Opiskelua ja työelämää

Olen aika pitkään jo miettinyt mikä minusta voisi "isona" tulla. Vuosi sitten aloitetut uudet opinnot ovat luoneet uskoa siihen, että olen kenties löytämässä oman alani. Samaan aikaan pakotan kuitenkin itseäni viimeistelemään toisia, jo vuosia sitten aloitettuja opintoja. Kaipa siitä ylemmästä korkeakoulututkinnosta sitten joskus on jotain iloa, niin ei viitsisi keskenkään jättää (ja kun on niin vähän tekemistä jäljellä...)


Näiden opiskeluvuosien aikana olen kuitenkin jo moneen kertaan ehtinyt kyllästyä läpikotaisin koko opiskeluun. Hemmetti, olisi huomattavasti hauskempaa ansaita elantonsa ihan oikeasti ja joskus jopa ostaa jotain miettimättä riittääkö rahat. Opiskelu on lisäksi paitsi taloudellisesti myös henkisesti rankkaa: koko ajan pitäisi ahtaa infoa päähän ja analysoida uutta tietoa. Tiedän toki, että työelämässäkin tätä joutuu tekemään, mutta tuskin näin raa'alla tahdilla. Onneksi opiskelun taidot ovat jo kehittyneet: enää en käytä aikaa opiskelutekniikoiden pohdintaan tai opiskeluun vaan voin hypätä suoraan aiheeseen. 


Nyt kuitenkin paluu alkuperäisen ajatuksen lähteelle. Tällä hetkellä mielessäni pyörii lähinnä kysymys työpaikan löytämisestä. Olen yrittänyt etsiskellä "oman alani" tai muuten mielenkiintoisia ja hyödyllisiäkin töitä, jotka sopisivat vielä opiskeluiden oheen. Näitä vaan on niin harmittavan vähän! Olen joskus työskennellyt kaupan alalla useammankin vuoden, mutta enää paluu Cittarin kassalle ei oikein houkuttele. Kun 30 ikävuotta lähenee niin olen näköjään muuttunut nirsoksi... Mutta ehkä se nirsoilu karisee jos työ- ja rahatilanne jatkuu vielä pitkään tällaisena! Opintotukeakaan kun ei enää meikäläiselle makseta... 


No mutta, taidanpa jatkaa työpaikan metsästystä ja odotella puhelimen pirinää... :)