tiistai 11. kesäkuuta 2013

Jalka paketissa

No niin, jokunen hetki on taas vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Suurimpana syynä tähän harvaan päivittelytahtiin on nyt ollut reissusta palautuminen, sekä kaikenmoinen kiirus. Tämän lisäksi meikäläisen jalka näyttää nyt tältä:


Jalka paketissa, iho näyttää keltaiselta ja sitä se onkin. 

Olin siis eilen maanantaina Töölön sairaalassa leikattavana. Ortopedi korjasi tuon ikuisuuksien ajan vihoitellun varpaani. Nyt sitten köpöttelen pari viikkoa näin pelkällä kantapäällä astuen, sitten saan tikit ja kääreet pois ja voin ryhtyä laittamaan enemmän painoa jalalle ja erityisesti päkiälle. Leikkaus meni ihan kivasti, vaikka hiukan jännitti kun enhän mä ole koskaan ollut sairaalassa missään hoidossa. Jos ei siis synnytystä lasketa, mutta sehän nyt ei ole varsinaisesti mikään sairaus. Tuskallisinta oli kyllä olla sunnuntai-illasta alkaen syömättä ja juomatta. Menin maanantaiaamuna sairaalaan ja siellä sanottiin leikkausajan olevan puolilta päivin. Pääsinkin kuitenkin saliin hiukan aiemmin. Imetyksen takia en saanut mitään ylimääräisiä rauhoittavia tai muita lääkkeitä ja hyvä niin. Enkä kyllä olisi tarvinnutkaan, eihän mulla ollut mitään kipuja leikkaukseen mennessä enkä niin jännittänytkään koko operaatiota. Enemmän huoletti, että miten pikkujäbä pärjää anoppilassa hoidossa koko päivän, ja onko omat rinnat sitten ihan tuskaisen täynnä maitoa. Pumppasin sunnuntaina hiukan maitoa pojalle, ja otin rintapumpun mukaani myös sairaalaan. Se olikin tarpeen, sillä iltapäivällä kun olin vironnut nukutuksesta oli rintamus jo aika tuskaisen kireä... :) No pääsin onneksi heti samana iltana vielä kotiin, sillä yön yli jäbä ei olisi kyllä pärjännyt ilman äitiä, kun ei yöllä ole ainakaan tähän mennessä suostunut syömään pullosta. Mulla tuota jalkaa tai lonkkaa (josta otettiin luuainesta varvasta varten) ei ole särkenyt oikeastaan yhtään, vaikka sain varalle koviakin kipulääkkeitä. 

Tässä nyt sitten kuntoutetaan jalkaa ja toivottavasti pääsen piakkoin taas lenkille. Ei kauhean kivaa kökkiä täällä sisällä jos on kaunis ilma ulkona... Eli koiran ulkoilutuskin on nyt jokusen aikaa ihan vaan miehen vastuulla. Perjantaina olisi jäbän lääkäriaika, jolloin tarkastetaan ovatko korvat parantuneet. Kaipa me jotenkin päästään pojan kanssa sinne :)

Juhannuksena suunnataan sitten mun vanhempien luokse maalle, katsotaan josko siellä vähän grillaillaan ja olla möllötellään vaan :D Kirjoittelen tänne kuulumisia kunhan taas kerkeän ja on jotain kerrottavaa... :)

5 kommenttia:

  1. Moi! Miten usein ja kuinka monta kertaa te jouduitte käymään vauvan kanssa siellä fysioterapiassa sillon joskus ja minkä takia?

    VastaaPoista
  2. Meidän poikaa katsoi jo synnytyssairaalassa fysioterapeutti, koska jäbä oli ollut kohdussa hiukan kippurassa (vasen jalka ja oikeastaan koko se puoli kierossa). Siitä saatiin sitten lähete jatkokäynneille. Ensin tsekattiin vaan sitä jalkaa, mutta se oikeni nopsaan. Sitten on seurattu toispuoleisuutta: jäbä käytti aluksi enemmän vaan oikeaa kättä, käänsi päätä vaan toiselle sivulle, kääntyi vatsalleen vaan toiselta puolen jne. Nyt nämä on melko lailla kokonaan korjaantuneet niin enää ei saatu uutta aikaa. Käytiinkös me yhteensä 4 vai 5 kertaa vastaanotolla, noin reilun kuukauden välein.

    VastaaPoista
  3. Meidän vauva ei viihtynyt pienempänä lattialla mahallaan niin joutu nyt 5kk iässä fysioterapeutille, kun ei sit neuvolassa pää noussut käsistä nostaessa 4kk:n iässä. Oppi kuitenkin hetkessä sen pään nostamisen, mut fysioterapeutti antaa silti kokoajan uusia aikoja ja aina "keksii" jotain muuta minkä takia pitäis käydä.Ja alunperin piti vaaan hakea jumppa-ohjeet mut nyt ollaan käyty jo 4 kertaa siellä. :/ Vauva alkaa aina itekemään siellä kun jumpauttaa sitä vaikka miten. Sit sanoo et pitäis nyt 6kk:n iässä olla mahallaan kädet ihan suorina, mut kai vauva on vähän jäljessä ku alko vasta noin kuukaus sit viihtyy pikkuhiljaa paremmin lattialla mahallaan. En tajua miks on kiire, kun mun mielestä jokainen kehittyy muutenkin omaan tahtiinsa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoiko vauva aina vaan itkeä mahalla ollessaan? Mä en enää oikein edes muista miten meillä oli, kai poika hetken viihtyi mutta väsyi tosi nopeasti. Sitten 3kk iässä alkoikin vaan nostaa päätään enemmän niin jaksoi ollakin siinä kauemmin.

      Niinhän se meilläkin meni, että joka kerta tuli fyssarilta uusia opeteltavia juttuja. Mutta lähete sinne tulee lääkäriltä, eli kannattaa ehkä jutella siitä neuvolalääkärin kanssa, ne kumminkin on asiantuntijoita sitten sen kehityksen osalta muuten. Mutta toisaalta sen fyssarin tehtävänä on seurata sitä kehitystä myös, ei vaan antaa ohjeita. Toi kehitys kyllä menee aika lailla eri tahtiin eri vauvoilla, ja sitten toisaalta välillä tulee semmoisia pyrähdyksiä, että yhtäkkiä opitaankin monta asiaa :)

      Kaipa se fyssari on vaan huolissaan jos teidän vauva ei vielä jaksa olla tuolleen suorilla käsillä, jos siihen voi liittyä jotain muuta haittaa/vaivaa? Musta tuntuu että nykyään halutaan just kannustaa tuohon että opitaan nopsaan. Mun äiti just sanoi että ennen vanhaanhan vauvoja pidettiin ekat 3kk vaan tiukassa kapalossa...

      Poista
  4. Juu vauva alkoi aina pienenä heti itkemään kun laittoi mahalleen, niin oli sen takia hankala pitää mahallaan ja sen takia vähän viivästynyt nyt. Nykysin kyllä jo viihtyy masullaan ihan hyvin ja on pää pystyssä ja leikkii lelulla jne.. Niin meinaankin kysyä ens kerralla tosta asiasta neuvolalääkäriltä, tuntuu vaan et joka kerta tulee vaan stressiä kun on käyny fysioterapeutilla, kun vaikka vauva on kokoajan oppinu paremmin kaikkea, niin aina muka jostain pitää silti sanoa sen fysioterapeutin. Niin kyllähän ennenkin vauvat on oppinu kävelemään jne, vaikka on ihan omaan tahtiin mennyt ilman mitään fysioterapiaa..

    VastaaPoista