torstai 10. toukokuuta 2012

Malttamaton on mun toinen nimeni

Tänään ei (onneksi) ollut työharjoittelua, sillä olen viikonloppuna leirillä ja sain siten tänään pitää "vapaapäivän". Tuli siis oiva mahdollisuus käydä kampaajalla (pitkästä aikaa), vaikka eipä tälle kuontalolle nykyhetkellä pysty oikein kukaan tekemään mitään. Olen (epätoivoisesti) kasvattamassa lyhyen lyhyestä tukasta nättiä rouvamittaista polkkatukkaa. Noh, nyt hiukset ovat sitten jotakin pitkän ja lyhyen välillä, eikä malli ole todellakaan mikään kaunis. Enemmän tällainen poikatukka. Mutta kesäksi varmasti kasvaa se polkkakin.

Mutta sitten siihen otsikossa viittaamaani malttamattomuuteen. Olen netin kautta bongaillut ties minkälaisia lastenvaatekirppiksiä ympäri pääkaupunkiseutua. Yksi kiinnostavalta kuulostanut kirppis löytyy kohtuullisen matkan päässä kotoani, ja tänään kun oli aikaa niin poikkesin katselemassa. Tekisi niin mieli hankkia jo jotakin juttuja vauvalle, vaikka eihän siinä ole mitään järjen hiventäkään. Enkä oikein osannut ostaa vauvalle mitään, kun mehän ei vielä edes tiedetä pitäisikö ostaa traktori- vai hello kitty -paitoja :) Kirppiksellä oli mielestäni kohtuulliset hinnat, mutta tavaraa aika laidasta laitaan. Osa oli täysin käyttämätöntä vaatetta (vasta-alkajalla tietysti alkaa heti  hiipiä mieleen epäilys josko vaate on siis jotenkin epäkäytännöllinen), ja osa taas jotain ihan kaameaa venynyttä, värjäytynyttä ja haisevaa vaatetta :/ Mutta löysinpä kaikkea kivaakin, lähinnä jotakin valkoista mikä sopinee sitten olipa tulokas tyttö tai poika. En nyt ryhdy esittelemään yksitellen noita vaatetuksia, mutta lyhyesti voin kertoa. Ostin siis pari yöpukua, potkarit, bodyn ja kietaisupaidan. Kaikki olivat noin kokoa 60cm, enkä näe oikein ideaa ostaa kovin paljon pienempiä ainakaan monia kappaleita varastoon. Myöhemmin aloin miettimään että miten mahtaa tuo kietaisupaita sopia pojalle... No mutta, ei liene kovin traumaattista tuossa iässä vaikka pitäisikin jotenkin "tyttömäistä" vaatetta :) Noita vauvan vaatetuksia kivempaa oli  kyllä löytää itselle Polarn O. Pyretin äitiysfarkut 4,5 eurolla! :D

Kävimme alkuillasta miehen kanssa vielä keskustassa vaateostoksilla. Miehellä oli omat tarpeelliset juttunsa ostettavana, joiden hankintaan meni ehkä max. 5 min... Sain jouluna lahjaksi lahjakortin Stockalle ja päätin nyt käyttää osan tästä rahasta joidenkin nättien äitiysvaatteiden ostoon. En mahdu oikeastaan enää kuin yksiin omiin housuihini, joten olen ollut niiden ja yksien aiemmin hankkimieni äitiysfarkkujen varassa. Ihan vielä kun en tarkene pelkällä tunikalla ja legginseillä, joilla varmaan kesä menee aika pitkälti. Tarvitsen kuitenkin myös ensi kesänä työssäni siistejä vaatteita, kun tulen tod. näk. tekemään esimerkiksi kotikäyntejä vanhempien ihmisten luo. Stockalta ostin siis vaaleat housut sekä t-paidan. Ajatuksena olisi käydä vielä henkkamaukasta katselemassa jotain tunikoita sun muita yläosia sekä ehkä hameitakin. Mutta katsotaan mihin mekkoon onnistun ahtautumaan äitienpäivän lounaalle... Voihan turvotus sentään :D

5 kommenttia:

  1. Vinkkinä; kun katsot sopivia äitiysvaatteita, niin suosittelen ostamaan paitoja, jotka sopivat myös imetykseen. Eli, että niissä olisi napit edessä tms. Voit sit käyttää samoja paitoja alussa, kun vatsaa on kuitenkin vielä jäljellä. H&M:ssä on kivoja, joita mä käytän vieläkin :) Mulle riitti aikoinaan kahdet äitiysfarkut, yhdet siistimmät housut ja sitten muuten meninkin leggins/mekko-linjalla. Toki helpotti kun olin viimesilläni kesällä. Ja sit vähän pidemmälle päästessäsi kannattaa alkaa käyttää tukisukkia/-sukkahousuja. Ehkäisee suonikohjujen syntymistä.

    VastaaPoista
  2. Noh, mun tuurilla ja geeneillä saan hirveän määrän raskausarpia (jotka ei haalene koskaan), kauheasti suonikohjuja (joista ei koskaan pääse eroon) ja 30kg raskauskiloja + ikuiset jenkkakahvat (jotka ei sitten todellakaan lähde imettämällä)...

    VastaaPoista
  3. Tää on niin jännää :D Onnea onnea onnea taas matkalle :) söin muuten tänään omaa korianteria :D

    VastaaPoista
  4. Mä olin varaustautunut tuohon samaan ja yllätyin positiivisesti. Muutamat pikku viirut jäi alavatsalle ja rinnat on kyllä kaukana entisestä. Mutta, niillä on tehty hieno työ! Raskaus ja imetys muuttaa kehoa ja se on hyvä tehdä itselleen selväksi. Raskauskiloihin voi tietty itse vähän vaikuttaa, vaikkakin toisilla on enemmän himotuksia kuin toisilla. Mulle sattu syntymään vauva, joka olis voinu asua tissillä ja silleen kilot lähti ihan itsestään pois jo ennen ristiäisiä. Negatiivisena puolena olikin sit se, että rinnat ei kyl vuoden imetyksen jälkeen kun muisto entisestä :)

    VastaaPoista
  5. Mä en ehkä usko noin hyvään tuuriin, oon nyt jo lihonut varmaan monta kiloa ja vielä paikoista jonne ne kaikista todennäköisimmin jää loppuelämäksi... Ja rakas mieheni vaan nauroi kun kerroin tästä. Persus leviää ja tuntuu etten jaksa enää edes liikkua kun hengästyn jo kävellessä yhtä kerrosta rappuja...

    VastaaPoista