Kateudesta vihreä

Eilen postilaatikosta kolahti tuo ihanainen KG-lehti.

Itseäni kiinnosti lehdessä tällä kertaa eniten kirjoitus "Hyöty irti kateudesta". Teksti käsittelee sitä, kuinka kateuden voisi jalostaa voimavaraksi itselle. Tämä siis koskee lähinnä tuota laihdustus-/elämäntaparemonttipuolta. Eli kun näet kauniin, timmin mimmin salilla juoksemassa viereisellä matolla, voit kateudesta vihertäen saada itsellesi kenties lisää motivaatiota. 


Vaikka kateus on normaali tunne jokaiselle ihmiselle, ovat jotkut alttiimpia kadehtimaan kuin toiset. Huonolla itsetunnolla nähdään olevan suuri vaikutus kadehtimiseen. Tähän vois kommentoida että NO ONPA UUS UUTINEN. Tunnistan itsessäni kyllä tuota kateutta ah niin paljon. Mutta miten sen sitten jalostaisi apinan raivoksi (BTW, ootko koskaan nähnyt raivoavaa apinaa?) jolla saisi itsensä pusertamaan hiukan tiukemmin? Meikää tuo toisten kadehtiminen lähinnä lannistaa eli vaivun yhä syvempään itsesääliin ja lamaannun.


Naisen kateuden taustalla voi usein olla tunne siitä, että menestyjä hylkää ja ikään kuin pettää ystävänsä. En ehkä itse koe ajattelevani näin, mutta onhan se totta että tunnen itseni ulkopuoliseksi keskustellessani työssä käyvien ystävieni kanssa. Itse kun yrittää yhä painia opiskeluiden parissa ja on jo ihan korviaan myöten täynnä niitä, niin toisten hehkutus (tai valitus) työelämästä kuulostaa lähinnä mulle pottuilulta. Tiedän tietysti ettei se ole näin, ja samaan aikaan tunnen itseni niin huonoksi kun en osaa iloita toisten ilosta vaan murehdin vaan omaa itteäni. Ja kierre senkun syvenee.


Tiedän myös, että kateellinen ei näe kohteitaan mitenkään realistisesti, vaan ne idealisoidaan. Hah, tämä on taas näitä tiedän kyllä mutku - juttuja joita tässä blogissa on riittänyt. No mutta mä nyt vaan oon tunneihminen. Jotenkin tuntuu, että kaikki mun elämän peeaaäskooaa kiertyy just nyt tuon gradun ympärille. Hemmetti, aion kyl väkertää sen valmiiks vaikka siinä menis loppukin mielenterveys! Olis semmonen 3 viikkoa aikaa mutta kalenteri ihan täynnä ohjelmaa. Aattelin motivoida itseäni silleen, että aina kun istun koneella naputtelemassa gradua, saan syödä ihan mitä haluan! :D Mutta siis aikataulussa täytyy pysyä. Meidän perheessä tapahtuu muuten muutakin jännää mut niistä sit toiste :P


Huomenna suuntaan tosiaan leirille/retriittiin opiskelemaan/hiljentymään, mutta palaan viikonloppuna asiaan ja kertoilen millainen retriitti oli.