välissä 2 min tauko. Jossain vaiheessa kylkeen pisti, mutta kävelyn aikana pistos helpotti eikä tullut enää takaisin. Söin vähän huonosti aamupalaa, ja tuntui kyllä että oli aika vetelä olo... Mutta enpä antanut periksi! Ilman tuota karvakorvaa olisin varmaan, mutta ilmeisesti koiruuskin alkaa jo tottua tuohon lenkkeilyyn :) Vaikka saattaakin yhä syöksyä johonkin puskaan ihanan hajun perässä ihan yhtäkkiä...

kuvat

Jotenkin olen muuten alkanut nauttia siitä juoksemisen tunteesta (eipä ole ennen käynyt näin) ja ennen kaikkea siitä hikoilusta ja sykkeen kohotuksesta! :)

Nyt jatkan opiskeluhommia, koska niitä tosiaan on läjäpäin. Luultavasti joudun luopumaan osasta tämän syksyn kursseja, ihan vaan oman jaksamisen ja mielenterveyden vuoksi.

Ensi viikolla jatkan kesätyöhommia toisella paikkakunnalla, eli liikunta varmasti jää hieman vähemmälle. Kaikki vapaa täytyy työn lomassa käyttää tehtävien näpyttelyyn koneella...

Hyvää viikonloppua!

Taas tuli tallusteltua!

2011-08-16T10:43:00.000+03:00

Heips ja hurraa! Tultiin juuri karvakorvan kanssa ulkoa. Hölkkäsin/kävelin taas sen aloittelijan juoksukoulun aivan ensimmäisen treenin. Olihan se taas aika kamalaa tuskaa aika ajoin, mutta kun vain jaksoi, niin neljäs ja viides 4 min pyrähdys oli jo paljon helpompia! Mutta miten mä onnistun valitsemaan reittini aina niin, että ne juoksuosuudet osuu aina ylämäkiin? :P Tosin ei täällä kotinurkilla ihan tasaisia maastoja oikein olekaan...

kuva täältä

Sykemittari rupesi heti ekan 300 metrin kävelyn jälkeen huutamaan "check belt". Ärsyttävää. Yritä siinä sitten keskellä jalkakäytävää sorkkia sykevyötä parempaan asentoon... Noh, alkoi se sit toimia. Muuten olisinkin varmaan vaan kävellyt reippaasti. Kaloreita paloi peruskulutus poisluettuna 291 eli ihan kiva juttu :) Nyt täytyy vielä venytellä. Paikat on jo jumissa etukäteen eli yritän hiukan helpottaa huomisen sängystä nousemista... :)

kuva

kuva täältä, joskin tuskin alkuperäinen lähde

Pitäisiköhän sitä syksyllä taas ryhtyä joogaamaan yliopiston liikuntapalveluiden parissa... Viime vuonna kävin perjantai-aamun joogassa, johon kuului lopuksi ihana rentoutus. Kyllä oli energinen loppupäivä! Ohjaajakin oli tosi ihana, antoi tehdä omaan tahtiin ja omien voimien mukaan. Kerran menin kokeilemaan toisen ohjaajan vastaavaa tuntia ja se oli kyllä kaikkea muuta kuin rentouttavaa: opettaja suorastaa pakotti jokaisen yksitellen kokeilemaan päälläseisontaa yms. todella hankalia juttuja! Ja tunnin taso oli vielä merkitty aloittelijoiden tunniksi.... Mites te, rakkaat lukijani, kuuluuko jooga teidän harrastuksiinne ja millaisia kokemuksia teillä on kyseisestä lajista?

Juoksuhuumaa

2011-08-13T12:10:00.000+03:00

Tulin äsken hölkkälenkiltä koiran kanssa. Täytyy sanoa, että jossain vaiheessa pääsin jo jotenkin sen "juoksun riemun" makuun :) Syke ei ilmeisesti sillä hetkellä enää pompannut taivaisiin,vaan pysyi sen verran kohtuullisena että happeakin riitti. Jospa jaksaisi nyt jatkaa tuolla muokatulla Kauneus & Terveys -lehden Aloittelijan juoksukoulu -systeemillä. Koiran kanssa juoksu asettaa tuollaisen tiukan aikataulun noudattamiseen oman haasteensa, kun koira haluaisi haistella kaikki puskat... En ajatellut kumminkaan heti seuraavalla treenillä lähteä pidentämään juoksuaikaa, vaan toistan tuota ekaa treeniä pari kertaa tällä viikolla. Sekin on tällaiselle täysin aloittelijalle huima suoritus.

Kuvat

Juoksemiseen tänään inspiroi ennen kaikkea eiliset sipsit ja aamulla syödyt karjalanpiirakat...
Kaloreita kului 42 minuutin lenkillä 268 :)

Suurin pudottaja

2011-08-11T18:48:00.003+03:00

Kun Suurin pudottaja (alkuperäinen jenkkiversio) ensimmäistä kertaa ilmestyy ruutuihin, suorastaan inhosin koko realityshaibaa. Myöhemmin olen kuitenkin oppinut pitämään ja jopa addiktoitunut tuohon sarjaan! Uusi kausi pyörii taas telkkarissa ja meikäläinenhän istuu nenä ruudussa :) Löytyyköhän lukijoistani joku joka seuraa myös kyseistä realitya? Tiedän, että sarja on täynnä amerikkalaista höpöhöpödraamaa, mutta kukas sitä tylsää telkkariohjelmaa jaksais katsella? :P

On jotenkin hienoa, että ihmiset pystyvät muutamaan elämäänsä. Kilpailijoille suurin muutos on kuitenkin ennen kaikkea elämänlaadun parantumisessa: ihminen joka ei aiemmin pystynyt kävelemään kuin max. 300m, juoksee nyt puolimaratonin :) Suurimman haasteen kilpailijat taitavat kuitenkin kohdata vasta palatessaan kotiin, kun arki iskee vastaan :/ Itse olen ihmetellyt, miten niin monilla kilpailijoilla on kotona mahdollista hankkia itselleen personal trainer? Ehkä tuollaiset palvelut ovat Jenkeissä halvempia, sillä Suomessa nuo ainakin maksavat aivan tuhottomasti... (puhuu yksi salaisesti omasta PT:stä haaveileva :)

Ehkäpä mäkin joskus hankin PT:n ja juoksen sen puolimaratonin...

Juoksua (tai noh, "juoksua"...)

2011-08-10T20:14:00.001+03:00

Jei, raahauduin äskettäin vielä überpitkän työ- ja opiskelupäivän päätteksi lenkille. Jostakin sain siis tuon idean ryhtyä jälleen hölkkäämään. Ja avot, sehän sujui.... not. Hölkkäsin 5min (kunnes meinasin tukehtua), kävelin 5min, käännyin takas ja hölkkäsin 8min (kunnes olin tukehtua mut onneks olin jo ovella). Puolustuksena nyt tosin se, että takas päin oli iiiiso pitkä ylämäki... Eli ei mitään huippukuntoa enteile kyllä tämä. Mutta tuskaa osasin odottaakin.

Kuvat täältä.

Kaloreita sentään poltin 133 :P
Eli tämän päiväisen letut tuli kuitattua, ja vielä on varaa syödä iltapalaakin :D Tänään on muutenkin ollut hassu päivä: heräsin 05.00 ja juna työpaikkakunnalle lähti kuuden jälkeen eli söin nopsaan vähän rahkaa aamupalaksi. Noh, sitten tullessani junasta asemalle, huomasin että mullahan on vielä aikaa napata jotain ruokaa (eli kahvia ja lohileipä). No ei muuten mitään, mutta tullessani tänne töihin saimmekin talon puolesta aamupalan (eli kaikkea mahdollista ihanaa mitä voitte vaan kuvitella). Olin kuitenkin kohtuullinen :) Tämän kaiken jälkeen pysyin vielä tavoiterajoissani! Tämä on jo mulle saavutus, yleensä popsin kotona koko ajan jotain jääkaapilta... Enkä muuten ottanut perunaa lounaalla (kanaa ja salaattia vaan, hyvä minä :)
Pienestä se on otettava ilo irti.

Kalorilaskuriin!

2011-08-09T13:41:00.000+03:00

Aiemmin kesällä ajattelin, että liityn jälleen syksyn tullen (tai kun kesätyöt loppuvat) jälleen Kalorilaskuriin. Tulin kuitenkin äskettäin kävelylenkiltä koiran kanssa, ja mietin että miksi en liittyisi nyt jo? Tulisi selkeää rutiinia tähän loppukesäänkin jo, ja onhan mulla tietokone ja netti käytössä tuolla kesätöissäkin :)

Hieman masensi tosin tehdä muutokset Kalorilaskurin kalorinkulutus-sivulle, kun paino onkin pari kiloa noussut siitä keväisestä jäsenyydestä... Mutta edelleen olen ihan normipainossa (BMI 22,9). Tavoitteeni tässä elämänmuutosprojektissa keskittyneekin enemmän ennen kaikkea terveellisten ja liikunnallisten elämäntapojen opetteluun. Tämän päivän lenkillä poltin 117 kaloria (peruskulutus vähennettynä). Kun sää on hieman viileämpi, on koirallakin enemmän virtaa, mikä tarkoittaa että ulkoiluttajan sykekin on korkeampi :D

Asetin Kalorilaskuriin tavoitteeksi painaa 60 kg jouluaattoon mennessä, eli kutistumisen varaa on 6,1 kg. Jos pääsen tähän tavoitteeseen (ja valmistun yliopistosta) aikataulussa, mies lupasi palkinnoksi matkan IHAN MINNE TAHANSA! :D Eli motivaattori ainakin on kunnossa :) Saan päivittäin syödä 1845 kaloria, eli vajetta per päivä tulee reilut 300 kaloria. Se on varmasti ihan hallittavissa oleva tahti. Mutta nälkää en aio nähdä! Ja kesätyöpaikallani (leirikeskus) on mahtavat ruoat, mutta myös terveellisesti koostetut!

Nyt taidan keskittyä tuoreimpaan KG-lehteen, joka kolahti tänään postiluukusta :)

Arkiliikuntaa

2011-08-04T19:14:00.000+03:00

Oma kompastuskiveni on liikunta ihan tavallisena arkena. Koiraahan tulee toki ulkoilutettua, mutta sehän ei ole mitään hikiliikuntaa. Tiistaina, keskiviikkona ja tänään torstaina olenkin sitten huhkinut kunnolla. Pyöräilin täällä kesätyöpaikkakunnallani töihin (paremman kulkuneuvon puutteessa). Totesin, että kulku välineillä pyörä + bussi + bussi on todella turhauttavaa (ja maksaa), joten päätin polkaista koko matkan. Eli noin 15km suunta! Mukavastihan tuo työmatka on mennyt, ipodista vaan NRJ:n aamupojat kuulumaan :) Vaikka nyt onkin persus pyöräilystä kipeenä...

Kalorilaskuri kertoo, että 80kg painoinen kuluttaisi tunnin pyöräilyssä 480 kaloria. Eli kun joka päivään sisältyy 2 x 60 min polkemista on tuo lopputulema jo aika mukava :) En tosin paina 80 kiloa, mutta eiköhän sitä 15 kg kevyempikin kuluta tuolla matkalla ainakin sen 400 kaloria? Huomenna teen onneksi (opiskelu)hommia ihan vaan täällä kämpillä, eli kroppa saa hiukan lepoa tähän väliin...

Mutta nyt voin siis hyvällä omallatunnolla laittaa pizzan uuniin paistumaan... :P

Laihat jalat

2011-07-29T21:35:00.000+03:00

Yksi vahva motivaation lähde laihduttamiseen tai elämäntapamuutokseen minulla liittyy jalkoihin. Omaan suomalaisen naisen (persevän) perusvartalomallin. Ja nyt kun pillifarkut ovat muodissa, voitte kuvitella mitä tuskaa on a) löytää sopivat farkut, b) saada ne vielä vedettyä tuosta polvista ylöspäin jalkaan...

Olen nuorena pelannut lentopalloa, mikä on tietysti lisännyt tuota massaa alavartaloon. Perustreeniin lentopalloilijalla kun kuuluvat kyykyt ja hypyt. Nyt toivoisi, että tuo "massa" olisi jäänyt kerääntymättä. Ja kun tuon lisäksi vuodet ovat tuoneet mukanaan myös ihan perinteistä ihraa, ovat jalkani näin ollen sopimattomat nykytrendien mukaisiin housuihin, saati sitten minihameiden jatkoksi. Täksi kesäksi ei enää rantakuntoon ehdi, mutta jospa ensi kesäksi?

Mitään tikkujalkoja en itselleni haaveile, mutta vartalon kaunis sopusuhtaisuus olisi kenties tavoitettavissa.
Millä tavoin te olette treenanneet jalkoja solakimmiksi? Olisiko esimerkiksi juoksu hyvä laji tällaiseen treeniin?

Crossaria pitkästä aikaa!

2011-07-28T15:39:00.000+03:00

Niin mahdoinko koskaan edes kertoa että hankin keväällä crosstrainerin! :) Ostin sen siis käytettynä huuto.netistä. Ihan perusmalli, ei mitään ihmeellisiä osia (eikä tosin käyttöohjettakaan). Mutta enpä mä mitään erityisiä juttuja siihen tarvitse, kunhan rullat pyörii ja kello käy. Äsken sotkin pitkästä aikaa crossaria parikyt minuuttia (ja se tuntui ikuisuudelta...) Hiki valui, mihin tosin saattoi vaikuttaa tämän asuinhuoneistomme suht korkea sisälämpötila myös :P Oli kumminkin kivaa, täytynee ottaa huomenna uusiksi.

Syksyksi olen jo suunnitellut liikunnan osalta vaikka mitä haasteita. Syksylla opinnot vievät kyllä leijonanosan ajasta, mutta koska olen jouluun asti toisen tutkintoni osalta iltaopiskelija on mulla päivisin varmasti huomattavasti enemmän aikaa esimerkiksi kuntosalilla käymiselle. Kunhan vaan maksan Yliopistoliikunnan jäsenmaksun :D Varasin myös tanssikurssin (JEE!) Jo viime vuonna kävin Etnofitness -nimisessä tanssikoulussa silloin tällöin pyörittelemässä takapuolta reggaetonin tahtiin. Tänä syksynä en valitettavasti pääse ihanan Heini-open reggaetoniin sen ajakohdan vuoksi, mutta heittäydyin villiksi ja varasin kurssin nimeltä "Dancehall Reggae MTV Styles". Kuulostaa ihanalta! Kurssilla opetellaan kuulemma Justin Timberlaken koreografioita yms. vastaavaa hoppipoppia :) Multa vaan puuttuu sellaset katu-uskottavat tanssireleet... Mars vaatekauppaan siis :P
Nyt suuntaan suihkun kautta juhlimaan ystävän valmistumista. Ensi kertaan!

Oikeestihan...

2011-07-20T21:21:00.000+03:00

...vois vaikka päivittää tätä blogiakin aina välillä, mutta tällä hetkellä on tosi jumi. Tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa/kerrottavaa/kuvattavaa. Paino ei ole pudonnut (päinvastoin!), mitään kunnollisia käsitöitäkään ei ole tullut tehtyä. Täytyypi katsoa josko loppuviikon Etelä-Karjalan reissulla tulis otettua jotain kuvia.

P.S. Olin uimassa ja samaan aikaan altaaseen pulahti Eva Wahlström. Arvatkaa tunsinko itteni pullukaksi... :O

Näyttää siltä

2011-06-16T10:10:00.000+03:00

että tämä blogi on tauolla.

Olen kesän (tai siis syyskuun puoliväliin asti) töissä toisella paikkakunnalla, joten aikaa bloggailulle ei kauheasti ole jäänyt. Ja jos aikaa on, viettää sen (rehellisesti sanottuna) mieluummin lepäillen ja meidän perheen miesten seurassa :D

Laihdutusprojekti etenee hiukan nykäyksittäin. Kesätyöhöni kuuluu mahtavana etuuteni ruokailu 5 krt päivässä, mutta toisaalta työpaikalla ei ole kiskaa tai muuta kauppaa mistä ostaa karkkia. Samalla olen pyrkinyt valitsemaan enemmän salaattia lautaselle ja jättämään perunan, pastan ja riisin pois jos mahd. Eli sen suhteen olen pysynyt kuosissa :) Nämä vapaapäivät ovatkin sitten haastavampia.

Palailen blogin ääreen taas kunhan ehdin, eli tämä kesä menee bloggailun suhteen epäsäännöllisten pätkäpäivitysten merkeissä. Aurinkoista kesää!

Äänestys

2011-05-10T08:35:00.000+03:00

Ajattelin kokeilla teidän lukijoiden iloksi tuollaista äänestystä siitä, mistä olisitte kiinnostuneita lukemaan lisää tässä blogissa? Tämän blogin aiheethan liikkuvat ääripäästä toiseen, ja etsiskelen vielä parasta tapaa jatkaa kirjoittelua. Nyt voitte siis vaikuttaa :) Jos listan ehdotukset eivät riitä (vastaat "jostain ihan muusta") niin toivon että laitat kommenttia siitä mistä haluaisit lukea. Hyvää tiistaita kaikille!

Inspiraation etsintää

2011-05-08T22:17:00.000+03:00

Oma liikunta-/laihdutus-/kuntoilu-/elämäntaparemontti kaipa tällä hetkellä rutkasti inspiraatiota. Keräilin siis kuvia inspiraation kasvattamiseksi :)

Kertokaapa miten te muutte saatte motivoitua itseänne?

Vapun vietosta takaisin arkeen

2011-05-01T21:11:00.000+03:00

No niin, tuli sitten pe ja eilen mässäiltyä ihan kunnolla. Tänään yritetään hiljalleen päästä takaisin ruotuun. Tais tuossa mennä koko viikon hyvä työ hukkaan... Mutta käytiinpä sentään tänään pitkällä lenkillä koiran kanssa :)

Katsoitteko muuten kuninkaallisia häitä? Ai että morsian oli kaunis ja solakka! :)

Kate Middleton oli ilmeisesti laihtunut/laihduttanut häitä varten useampia kiloja. Mutta häiden tunnelma ei kyllä ollut läheskään niin lämmin kuin Ruotsin Victorian ja Danielin: ne olivat pelkkää iloa, onnea ja rakkautta! Nämä brittien pippalot tuntuivat jotenkin jäykemmiltä ja enemmän sellaiselta kansaa varten järjestetyltä showlta. Tietysti se kansan suosio on nykypäivänä todella tärkeää kuninkaallisille kun mitään muuta varsinaista valtaa heillä ei ole. Ja ymmärsin myös, että William ja Kate olisivat oikeasti halunneet pienet häät perhepiirissä. Mutta mielestäni on hyvä, että häät olivat sellaiset kuin olivat: kansa haluaa juhlia kuninkaallisiaan ja olihan tämä hyvää opetusta parille (varsinkin Katelle!) siitä millaista se kuninkaallisen elämä sitten oikeasti on...
Ehkä Vickanilla ja Danielilla oli enemmän aitoja tunteita mukana: olivat joutuneet odottamaan kauan että isän lupa epätavalliselle avioliitolle saatiin. Ja ovathan ruotsalaiset muutenkin todella lämpimiä ja välittömiä ihmisiä :D Kun katsoo kuvia heidän häistään, ei voi olla huomaamatta säteilyä kummankin silmillä ja kasvoilla :D Ja eihän brittihäissä edes vuodatettu yhtään kyyneltä julkisesti: ei äidit, isät tai itse pari kukaan tuntunut liikuttuneelta. Toisin Ruotsissa.

On ne häät kauniita tilaisuuksia, mun mielestä ihmiset ihan turhaan pelkää sitä liikuttumista. Mitä sitten jos itkee omissa häissään! :)
Nyt palaan takaisin telkkarin (ja lätkän MM-kisojen) pariin. Ensi viikkoon!

Kaipaan

2011-04-29T00:01:00.000+03:00

ystäviä.
Tai pitäisikö tarkentaa että Ystävää.
Sellaista jolle voisi soittaa koska vaan,
ja kertoa kaikki maailman asiat. Ja joka vielä ymmärtäisi ne.
Sellaista, joka lähtis mun kanssa paikkoihin,
tehtäis yhdessä kaikkea hauskaa.
Sellaista.

Hölkkää koiran kanssa

2011-04-26T10:11:00.000+03:00

On se kumma miten koiran kanssa juokseminen on jopa hauskaa, kun aikana ennen koiraa ei olisi tullut mieleenkään lähteä juoksemaan, saati että siitä olisi nauttinut! Ei tuo mun meno tosin ole mitenkään lennokasta. Koirakin varmaan ihmettelee miksi ei juosta kunnolla, mut kuitenkin niin lujaa ettei ehdi haistella. En raaskinut karvakorvaa kieltää ihan koko aikaa haistelemasta, eli aina välillä pysähdyttiin noin 3 sekunnin merkkaustauolle... :P Matkana meillä oli tuo sama 3km (oikeasti 2,8km), josta juoksua oli ehkä 1,5km(?) Yritin laskea tuota matkaa erään nettisivuston kautta, eli mitat on aikamoisia arvioita.

Keskisyke 147
Maksimisyke 179
Kaloreita paloi 146

Ei mitään huimia lukuja, mutta oon tyytyväinen että jaksoin näin hyvin. Ei tehnyt oikein pahaa missään vaiheessa! Tavoitteenani onkin ennen kaikkea se, että tulisi lähdettyä lenkille muutamana kertana viikossa. Oon yrittänyt pohtia miksi noita kaloreita ei pala kovinkaan paljoa mittarin mukaan vaikka luulisi tuommoisella hölkällä sentään olevan vaikutusta enemmän. Opiskelen tässä koko ajan myös tämän sykemittarin käyttöä. Mikäli tulkitsin oikein, on harjoitukseni olleen sykealueella 60-70% maksimista 28%:ssa harjoituksista. Tämä on siis se alue mihin pitäisi pyrkiä jos haluaa parantaa kuntoaan. Nyt koetan vielä jos osaisin säätää tuota leposykettäni enemmän oikeaan suuntaan, luulen että olen arvioinut sen alkuasetuksissa liian matalaksi.
Sen jälkeen suuntaankin kampaajalle :) Aurinkoista tiistaita!

Puikkojen kilinää

2011-04-25T19:55:00.000+03:00

Vierailimme tänään Kanelibasilikoiden luona hyvän ruoan ja seuran merkeissä. Pienen, 8kk Kanelibasilikan näkeminen sai taas aikaan lievää neulemaniaa :) Pitäisi vaan nämä vanhatkin jutut tehdä alta pois. Tässä siis lupaamani esittely langasta, jota ostin keväällä Käsityömessuilta, taisi olla Titityyn osastolta.

Tästä olisi siis tulossa perustunika, lankana BC Garnin Soft Silk (100% bourettesilkkiä, ihanan pehmeää, käsinvärjättyä!) Jos muuten tiedät mitä on tuo bourettesilk niin kerro mullekin ihmeessä! Ohjeen sai lankojen mukana :) Malli on muuten ihan perus (sileää nurjaa) mutta helmaan tulee muutama rivi "nyppyjä" eli lisäyksinä toteutettuja kohokuvioita. Aika simppeliä. Nuo värit eivät nyt näytä näissä kuvissa yhtään oikeilta...

Yleensä mun käsityöt laahaa aina aikataulusta jäljessä (kesäksi aiotut valmistuu joskus jouluna jne...) Miksi mä muuten aina neulon jotain tunikoita... ? Joku syndrooma :P Ja kun näissä malleissa etu- ja takakappale tehdään samalla tavoin, eihän ne voikaan istua kunnolla päälle. Mutta tää lanka ainakin tuntuu niin pehmeältä, että tulee varmasti käytettyä. Takakappale on jo valmis, etukappale hyvällä mallilla ja hihat ja kaarroke sitten vielä...

Hyvää pääsiäistä

2011-04-22T09:13:00.000+03:00

Kerrankin minulla on mahdollisuus viettää rauhallinen pääsiäinen, johon mahtuu myös hengellinen rauhoittuminen. Eilen päivällä ehdin kiirastorstain ehtoolliselle ja tänään ajattelin käydä Jeesuksen kuolinhetken rukoushetkessä kotikirkossani, sekä illalla katsomassa Via Crusis -ristintietä. Lauantaina sitten pääsiäisyön messuun (en ole koskaan ollut joten haluan kerrankin käydä), ja muutenkin hiljentymistä viikonloppuna sekä kirkossa että kotosalla :)

Ja käydäänpä me tietysti sukulaisissa ja ystävien luona nauttimassa hyvästä seurasta ja ruoasta :)
Rauhallista ja aurinkoista pääsiäistä!

Hölkkälenkillä

2011-04-19T10:11:00.002+03:00

Tulimme juuri karvakorvan kanssa ulkoa. Juoksin/hölkkäsin/kävelin taas tuon noin 3km lenkin. Tuntui kyllä aika pahalta kurkussa ja korvissa :/ En vain osaa pukeutua oikein. Jos olisin laittanut lippiksen sijaan pipon, olisin varmasti hikoillut jo ulko-ovella. Sama juttu kaulahuivin kanssa.

Keskisyke 146 (kävelin osan matkaa ja koiran pissailutkin laskee heti sykettä)
Maksimisyke 178 (onpas matala...)
Kaloreita paloi 173 (eipä ollu paljoa)

Noh, pääasia että tuli käytyä vähän nostelemassa jalkoja :)

Edit: Muistiin itselle että ALOITA RAUHALLISEMMIN :) Tällä kertaa karvakorvalla oli energiaa ja mies ei ollut vierellä tasaamassa vauhtia joten aloitin liian lujaa. Ehkä siksi hiukan väsähdin ja tuntui vaikealta.

Tunnustus

2011-04-14T17:31:00.000+03:00

Oho. Kanelibasilikan ystävät jakoivat mulle tällasen. Kiitos :D

Tunnustukseen kuuluu, että vastaa viiteen kysymykseen ja jaan sitten tunnustuksen eteenpäin viidelle.

1. Koska aloitit blogin?

Joskus kesällä 2007.

2. Mistä kirjoitat blogissa ja mitä se käsittelee?

Noh, ensin blogi käsitteli vaan käsityöjuttuja ja sellasia näperryksiä, sit kun halusin bloggailla myös mun liikuntainnostuksesta niin perustin toisen blogin. Lopulta totesin että eihän mulla riitä aika ja into kahteen blogiin, yhdistin toisen tähän ja nyt täällä on oikeastaan kaikenlaista mun elämään liittyvää: käsitöitä, sisustusta, liikuntajuttuja, koiran kans puuhailusta jne...

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisin muihin verrattuna?

Eipä kai oikein mikään erityinen juttu. Tää ei ole selkeästi mikään teemablogi, eli jokaiselle on sitten vähän jotakin :)

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin pitämisen?

Parikin ystävää kirjoitteli blogia ja aloin miettiä josko mäkin voisin kokeilla. Mulla ei ole mitään hienoja viisauksia muille jaettavaksi, mutta ihan vaan omaksi iloksi kirjoittelen. Ja kivahan se on saada muilta kommentteja :D

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Haluaisin ottaa enemmän kuvia ja ennen kaikkea opetella kuvaamista. Nyt tuo on vähän semmoista räpsimistä. Ostin jopa oppaan digikuvauksen saloihin, mutta eipä se avannut mulle yhtään tuon kameran nappuloita ja nippeleitä... Pitänee vielä treenata! Paremmat ja harkitummat kuvat antaisivat paremman käsityksen asioista.

Jaan tunnustuksen eteenpäin näille mukaville blogeille:

Tyttö kylmän maan

Nurjan kääntöpuolella

Luxembourg State of Mind
Villaviidakko
Pinkin pingun blogi

Tossua toisen eteen

2011-04-13T17:58:00.000+03:00

Rakas päiväkirja.
Kaivoin tänään lenkkarit kaappien perukoilta ja lähdin hölkkälenkille miehen ja koiran kanssa. Ja se tulos: jaksoin hölkätä 3km lenkistä ainaskin puolet! Jes!
Olen siis aina jotenkin vieroksunut juoksemista. Jossakin syvällä kalvaa kuitenkin haave siitä, että oikeasti jaksaisi juosta. Jos ei nyt marathonia niin naisten kympin vaikka sitten.

Tuolla lenkillä tuli ihan oikeasti testattua uutta synttärilahjaakin: Suunnon t1c -sykemittaria.

Käyttö vaatii vielä opettelua. Mutta lyhyesti:
Poltin 192 kaloria
Keskisyke 158
Maksimisyke 186

Jospa se olisi tuo karvakorva joka innostaisi jatkossakin lenkkipolulle :)

Uutta kotiin

2011-04-12T15:20:00.000+03:00

Saimme vihdoin tilaamamme tuolin. Kävimme miehen kanssa jo tammikuussa Kruunukalusteessa katselemassa ja löysimme tällaisen ihanuuden. Juuri sellainen laiskanlinna josta haaveiltiin :) Ja kangasvaihtoehdoistakin löytyi aivan täydellinen kangas. Nyt viime kuun lopulla soittelimme Kruunukalusteeseen, että missäköhän tuoli lienee. Siellähän se oli heillä maannut varastossa, eivät olleet vaan huomanneet ilmoittaa kun ei oltu vielä (meille annetun ohjeen mukaan!) maksettu loppusummaa.

Pikkuhiljaa alkaa tämä koti tästä muotoutua (johan täällä on pari vuotta asuttu :P ) Uusi sohva on myös hankintalistalla, mutta tällaisessa taloudessa jossa toinen on päätoiminen opiskelija, ei rahaa kasva puissa ja siten sohvaakin varten varmasti säästellään jonkin aikaa... Plus että eihän se "täydellinen" löhöilypaikka noin vain löydy :D Tarvittais myös uusi matto sekä keittiöön että olohuoneeseen. Näin koiranomistaja on alkanut arvostaa mattoja jotka ovat
a) kumipohjaisia
b) helposti putsattavissa.
Tähän samaan satsiin liittyy myös se, että ostimme viimein keittiön roskakaappiin lapsilukot. Koira kun keksii yksin ollessaan käydä levittelemässä roskat pitkin poikin... (voitte kuvitella kuinka kiva on siivoilla sellasta sotkua kun työ- ja opiskelupäivän jälkeen raahautuu väsyneenä kotiin...) Samoin huoltoyhtiön miehet kävivät kääntämässä huoneiden ovenkahvat ylösalaisin: nyt meillä kuljetaan ovesta nostamalla ovenkahvaa :P Ainakaan vielä ei ole karvaturpa hoksannut miten avata ovet kun kahvaa pitääkin nostaa.... (koputan puuta)
Nytpä ryhdyn leipomaan. Ystävä piipahtaa illalla ja suunnittelin jo kinkkupiirakan ja peruspullan leipomista... Aurinkoista tiistaita!

Hip hei

2011-04-05T13:52:00.000+03:00

hurraa! En mä sentään ihan onneton "puutarhuri" ole :)

Herneenversot :) Nää on niin hyviä, nam.

Lehtisalaattikin itää, jee! :D

Ja jos ette nyt tunnistaneet niin tää on ruohosipulia... :P Katsotaan mitä tästä tulee. Kylvin myös persiljaa purkkiin, mutta vielä ei näy vihreää... Taisin kylvää nuo yrtit liian syvälle. Mutta jos nämä saisi pysymään hengissä ja jotain päätyisi vielä ruokapöytäänkin :) Olispa ihanaa kun olis oma piha missä kasvattaa kaikkea... :)

2011-04-02T19:35:00.000+03:00

Leivoin tänään valkosipulisämpylöitä, joihin päälle tuli unikonsiemeniä. Eipä niistä nyt mitään kummosia tullut, mutta tulipa tehtyä :)
En ole flunssan takia päässyt pitkään aikaan liikkumaan kunnolla ja sekös harmittaa :( Tänään kävin koiran kanssa pitkällä lenkillä, ja se oli kyllä yhtä puuskuttamista ja niistämistä. Voi kun tulisi jo kevät ja paranisi tää räkätauti! Mun "Kesäkuntoon 2011" -projekti on kokenut hiukan kovia (esim. eilinen leffa ja noin kilo popcornia!) Tänään söin niitä sämpylöitä ja niiden kans juustoa jne... Eli kyl hiilihydraattimäärät taas on paukkuneet :( Mut mä vetoan siihen että oon ollut kipeenä :P
Tänään muuten siirryin kahvinjuonnissa uudelle aikakaudelle. Ostin eilen ns. pressopannun. Ajattelin luopua perinteisestä keitinkahvista ja siirtyä papukahviin :D Tänään kokeilin sitten uutta kahvia ja pannua ekaa kertaa: ai että oli hyvää! Kahvinkeitin siirretään nyt pesun kautta kaappiin odottamaan isompia vierasryhmiä, joille on helpompi keitellä perinteistä suodatinkahvia. Täytynee vielä hankkia jotain ihanaa siirappia kahvittelun herkkuhetkiin... Tavoitteena siis tällä muutoksella oli ennen kaikkea saada parempaa kahvia, ja siten myös mahdollisesti vähentää kahvinjuontia. Ajattelin, että kahvista ehkä nauttisi enemmän jos sitä joisi vähemmän mut parempaa laatua :D

Pakkastyttö

2011-03-27T12:50:00.000+03:00

Nyt kun kevät jo kolkuttelee ovelle on hyvä esitellä talven tekeleitä :D Tässä eräs pakkastyttö, jolle neuloin takin sekä myssyn. Lankana oli Novitan Wool, oikein pehmeä lanka vauvoille :)
Myssy on kuulemma ollut kovassa käytössä ja sopinut tyttösen päähänkin pidemmän aikaa. Johtunee tuosta mallista mikä antaa tilaa venymiselle. Lapsille on kyllä kiva tehdä juttuja, tulevat nopeasti valmiiksi :D

Minä suuntaan tästä ystävän luo vierailulle (ja hamstraamaan hänelle muutossa ylimääräiseksi jäänyttä kamaa omaan kotiini ;) Aurinkoista sunnuntaita!

Vihdoin jotain...

2011-03-25T15:45:00.000+02:00

...valmista ja kuvattua sentään. Jostakin vanhasta Novitasta löysin tällaisen perustunikaneuleen ohjeen, ja aattelin kerrankin tehdä jotain itselleni (yleensä kaikki menee lahjaksi). En mitenkään erityisesti mittaillut sopivuutta ja istuvuutta kuin summittain, ja onhan lopputulos sen näköinen. Tosin mikään neule, jossa etu- ja takakappale tehdään samalla tavoin ei taida koskaan oikeasti istua hyvin?

Kuvasta ei ehkä näy, mutta sekä alareunassa, hihansuissa että pääntiellä on resoriommelta. Kaipa tää kotikäytössä menee, eihän tuo lankakaan ole kuin perus 7veikkaa. Päädyin kyllä siihen, että pyrin jatkossa välttämään tuota venekaula-aukkoa, ei se oikein istu mun päälle (tätäkin vähän korjailin ja parsin lopuksi). Noh, nyt jätän nämä talviset neuleet hetkeksi. Ostin käsityömessuilta ihanaa BC Garnin Soft Silk -lankaa ja sain samalla ohjeen neuletunikalle (miten taas sattui tunika...) Se onkin kesäisempi neule, mutta siitä sitten ens kerralla :) Hyvää viikonloppua!

Huumaa

2011-03-18T20:55:00.000+02:00

Meinaan lätkähuumaa. Tänään alkoivat lätkän pudotuspelit, eli meillä tuijotetaan tiukasti Urhon Jokerit-Hifk -ottelua. Eipä haittaa mua, oon itekin penkkiurheilija (kenties viel enempi kuin mies!)
Mutta asiasta kukkaruukkuun. Sattuipa hassusti, että joteskin silleen ( siis ihan vahingossa ;P ) liityin Juju-kirjakerhoon... Hups. Kodin hyllyt notkuvat jo nyt kirjoista, MUTTA KUN NE KÄSITYÖKIRJAT ON NIIN IHANIA! Sain liittymislahjana jättipaketin, josta paljastui ihana Nanson kassi, sekä iso valikoima bambupuikkoja ja niille kankainen suoja (ihania!). Luulin, että tuo lahja on vaan joku sellainen "lelu", mitä nämä laukkusetit sun muut liittymislahjat yleensä on. Mut nämä näyttää ihan laadukkailta, ja tuon kassin kuosi on niin nätti :) Se lähtee kyllä heti mukaan huomiselle reissulle tuonne maaseudulle :D Kassiin mahtuu sopivasti lompakon sun muun lisäks pikkuinen käsityökin.

Settiin kuuluu 10mm, 4mm ja 6mm virkkuukoukut, 3,5mm pyöröpuikot (olisko pituus jotain 40cm) sekä 3mm sukkapuikot ja 5mm pitkät puikot. Tuntuvat ihan tukevilta, vaikka bambussa on kyllä aina riski että saa puikon poikki (kokemusta on :)

Huomiselle autoreissulle taitaa lähteä mukaan tämmöinen sukkapari, toinen on vielä tekeillä. Ohje löytyy Ullasta. Lankana käytin ohjeen mukaista 7 veikkaa, sitä sattui olemaan varastossa :) Tuo lanka on mielestäni aika jäykkää tuollaiseen tiiviiseen palmikkoon, varsinkin mun nakkisormille. Mutta eihän nää nyt mitkään design-sukat olekaan, jollekulle ihan kotikäyttöön vaan! Ajattelin tässä aloittaa jo hiljalleen "joululahjavaraston" kartuttamisen :)
Olisi paljon muutakin bloggailtavaa, (esim. niistä Jujun liittymislahjakirjoista, Helsingin kädentaitomessuista ja niiden ostoksista, sekä kaikenlaisista vanhoistakin jutuista), mutta nyt suuntaan saunan lämpöön rentoutumaan ja huomenna maalle :D Hyvää viikonloppua!

Kevättä rinnassa

2011-03-11T09:28:00.000+02:00

Tämän talouden toinen uros (=koiramme) on tullut kevään ensi auringon myötä ihan hupsuksi. Epäilen, että jossakin lähellä on joku ihana tyttö jonka perään poika kaipaa... :) Tarkoituksena oli tänään suunnata koirapuistoon päästelemään höyryjä, mutta eikös se kaunis aurinkoinen kevätilma olekin illan ja yön aikana muuttunut räntäsateeksi... :/

Kevään kunniaksi päätin yhdistää liikuntaprojektipäiväkirjani (Virtahevosta varpuseksi -blogini) tänne Vilukissan villoihin. Toivottavasti lukijat löytävät sieltä tänne, tervetuloa vaan :) Yritän jatkossa päivittää blogiani tiheämmin, nyt ovat työ- ja opiskelukiireet vieneet ihan liikaa aikaa. Pian siis postausta esimerkiksi uusista näpertelyistä :D

Syksyä

2010-09-29T10:21:00.010+03:00

Huh huh, kiirettä pitää! Olen siis aloittanut opiskelut uudessa paikassa ja vanhassakin on vielä hommia kesken vaikka kuinka, eli voitte kuvitella miten täynnä kalenterini tällä hetkellä on... Onneksi opiskelut on sentään mielenkiintoiselta alalta ja aiheista :) Tämä blogi päivittyy nyt sellaista "sillon kun kerkeen ja jaksan" -tahtia, eli mitään säännöllistä en lupaa jatkossakaan. Katsotaan milloin ja mistä aiheesta on jotain kerrottavaa/näytettävää.

Ompeluksia on tullut jonkun verran tehtyä mutta koska ne tulee lahjaksi niin en paljasta sen enempää :) Muutaman vauvanmyssyn väkertelin eräänä iltana mutta niistä en ehtinyt ottaa kuvia. Kävimme tuon koiruuden kanssa alkuviikosta Träskändassa, Aurora Karamzinin kartanopuistossa hieman kiertelemässä ja sieltä tuli napsittua muutama kuva. Laitan niitä siis tähän näin syksyn aloitukseksi :)

Auroran puutarha

Lars, Elmo ja ties kuinka monta sataa vuotta vanha tammi (miehen luvalla toki tämä ja muutkin naamakuvat :)

Kartanon päärakennus.

Sosionomi-diakoniksi Diakissa opiskelevalle on ihan mielenkiintoista kyllä lueskella Diakonissalaitoksen perustaneesta Aurora Karamzinista :)

Lisää tietoa Träskändan kartanosta ja sen pitkästä historiasta löytyy esim. täältä.

Elmo

2010-08-13T14:04:00.011+03:00

Pitkästä aikaa pistäydyn täälläkin. Jotain neuleen tapaista on sentään tullut tehtyä, mutta mitään en ole saanut ihan valmiiksi asti. Laitanpa siis vaihteeksi kuvia meidän perheen "pikkuisesta" :D

Kun...

2010-06-09T22:58:00.008+03:00

... itsellä ei ole mitään valmista tai uutta, voi uppoutua Internetin ihmeelliseen maailmaan ja haaveilla. Surffasin siis Country Livingin sivuilla. Oma kotimme (me = minä, mies ja koira) on siis kerrostalokolmio, mutta itse tällaisenä maalaistyttönä haaveksin kyllä omakotitalosta. En koe kerrostaloasumista mitenkään ihanteellisimpana, ainakaan minulle. Haluaisin oman pihan. Siellä voisin sitten häärätä puutarhassa ja ripustaa riippumaton varjopaikkaan sekä lueskella kirjoja kauniina kesäpäivinä. Voisin rakentaa lasiterassin, jossa nauttia aamukahvi vaikka hieman koleampanakin kesäaamuna. Nämä kaikki lienevät, jos eivät mahdottomia, niin ainakin kaukaisia haaveita. Mieheni on tiukasti juurtunut nykyiseen asuinpaikkaamme, enkä tiedä onko nykyisiltä kotikulmiltamme edes järkeä (saati että meillä olisi varaa) ostaa omaa taloa. Katsotaan josko miestä saisi hieman pehmiteltyä :P

Oma koti onkin viime aikoina jäänyt aika lailla heitteille. Syytän tässä nyt erityisesti itseäni ja (henkisesti) raskasta kevättä. On tuntunut, ettei ole jaksanut paneutua kotiin niin kuin olisi ehkä pitänyt. Ainoa edistys asuntomme muuttamisessa kodiksi on, että maalasimme makuuhuoneen. Värinä on nyt siniharmaa, yksi seinistä on tummempi. Samaan syssyyn hankimme verhot. Saimme siis häälahjaksi lahjakortin Marimekkoon ja teetimme heillä sitten verhot makuuhuoneeseen. Itse olen ihan tyytyväinen kangasvalintaan ja ilmeeseen, mutta "pientä" hiontaa vielä kaivattaisiin... Voin laittaa myöhemmin kuvia huoneesta jos haluatte nähdä mistä puhun. Jostain syystä Blogger ei muuten nyt antanut minun ladata enempää kuvia :( Pitkän lataamisen jälkeen kuvat sitten katosivatkin. Näitä muutamaakaan en pystynyt siirtämään haluamilleni paikoille. Mutta tuolta lehden sivuilta löytyy siis vaikka kuinka paljon ihania inspiraatiokuvia :)

Vietän kesästäni aika ison osan Turussa, ja olenkin ajatellut hyödyntää oleskeluaikaani myös kirpputorien ja muiden vastaavien kiertämiseen. Koska olen tälläkin hetkellä Turussa, päätin että heti huomenna voisi aloittaa suuntaamalla parille tuossa lähellä sijaitsevalle kirpparille katsomaan. Olemme ostaneet niin paljon kalustusta Ruotsin ylpeys Ikeasta, että kotimme on lähes kuin suoraan kyseisen firman katalogista. Toivoisin huonekaluilta ja ennen kaikkea kodilta jotain enemmän. Miksi ostaisin jotain uutta sälää kun voin saada vanhaa ja persoonallista, ja vieläpä halvalla? Katsotaan siis mitä aarteita löytyy :) Voisin kirjoitella tässä kaikenlaista höpöhöpöä vielä vaikka kuinka mutta nyt lienee parasta painaa pää tyynyyn, jotta jaksaa huomenna taas kohdata uusia haasteita.

Tekis...

2010-05-31T21:08:00.003+03:00

... mieli päivittää tätä blogia mutta aikamoinen blogiplääh vaivaa edelleen. Ei ole sanottavaa. Ei ole kuvattavaa. Ei ole energiaa, ei intoa. Neulomuksetkin levällään. Yhtä vanhaa neuletta olen nyt herätellyt henkiin, josko siitä saisi kuvan tännekin. Jospa pian sukuun syntyvä vauva innostaisi neulojan puikot taas kilisemään :D

Kevään odotusta

2010-02-14T11:44:00.009+02:00

Ostin eilen kimpun kihlajaiskukkia lähikukkakaupasta, ja päätin samalla napata mukaan tulppaaneja myös omaan kotiin.

On kyllä ihme miten tällaiset värikkäät kukat tuovat heti kevään tuntua. Sitä tässä jo odotellaankin. Tykkään kyllä talvesta ja lumesta muuten, mutta se syksyn todella painostava pimeys vie jotenkin voimat. Muistan, että viime vuonna olin aivan hirveän väsynyt koko talven, olisin voinut vain nukkua (ja syödä). Siinä mielessä tämä talvi on ollut ihana! Tuntuu hyvältä ulkona hankien keskellä, auringonpaisteessa kävellessä kuunnella lintujen liverrystä. Eivät ne taida vielä mitään muuttolintuja olla, mutta tuleepa silti keväinen ja piristyneempi olo.

Keväästä puheen ollen. Olen jo aloittanut kesäneuleiden teon, ja valmistakin on. Sain tosiaan tammikuun puolivälissä enoni vaimolta kassillisen lankoja, sekä Novitan kevät 2007 -lehden. Kysyin, että eikö näille ole käyttöä, niin kuulemma henkilön "kärsivällisyys ei nyt vaan riitä neulomiseen". Ilmeisesti kuitenkin yritetty oli :) Noh, lehdestä löytyi yksi ohje Novitan Tennessee -langalle, josta kyseinen henkilö oli nähtävästi haaveillut. Ajattelin ilahduttaa häntä tekemällä hänelle tuon neuleen.

Topin kuvio on tavallisen lehtikuvion malli, ja mallineuleen oppi aika nopeasti. Olen aiemminkin tehnyt vastaavanlaista kuviota.

Malli: Novitan kevät 2007 -lehdestä (kannessa)
Lanka: Novita Tennessee, noin 3½ kerää eli 350g (koko L)
Puikot: 3½mm, sekä jotkut noin 3mm pyöröt, suunnilleen 70cm pitkät

Ohjeessa käskettiin käyttää kahdenlaisia pyöröjä, sekä 60cm että 80cm. En tiedä miksi koska yläosan resorissa ei kavennettu kuin vasta ihan lopussa. Tein yläosan pikkuisen pienemmällä puikkokoolla jotta se varmasti olisi napakka. Tennesseehän on ihan puuvillaa, joten venyy varmasti käytössä. Toivon vain että tämä on edes jotenkuten sopivaa kokoa! Kauhean vaikeaa arvioida toisen ihmisen rinnan ympärystä ja käsien kokoa. Yleensä tuppaan tekemään aina kainaloista ja kaula-aukosta aivan liian kireät kun pelkään että neule venähtää. Laitan puseron pakettiin toivomuksena että kelpaa, ja että saan siitä vielä joskus kuvankin käyttäjänsä päällä.

Tilaustöitä

2010-02-07T09:15:00.008+02:00

Lieneekö paketti vielä saavuttanut vastaanottajaansa, mutta en malta enää piilotella näitä tekemiäni tilaustöitä. Sain joulukuun puolella pyynnön tehdä talvipakkasia varten kunnon lapaset eräälle teinitytölle. Värin piti kuulemma olla musta, jotta sopii sitten kaiken muun vaatteen kanssa. Vaikka on ollut kaikenlaista kiirettä niin ehdinpä kuitenkin ennen kevään tuloa saada nämäkin valmiiksi.

Malli: Novitan sivuilta, löytyy täältä.
Lanka: 7 veljestä.
Puikot: Lempparini eli 4mm bambut

Päälliosa on siis ihan peruspalmikkoa, ja muutenkin malli oli simppeli. Hankalaa silti löytää ohje, joka toisi esiin yksivärisissäkin lapasissa jotain hauskoja pintoja tai piirteitä. Silmiini sattui lehtiä ja nettiä selatessa ainakin kymmeniä ihania kirjoneuleita, mutta kun niitä ei tällä kertaa kaivattu. Lapasten varsista tuli aika pitkät, mutta niitähän voi sitten käännellä. Parempi kai liian pitkät kuin lyhyet.

Sivutuotteena synnytin tällaiset tavalliset villasukat. Langan sain äidiltä joululahjaksi, ja se olikin minulle aivan uusi tuttavuus. Oma äitini ei ole kaikista innokkaimpia käsityöihmisiä (ainakaan vielä), mutta oli ystävänsä kanssa käymässä Tampereen Käsityömessuilla marraskuussa ja oli sieltä ostanut tämän langan. Sain joululahjaksi myös samaista lankaa eri värisillä raidoilla, sekä muita aarteita, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin.

Malli: Perussukka omasta muistista.
Lanka: Lappajärven Värjäämön sukkalanka (75% villa, 25% polyamidi)
Puikot: Taisin tikutella 2mm bambuilla, joista onnistuin katkaisemaan yhden tämän prosessin aikana...

Lankaa oli vain 100g:n kerä joten en uskaltanut tehdä tämän pidempiä varsia jotta lankaa varmasti riittäisi kumpaankin. En ole tasannut raitoja, vaan aloitin vaan seuraavan heti perään. Langan raidoitus on aika leveää mutta sattui menemään aika lailla kohdakkain molemmissa sukissa. Mielestäni on ihan hauskaakin jos sukat eivät ole ihan samanlaiset.

Seuraavalla kerralla sitten esittylyssä pian valmistuva projekti, lahja sekin. Sain nimittäin lankaa lahjana eräältä ihmiseltä jonka kärsivällisyys ei kuulemma riittänytkään neulomiseen! :)

Tässä muuten kuva meidän tämän hetkisestä kuvaustodellisuudesta. Sisällä kuvatessaan saa olla nopea, etteivät makoisat lapaset ehdi muihin suihin... Elmolla oli todellakin vaikeuksia hillitä itseään! :)

Siskolle

2010-01-17T20:28:00.006+02:00

tein joululahjaksi tällaisen neuleen Novitan Purosta. Ohje on Novitan syksyn 2009 lehdestä.

(Sisko antoi kyllä luvan laittaa ihan naamakuvan tänne blogiin.)

Itse hieman petyin tuohon Puroon. Värit näyttävät todella ihanilta ja kauniilta, mutta langan laatu ei kyllä vakuuttanut... Löysin 4 käyttämästäni kerästä yhteensä pari solmua, ihmeellisiä epätasaisuuksia (yhdessä kohtaan lankaa oli hirveä kökkö!) ja muutenkin langan paksuus ja vahvuus tuntui vaihtelevan paljon. Leikkasin tosiaan yhdestä kohtaa pois noin 10 sentin pätkän, koska lanka oli paksua tuosta kohtaa.

Sisko vietti myös eilen 16.1. syntymäpäiväänsä, ja teinkin hänelle lopusta Purosta pipon. Oma piponi merino Nimbuksesta on jo kovan käytön ansiosta hieman nukkaantunut, jote miten lienee tuon Puron käydä... Mutta käytettäväksihän neuleet on tarkoitettu! Tehdään ensi vuonna uus jos nämä kuluu nopsaan ihan rumiksi.

Seuraavaksi vuorossa olisi tilaustyönä yhdet nuoren tyttösen lapaset, miehelle kenties paita, ja enon vaimokin antoi juuri eilen 4 kerää Novitan Tennesee-lankaa. Hänen kärsivällisyytensä ei kuulemma riitä neulomiseen, joten minä voinkin sitten alkaa etsiskellä ohjetta johonkin kivaan kesätoppiin itselleni... :) Yhdet villasukatkin on valmiina, niistä kuvia kunhan ovat matkalla sinne minne kuuluvatkin :D

Tämä tyttö

2009-12-29T10:14:00.007+02:00

haaveilee tällä hetkellä tämmöisestä ihanuudesta.

Kuva on Suuren Käsityölehden viimeisimmästä numerosta (11-12/2009). Tuo ihana pitsipusero on neulottu Rowanin Cocoonista ja hurmasti minut kyllä heti. Myös vieressä oleva huivi näyttää niin kauniilta... Mieleni teki rynnätä heti lankaostoksille, mutta Cocoonin hieman suolainen hinta (n.13,50/100g) on kyllä hillinnyt ostohaluja... Jospa teki ensin jonkun isomman neuleen halvemmasta langasta, niin ei sit harmita niin paljoa jos tulos on venkura tai se ei kenties valmistukaan koskaan...

P.S. Sain jouluna myös joululahjaneuleita kuvattua ihan omistajiensa päällä, joten niistä varmaan seuraavaksi.

Joululahjuksia

2009-12-15T09:19:00.009+02:00

Uskokaa tai älkää, mutta neuleita on kyllä tämänkin syksyn aikana syntynyt vaikka kuinka! Kuvaaminen ei vaan taida olla ihan mun heiniä... Ja meillä menee kauniin luonnollisen kuvausvalon kanssa aikataulut jatkuvasti päällekäin, eli emme ole viime aikoina paljoa tavanneet. Voinen kuitenkin esitellä jotain valmista :)

Malli: Peuransarvi-lapaset by Taija Elo (Ulla)
Lanka: Gjestal Janne
Puikot: 4mm bambut
Kenelle: Joululahjaksi miespuoliselle ystävälle

Lapasten ohje on suunniteltu naiselle. Koska tämä pari kuitenkin menee miehelle, jatkoin vain kuviota hieman pidemmälle. Malli on kapeahko miehen käteen, mutta lahjan saajalla ei ole niin huisin leveitä käsiä.

Tuossa kuvassa vilahtaakin tuollainen pieni vaaleanpunainen lappunen. Ne ovat tänä syksynä tilaamiani Made by Vilukissa -nauhoja. Bongasin Euroteam -nimisen yrityksen mainoksen (taisi olla Suuresta Käsityölehdestä) ja tilasin heidän nettisivuiltaan näitä nauhoja. Nyt olen ommellut jokaiseen itse tekemääni joululahjaan sitten pienet nauhat :) Nauhat eivät mielestäni olleet kovinkaan kalliita, 72kpl maksoi 32euroa. Euroteamin sivuilla ilmoitetaan toimitusajaksi jopa kuukausi, mutta nämä omani ainakin tulivat parissa viikossa. Värien ja niiden yhteensopivuuden arvioiminen netissä on tosin hieman hankalaa. Vaihtoehtoja teksteihin ja kuviin on jonkin verran. Todella käteviä ja kivan näköisiä, suosittelen! Vinkkinä myös, että samalta yritykseltä saa nimikointinauhoja lasten vaatteisiin. Vaatteet löytävät sitten päiväkodissakin omat omistajansa :)

Nyt vielä loppurutistus opiskeluja (kaksi ruotsin ainetta odottavat valmistumista ja lisäksi pitäisi suorittaa ruotsin suullinen koe!) Sitten voin ryhtyä kunnolla virittäytymään joulutunnelmaan. Vaikka opiskelijan joulunalusaika kuluu kyllä työssä. Aion silti ehtiä vielä leipomaan pipareita ja koristelemaan vähän kotiakin :)

Voi että!

2009-12-13T16:00:00.005+02:00

Kävimme tänään miehen kanssa tutustumassa pesueeseen, josta yksi jäsen liittyy meidän perheeseemme uuden vuoden jälkeen. Voi ihania, menetin sydämeni aivan täysin! :)
En liitä tänne kuvia (koska eivät ole minun vaan kasvattajan ottamia), mutta voit käydä katsomassa pikkuisia airedalenterrierin pentuja Kennel Terrkoffin sivuilla.

Keskiverto minä

2009-12-06T13:36:00.006+02:00

Uppoudun ajatusteni syvyyksiin. Mielessäni pyörii oma tulevaisuus, haaveet, odotukset, elämän tarkoitus. Miten löytää oma paikkansa?

Ympärilläni on paljon taitavia ja kiinnostavia ihmisiä. Osaamista, taitoa, persoonallisuutta. Kuulunko itse tähän joukkoon? Työpaikkahakemuksissa vilisevät vaatimukset näkemyksestä, kokemuksesta, kyvyistä, lahjakkuudesta, intohimoista. Onko minulla näitä?

Onko mitään pahempaa kuin olla tylsä keskiverto? Et herätä mielenkiintoa, et vakuuta, et innosta. Olet kasvoton. Näkymätön. Väritön. Hajuton. Mauton.

Minne tällaiset keskiverrot kuuluvat?

Ilmoitus

2009-11-17T14:25:00.003+02:00

Piti vaan kertoa, että tämä blogi on nyt jäissä parisen viikkoa. Tämä tyttö lähtee häämatkalle etelän aurinkoon :) (tällä hetkellä on tosiaan onni, että valitsimme Aurinkomatkojen lomalennon; nehän lennetään lakosta huolimatta!)

Neulepuolesta hieman. Tekeillä on tällä hetkellä yhdet sukat sekä lapaset, jonossa vielä ainakin yhdet kämmekkäät ennen joulua. Korttejakin ehdin hieman aikaa sitten askarrella muutaman. En siis ole lepäillyt laakereillani vaikka tänne asti en olekaan ehtinyt raportoida! Lupaan jatkossa (ja valon lisääntyessä) kuvata ahkerammin.

Palaan blogimaailmaan viikolla 50.
Hyvää talven jatkoa ja joulun odotusta!

Kirottu narri raapaisi syvältä

2009-11-05T18:13:00.011+02:00

Valot himmenevät. Ympärille laskeutuu syvä hiljaisuus. Voi melkein kuulla oman sydämensä lyövän. Ensin pimeässä näkyy vain orkesterimontun nuottitelineiden lamppujen pieniä valonpilkkuja. Lavalle astelee kumara, rujon näköinen mies kädessään punainen narrinhattu. Yleisö odottaa jännittyneenä.

Rigoletto. Hovinarri, joka pilkattuaan kreiviä saa ylleen kirouksen. Kreivin tytär päätyi irstailevan ja häikäilettömän naistennaurattaja Mantovan herttuan saaliiksi. Pian Rigoletton oma tytär, hänen ainoa ilonsa elämässä, kokee saman kohtalon. Herttuan vuodattamat, sydämet sulattavat rakkaudentunnustukset saavat Gilda-tyttären hullaantumaan. Kirous ei päästä narria otteestaan.

kuva Suomen kansallisoopperan sivuilta.

Siinä missä naissankarin roolissa liikkuva herttua selviää pälkähästä, Rigoletto menettää lopulta kaiken. Yrittäessään kostaa herttualle, narri sinetöikin tyttärensä kuoleman. Tarina on lohduton.
Rigoletto on silti kertomus rakkaudesta. Sen lisäksi että se kuvaa Gildan uhrautuvaa rakkautta herttuaa kohtaan, se on mielestäni ennen kaikkea kertomus isän rakkaudesta tytärtään kohtaan.

Oopperoilla on kovin usein synkkä loppu. Miksiköhän näin? Tässäkin kertomuksessa "paha" ei varsinaisesti saanut palkkaansa: herttua jatkoi naisseikkailuitaan, ehkä jopa tietämättään että hänen henkensä on ollut vain hiuskarvan varassa.

Kansallisoopperan teos vakuutti minut. En ole oopperan asiantuntija, enkä itse asiassa edes vakiokävijä. Mutta kertoohan se todella paljon, että "amatöörikin" ymmärsi, tunsi ja liikuttui. Kaikki roolit laulettiin upeasti. Herttuan roolissa laulanut Charles Castronovo kirvoitti jopa useita bravo-huutoja yleisöltä. Itseni yllätti vahvasti myös se, että esiintymisessä ei luotettu vain hienon laulun voimaan. Esiintyjät todella esiintyivät ja eläytyivät rooleihinsa. Alberto Gazale Rigoletton nimiroolissa toi hienosti esiin sen tuskan mikä narrin kohtaloon kietoutui. Samalla kertaa Castronovo oli valloittava ja keikarimainen herttua, jonka suuhun "La donna è mobile" sopi kerrassaan mainiosti. Verdin musiikki on muutenkin kerrassaan ihailtavan kuulosta.

Itselleni Castronovo toi olemuksellaan ensimmäisenä mieleeni näyttelijä Adrien Brodyn. Brody oli mahtava II maailmansodan myllerryksiin sijoittuvassa Pianisti-elokuvassa. Mantovan herttuassa oli jotakin samanlaista vahvuutta, mutta samalla leikkimielisyyttä, kujeilua ja toisaalta taas valtavaa herkkyyttä. Viimeisessä esityksessä (13.11.) herttuan roolin laulaa Mika Pohjonen, joka tuo varmaankin herttuasta esiin taas aivan toisenlaisia piirteitä.

Enempää hunajaa en taida tällä kertaa teille vuodattaa. Käykää toki oopperassa. Opiskelijalippu parhaille paikoille maksoi 28e, joten mistään yläluokan snobbailuharrastuksesta ei ainakaan lipunhintojen perusteella ole kyse.

Otanpa

2009-11-01T21:50:00.004+02:00

minäkin kantaa tähän Novitan tapaukseen. Oikein harmittaa tällainen! Niin mielelläni tukisin suomalaista työtä ja osaamista, mutta tässä tapauksessa näistä ominaisuuksista ei kyllä oikein ole avuksi... Miksi Novita ei luota omaan osaamiseensa ja tekemiseensä, vaan plagioi muilta ja pitää suorastaan pilkkanaan suomalaisia neuleharrastajia? Eikö Novita-brändiä ja suomalaista neulekulttuuria pitäisi viedä aivan toiseen suuntaan? Toisaalta, jos hallitsee Suomen markkinoita melko pitkälti (Novitan lankoja kun myydään joka ikisessä marketissa ja pikkukaupassakin), lienee turha vaivautua tekemään sen enempää. Suomalainen käsityökulttuuri ansaitsee mielestäni parempaa kuin Novitan esittämät sekoilut ja ala-arvoisen asiakaspalvelun.
Niinpä minäkin allekirjoitin.

Voittajien julkistaminen!

2009-10-19T19:05:00.005+03:00

No niin, kisa on päättynyt ja voittajien arvonta suoritettu! Mies suostui nousemaan hetkeksi telkkarin äärestä suorittamaan arvontakoneen tehtävää :)

Kulhosta nousivat seuraavat nimet:

Mari

Lorppa

Ananasnainen

Laitattehan minulle sähköpostia osoitteeseen vilukissanvillat@hotmail.com!
Kyselen sitä kautta osoitetietojanne, jotta saatte syksyiset palkintonne :)
Onnea voittajille!

P.S. Pian tulossa kuvia sukista, yhdestä piposta, siskolle tehdystä Puro-villapaidasta, ristipistoista ynnä muusta ynnä muusta... Ai miten niin oon laiska kuvaamaan! :P

Syksy on täällä ja laitetaas se blogiarvonta nyt vihdoin käyntiin! (+edit)

2009-10-08T16:02:00.012+03:00

Ah, syksyn ihanat värit alkavat hiljalleen näkyä puissa. Kova tuuli vinkuu ja sade ropisee ikkunoihin. Toivottavasti silloin kun olen itse kotisohvalla lämpimän peiton alla kynttilän valossa! Syksyssä on omat kurjat puolensa, mutta jollain tavalla se on myös todella ihanaa aikaa. Vilukissa pitää pehmeiden peittojen alle kääriytymisestä sekä paksuista neuleista ja villasukista, jotka kaikki sopivat oikein mainiosti hämäriin syysiltoihin. Syksy tuo lisäksi mukanaan kaikki uudet tuulet, niin harrastukset, opiskelut kuin ihmisetkin. Tässä syitä siihen miksi minä pidän syksystä!

Olen täällä blogissani jo kauan lupaillut laittaa pienimuotoisen kisan pystyyn. Joten syksyn kunniaksi, julistetaan tämän blogin ensimmäinen kilpailu! Ja samaan teemaan liittyen eli syksyyn, sen hyviin ja huonoihin puoliin. Arvontaan osallistut vastaamalla lyhyesti seuraaviin kysymyksiin tuossa kommenttilootassa. Laitathan kommenttiin vähintään jonkin nimimerkin, jotta voin täällä tiedottaa voittajat. Saat arvontaa peräti 3 "lipuketta" jos lisäksi kerrot ja linkität omassa blogissasi tänne. Palkintoina arvotaan 3 kappaletta yllätyspalkintoja. Kilpailu päättyy noin viikon päästä. Nyt vaan kommentoimaan!

1. Mikä on parasta/kamalinta syksyssä?
2. Mikä blogissani ihastuttaa/vihastuttaa?
3. Miten löysit tämän blogin?

Arvostaisin vastauksia myös kohtiin 2. ja 3. Näin saan myös tietoa siitä, mitä kaikkea tänne on oleellista kirjoitella. Omien ajatusten sepustelun lisäksi koetan siis palvella myös teitä hyvät lukijani :)

Nämä kaksi kuvaa olen kesällä napsinut Yli-Kirra nimiseltä talonpoikaismuseolta, omalta kotipaikkakunnaltani. Yli-Kirra tunnetaan myös Koiramäen museona, sillä Mauri Kunnas on Koiramäki-kirjoissaan käyttänyt museoaluetta mallinaan. Koko iso museoalue henkii ihanaa jo parisataa vuotta vanhaa maalaistunnelmaa. Jos ensi kesänä on asiaa Pirkanmaalle niin kannattaa käydä esimerkiksi Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttelyssä. :)

Pipo miehelle ja huiveja itselle!

2009-09-24T19:57:00.010+03:00

Vihdoin saan esiteltäväksi nämä kauan valmiina kotisohvalla odotelleet neuleet. Mies pyysi jo ajat sitten pipoa. Mitään toiveita mallin suhteen ei oikein ollut, mutta selailin lehtiä ja jostakin vanhasta Novitasta löytyi tällainen:

Lanka on ruskeaa perus seiskaveikkaa. Ei mikään unelma neuloa, mutta kelpasi miehelle :)

Itselleni sain vihdoin pääteltyä parikin vanhaa neuletta. Tämän ensimmäisen varmasti tunnistattekin :)

Kyllä! Sehän on se purettu rotanreikähuivi! Huivista tuli sopivan pikkuinen, eli sen saa juuri solmittua niskan takaa. Passelin kokoinen ja kutittelee kivasti :)

Sitä Novitan Tempoakin tuli kokeiltua.

Ohje taisi olla uusimmasta Novitasta. Miten mä nyt oon vaan tehnyt Novitaa Novitasta!? Todelliset hardcoreneulojat kiroavat mut nyt kyllä jonnekin tulikivenkatkuisiin liekkeihin... Lupaan parantaa tapani :) Katselin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä Noron Kureyonista tehtyä ihanaa hupullista neuletta... ah. Se Noro vain on niin kallista että en tiedä raaskiiko opiskelija ostaa noin 120e maksavat langat jos siitä paidasta ei sitten kuitenkaan koskaan tule valmista...? Jos aloitan jostain pienemmästä Norosta.

Saapassukat

2009-09-15T19:10:00.009+03:00

Vihdoin sain otettua edes pari kuvaa tänne esiteltäväksi! Pari huivia ja muutamat sukat sekä muutakin olisi kyllä valmiina, mutta olen ollut laiska kuvaaja. Ja opiskelut sekä työt viime aikoina syöneet kaiken vapaa-ajan. Eli jos olen jossain välissä käynyt kotona muutenkin kuin nukkumassa on mielessä pyörinyt enemmän esimerkiksi puhdas pyykki kuin valokuvaaminen.

Nämä viimeistelin ihan äskettäin.

Kyseessä ovat siis Väinö-säärystimet joihin olen tehnyt vielä sukkaosan omasta päästä. Halusin itselleni pitkävartiset (tai pitempi vartiset) sukat, joita voin käyttää näiden lyhytvartisten saappaiden kanssa. Kun loska lentää, voin sulloa farkkujen lahkeet sukkien sisään. Taisin tosin tehdä säärystimetkin hieman liian kireällä käsialalla, sillä tuntui että silmukkamäärä ei vaan riitä mun pohkeisiin (tai sit oon paksupohkeinen!). Sukat olisivat siis voineet olla vieläkin pidemmät, mutta kun huomasin etteivät ne todellakaan mahdu näihin pohkeisiin, tein vain 6 palmikonkiertoa.

Kuten aiemmin kerroinkin, olen todella huono tekemään minkäänlaisia käsitöitä omasta päästäni. Ehkäpä kokemus ja kokeilu tuovat tullessaan varmuutta tähänkin asiaan :) Ja itselleen kun tekee niin voi jälki ollakin vähän sinnepäin neulottua...

Jonossa omaa kuvaus- ja esittelyvuoroaan odottavat vielä niin moni työ. Niistä tuonnempana enemmän. Nyt vain syyssateita odottelemaan :)

Blogiplääh ja makea voitto

2009-08-28T18:50:00.007+03:00

Joskus kesäkuumalla iskee neuleplääh kun ei vaan jaksa neuloa mitään kädet hikisinä. Itseäni on viime aikoina vaivannut enemmänkin blogiplääh. Syy tähän on yksinkertainen: olen vasta laskeutumassa viikon takaisesta huumasta! Siviilisäätyni siis muuttui viime lauantaina ja tuntuu ettei saa mitään järkevää tehtyä kun vaan haahuilee kotona. Mulla on vielä kaiken lisäksi menossa viimeinen lomaviikko ennen töihin paluuta, joten olen muutenkin antanut itselleni luvan laiskotella :)

Viime viikolla posti toi kuitenkin minulle ihanan paketin! Tiesin odottaa tätä yllätystä, mutta kyllä oli miehellä hymyssä pitelemistä kun revin vauhdilla auki pakettia :) Jossuhan se minulle postitti blogivoittoni. Kerrankin onni suosii, joskus tuntuu etten koskaan voita missään arpajaisissa tai vastaavissa. Korkeintaan sitten kun palkintona on ihan kamalaa krääsää.... Mutta nyt sain kaikkea ihanaa.

Paketista paljastui Wolle Hartmuth -lankaa, bambuvirkkuukoukku (2,5) sekä ah niin namia salmiakkisuklaata :) Jossulle taisin sanoa että säästän tuon suklaan mutta hupsista... Se taisi kyllä kadota parempiin suihin melko nopsaan.

Olen itsekin jo ian kaiken lupaillut sitä blogiarvontaa. En ole unohtanut lupaamaani, älkää huolehtiko :) Yritän ensin päästä kiinni syksyyn, opiskeluihin ja töihin. Ehkä sitten jaksan keskittyä taas kunnolla myös bloggailuun.

Olen muuten kesän aikana väsännyt valmiiksi aiemmin esittelemäni mohair-huivin sekä Novitan Temposta kokeilemani palmikkokaulahuivin. Äiti sai lisäksi Sauna-sukat (Ulla-ohje). Sukat tosin lähtivät jo matkaan tuonne maalle, mutta seuraavan kerran kotona kyläillessäni pyydän äitiä itse mannekiiniksi esittelemään sukkiaan. Työn alla on myös säärystimet. Tai siis niistä piti tulla säärystimet, mutta taidan tehdä niihin myös sukkaosan, sillä lyhytvartiset saappaani kaipaavat kaveria sadesäällä. Kun loka loiskuu olisi kiva sulloa housut pitkiin ihaniin sukkiin...

Noh, tällainen kuivahko pikapostaus. Palaan asiaan kuvien kera kunhan ensin saan jalat maahan ja tämän talouden parempi kamerakin palaa reissuistaan :)

Rakkaat sukulaiset ja ystävät...

2009-08-08T09:36:00.007+03:00

... hankkikaa joku nyt äkkiä tuollaista suloista jälkikasvua.

Vilukissalla taitaa olla vauvaneulekuume :)

Ohjeet ja kuvat Debbie Bliss.

Lankaretkellä

2009-08-06T19:03:00.009+03:00

Uskalsimme ystävän kanssa pienelle kotiseuturetkelle, kohteena Oulunkylä ja Lankamaailma Nordia. Paikka vaikutti oikein lupaavalta. Ihanaa lankaa hyllyittäin! Myös hintataso on kohtuullinen, esillä olivat niin kalliimmat langat kuin monen kilon säkeissä halvalla myytävät sukkalangatkin. Itse nappasin mukaan ihanaa Nimbusta (100% merino).

Nordian valikoimissa tuntui olevan valtavasti erilaisia puuvillalankoja ja niitä sisältäviä sekoitteita. Itse en sitten lopulta ostanut kuin tuota Zitronin Kokon lankaa (35% silkkiä, 35% puuvillaa, 30% akryyliä). Mitä tuollaisestakin raaskii edes tehdä? Ettei mene ihan hukkaan ihana lanka... (Äiti on opettanut nuukaksi.)

Tuossa takana vilkkuu myös Gjestalin Rede (80% villaa, 20% polyamidia). Sellaista perusjuttua, taisi vielä olla jossain tarjouksessa... Ostin lisäksi Gjestalin Cortina nimistä villalankaa, joka ymmärtääkseni sopii myös huovutukseen. Jospa kokeilisi huopatossujen tekoa mummulle ja pappalle jouluksi :) Kertokaa ihmeessä jos joku on kokeilla ja millä ohjeella olette tehneet.

Tästä ohjeasiasta ystävän kanssa juuri juteltiinkin. Minä tarvitsen melko varmasti ohjeen, jotta tekeleestä tulee edes jollain tapaa tunnistettava ja käyttökelpoinen. Oma kyky soveltaa tuosta noin vaan ei ole vielä ainakaan kovin kehittynyt. Ystäväni taas sanoi, ettei hän juuri koskaan etsi ohjeita. Taitoa kai kumpikin.

Ostin muuten myös ihka ekat bambupuikkoni. Ihanan kevyttä nitkutella tuota palmikkohuivia paksusta Temposta.

Hups

2009-07-30T19:29:00.003+03:00

Lupasin arvonnan kunhan 500 kävijää tulee täyteen. Laskuri näyttää nyt jo yli 530... Ajattelin itsekseni, että eihän täällä kukaan säännöllisesti vieraile. Taitaa olla mun omia tsekkauksia suurin osa noistakin. Mutta. En mä kyllä kaikki yli 500 vierailua tunnusta itse tehneeni!
Siksi pyydänkin, jos lueskelet tätä blogia edes silloin tällöin, jätä jokin viesti tai kommentti käynnistäsi niin tiedän onko täällä "oikeita" lukijoita :) Nyt television ääreen rentoutumaan ja neulomaan!

Se arvonta on kyllä tulossa. Kunhan saadaan nämä yhdet partyt pois alta :)

Valmista

2009-07-29T21:31:00.012+03:00

Selasin Ullan ihania ohjeita ja eräänä iltana löysin nämä. Polysemiakämmekkäät :)
Kaivoin lankavarastostani yhtä lempiväriäni eli lilaa. Lanka on Novitan 7-veljestä. Sain siis jotain lämmikettä valmiiksi jo syksyä varten... Kuvassa kämmekkäät näyttävät kyllä enemmänkin sinisiltä, mutta lilat ne oikeasti ovat.

Pahoittelen heikkoa kuvanlaatua. Mies lähti purjehtimaan ja vei uuden kameran mennessään joten tappelen tällä hetkellä tämän vanhan romun kanssa.

Novitan langat alkavat kyllä tällä neulojalla jo hiukan tökkiä. Vaikka ostinkin uutta Tempoa tänään pari kerää kokeeksi. Pitäähän sitä kaikkea kokeilla :) Tämäkin on nyt lilaa, vahingossa kylläkin. Tästä ajattelin kokeilla itselleni oikein pitkää palmikkohuivia. Hah, kerrankin olen itsekäs ja pidän itse kaikki tuotokseni. Yleensä olen jaellut niitä kaikille sukulaisille ja ystäville.

Ensi viikolla alkaa loma, joten ehdin rauhassa poiketa Lankamaailma Nordian alemyynteihin. Sieltä sitten varastoon jotain kivaa. Jos vaikka neuloisi itselleen jonkun kivan syksyisen vaatteen...

Boleron uusi elämä

2009-07-26T11:26:00.011+03:00

Ostin alkuvuonna kasan Novitan Rose Mohairia, aikomuksenani tehdä Novitan tämän kevään lehdessä esitelty bolero. Malli oli siis sellainen peruspala, joka neulotaan hihasta hihaan, kaventaen keskellä. En tiedä mikä päässäni naksahti, kun pidin tuota boleroa kauniina. No tältä se näytti valmiina. Tai siis ennen saumojen ompelua.

Kamala retale. Reunatkin venkurat ja vinot. Toisessa hihassa enemmän silmukoita kuin toisessa. Miten se nyt näin meni? Tuo reikäkuviokin näytti rumalta. Kuin hiiret olisivat jyrsineet reikiä täyteen.... Joten. Rose Mohair laitettakoon uudelleen käyttöön. Hermostuin tuohon boleronretaleeseen ja hetken kuluttua se näytti tältä.

Purkaminen vaan ei ollutkaan niin helppoa. Mohair on takertuvaista, eikä tietenkään enää niin kaunista kun on kerran vetkuteltu ja purettu. Mutta nyt bolero on jo muuntautumassa huiviksi. Tällä on varmasti enemmän käyttöäkin...

Ohje siis Novitan talvinumerosta. Josko tästä saisi talven pakkasiin mennessä lämmikettä kaulaan...

Kiitos

2009-07-18T08:41:00.003+03:00

Oho! Jo yli 300 kävijää blogissani! Eikä mulla ole postauksiakaan vielä kovin montaa. Iso kiitos kaikille vierailijoille. Lupaan laittaa blogiarvonnan pystyyn viimeistään 500 vierailijan jälkeen. Ihan nyt vielä en ehdi moista järjestämään. (Syy selviää täältä.) Nyt nappaan sukankutimeni matkaan ja hyppään autoon kohti maaseudun huminaa. Hyvää viikonloppua!

Mun stäässi

2009-07-17T09:37:00.009+03:00

Sain lomarahat ja hullaannuin. Ensin Anttilassa, sitten Lankapuoti Terenassa ja sitten Citymarketissa.... Eikä ollut kyllä tarkoitus mutta hamstrasin lankaa kassikaupalla. Ja tässä on vaan marketeista hankitut heräteostokset. En ole uskaltanut poiketa Lankamaailma Nordiaan vaikka sielläkin mainostavat alennusmyyntejä...

Arkun pohjalta pilkistää vielä vanhojakin keriä, sekä äidin komeroista sosialisoituja loppulankoja. Huomaattehan sentään alemerkit.

Vielä kun keksisi mitä näistä tekisi... Varastossa on siis nyt 7 Veljestä monessa eri värissä, Bambua, Luxus Cottonia, Virkkauslankaa, Samosta sekä erinäisiä pätkiä jotakin minulle nimettömäksi jäänyttä villalankaa. Ajatuksena oli syksyn tullen tehdä ainakin säärystimet sekä rannekkeet itselle. Kerrankin jotain minulle! Yleensä neulon, virkkaan ja kirjon aina muille. Nyt hemmottelen tekeleille itseäni. Heti näiden villasukkien jälkeen. Ne tulevat siskolle jatkoksi oranssille pipolle ja rannekkeille...

Sukat ei kyllä todellakaan ole mun bravuuri. Miten tuosta kantapäästä voi aina vaan tulla noin ruma? Noh, kyllä ne siskolle varmasti kelpaa :)

Vielä pieni vilautus kagasostoksista. Kävin Eurokankaan palalaatikoilla. Jos näistä jostain tekisi vaikka sellaisen pienen pyykkipoikapussin äidille...

Silmukkamerkkejä!

2009-07-14T22:20:00.009+03:00

Minäkin innostuin väsäämään silmukkamerkkejä. Aloin tuossa lankaa väännellessä pohtia, että olenkohan mä jotenkin liian tarkka kun aina piti tehdä uudestaan ellei lenkistä tullut kunnon ympyrää...

Eli tällaisia niistä nyt tuli. Kommentoikaa kiitos te jotka olette tehneet näitä enemmänkin.

Näistä olen kyllä valmis luopumaankin muutamalla eurolla. Laita sähköpostia vilukissanvillat(at)hotmail.com jos haluat nämä merkit omaksesi :)

Ihana kesäkisa

2009-07-11T16:47:00.005+03:00

Sain tietoa ihanasta kesäkisasta Violariumin blogissa.

Tuo kirja on tällaisen himoristipistoilijan unelma.... *huokaus*

Laitan pian kuvia oman iki-ihanan mummoni tekeleistä, hän nimittäin neuloo perinteisiä Lapin kintaita. Mutta ne värit! Alkuperäiset eivät tainneet olla neonkeltaisia... :D Pitänee tuoda mummo maalta tänne kaupunkiin kaikkien näiden ihanien lankakauppojen keskelle niin valikoima saattaa senkun paisua.

Bambua ja puuvillaa

2009-07-10T22:58:00.010+03:00

Törmäsin Sokoksen alekorissa Novitan Bambu-lankoihin, joita sitten haalin yhden joka väriä. Samoin nappasin hyllystä mukaan Luxus Cottonia (joka ei edes Novitan mukaan rasita luontoa!) Nämä langat oli ihan ajatuksella poimittu mukaan, tarkoituksena olisi väkertää tiskirättejä! :)

Tässä kuva ekasta sähellyksestä. Ohje on täältä. Tää taitaa mennä omaan kotiin arkikäyttöön...

Näyttää vähän venkuralta. Ja kuvio on loppujen lopuksi aika hidasta neuloa vaikka onkin aika simppeli. Ehkä tää mun "tiskirätteily" vielä kehittyy. Itseäni kyllä kiinnostaisi tutkiskella hieman tarkemmin miten ekologista tuo Novitan Luxus Cotton oikeasti on? Samoin kuin bambu-lanka, miten sitä oikeasti tuotetaan? Jos jollakulla on tietoa tai vinkkiä mistä aloittaa tiedonhaku, otan kommentit ilolla vastaan! Ryhdyn siis tutkimaan asiaa.