Näkemiin

Tämä blogi ei enää päivity. Tuntuu, että ei ole mitään kirjoitettavaa tai sitten aikaa ja energiaa siihen kirjoittamiseen ei vain koskaan ole. 

Meidän perheellä on kaikki ihanan hyvin. Pieni mies mennä vipeltää, joten äidillä riittää tarpeeksi kiirettä :) Olen pojan kanssa kotona vuoden loppuun, jonka jälkeen jatkan opiskeluja. Haluan siis nauttia näistä viimeisistä kuukausista täysillä.

Lämmintä syksyn jatkoa :D

Elossa ollaan

Onpas hiljaista täällä blogirintamalla. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta tällä mies on lomalla, joten meidän perheen päivät kuluvat yhdessä puuhaillen. Oon myös jotenkin todella väsy ja poikki, ja täällä kotona odottaa ainakin satamiljoonaa tekemätöntä asiaa. Kirjoittelen taas kuulumisiamme kunhan löydän jokin sopivan hetken :)

Ikuisuusaihe

Voisin taas kirjoittaa tästä ikuisuusaiheesta: painosta.

Kuinka monesta mammablogista olenkaan taas tänä aamuna saanut lukea iloa siitä, että imetys on vienyt kaikki raskauskilot ja vähän ylimääräistäkin. Noh, mun tilanteeni näin 7,5kk synnytyksestä voitte tsekata tuosta oikealla sivulla olevasta tickeristä. Reilut 3kg siihen raskautta edeltävään painoon. Ja imettänyt olen siis koko tämän ajan! Että haistakaa vaan kukkanen kaikki jotka väittävät imetyksen laihduttavan... 

Kroppa ei oikein vieläkään tunnu omalta. Karkkiakaan en ole hirveästi mässyttänyt, paitsi nyt kesän tullen kyllä ihan liikaa jäätelöä! Toisaalta eilen kyllä unohdin ihan syödä, eikä kaapissa kyllä ollutkaan oikein mitään mitä olisin halunnut. 

Tämä kevät on mennyt liikkumisen suhteen muutenkin kökösti, sillä koiran tassun kipeytyminen, mun varpaan murtuminen, kovat hellepäivät ja nyt viimeisimpänä mun jalkaleikkaus ovat rajoittaneet vaunulenkkejä aikas paljon. Ja ne nyt sattuvat olemaan ainoa liikuntamuoto mitä meikäläinen tässä tilanteessa jaksaa tai pystyy. Nyt odottelen ensi viikon ortopedikäyntiä, jotta saisin tiedon varpaan parantumisesta. Uskaltaisikohan sen jälkeen kokeilla taas sitä lenkkeilyä...? Ja nyt kun poika on saatu nukkumaan hiukan paremmin, saattaisi tällä äidillä olla iltaisinkin hiukan enemmän virtaa tehdä jotain liikunnallista.

Mies lupasi keväällä syntymäpäivälahjaksi maksaa mulle ensi syksynä ratsastustunnit. Olen katsellut tunteja eräällä tallilla, jossa ystäväni myös käy. Syksyn kausi maksaisi sellaiset 850€. Pohdittiin miehen kanssa onko kumminkaan mitään järkeä maksaa tuollaista summaa, kun ensi vuoden puolella palaan opintoihin ja rahasta varmasti tulee tiukkaa. Mä sitten tuntisin aina ratsastustunnille lähtiessä huonoa omaatuntoa rahan "tuhlaamisesta", kun se pitäisi paremminkin pistää visusti säästöön. Ratsastus on kyllä todella hyvää stressinpoistoa, ja olisi jo aikakin että mä saisin käyttää rahaa johonkin ihan vaan itselleni. Mutta päätinkin siis, että syksyllä aloitan taas tanssitunnit paikassa jossa aiemminkin kävin :) Nyt kun varaa saa vielä alennustakin kurssista... Voinhan mä silti käydä irtotunneilla eräällä issikkatallilla tuon samaisen hevostelevan kaverini kanssa :) Ja sitten kun olen valmistunut ja työelämässä, otan sen ajan ja rahan että palaan taas hevosen selkään :D

Nyt lähdemme lähikirppikselle pistämään turhaa tavaraa myyntiin, jospa sieltä saisi muutaman euron lomarahaa :)

Lohikeitto ja banaanilettuset

Meillä ei ole tapana tehdä juurikaan keittoruokia. Ehkäpä siksi, että mä olen enemmän vastuussa ruokalistan suunnittelusta, ja itse en jotenkin keittoruoista niin välitä. Esimerkiksi perinteinen makkarakeitto ei kyllä ole mun makuuni, mutta hernekeitto kyllä jos se on hyvin tehty. Vaikka toki mä keittoja noin yleisesti ottaen syön jos semmoista on esimerkiksi kyläilypaikassa tarjolla. Jotenkin se keiton liemi ei vaan koskaan oikein maistu mulle.

Nyt mies sai kumminkin päähänpiston keitosta, ja etsi ohjetta lohikeittoon. 
Toteuttaminen jäi mun kontolle. Mä siis kokkailin eilen tämmöistä:

HS:n ruokasivuilta napattu kermainen lohikeitto. 
Tässä ohjeessa ei montaa komponenttia ole, mutta ihan hyvää oli :) 


Iltaherkuksi halusin kokeilla eräältä ystävältä saatua ohjetta banaanilettusista. Tämä mammakaverini kokkaa siis itse näitä lättyjä vauvalleen sormiruoaksi, mutta me pisteltiin niitä miehen kanssa tuoreiden mansikoiden ja turkkilaisen jogurtin kera. 

Ohje lettusiin:

1 banaani
2 kananmunaa
Soseuta blenderissä/sauvasekoittimella taikinaksi ja paista (kookosrasvassa/öljyssä) pannulla. 

Tätä taikinaa ei vaan voi sössiä :) Mutta paistamisen kyllä voi, sillä letut paistuvat todella nopeasti. Niitä voi myös olla vaikeaa kääntää jos letuista tekee liian isoja. Eli mitä pienemmät lätyt sen parempi! Mulla ei ole sellaista varsinaista lettupannua, eli paistelin vaan tavallisella paistinpannulla muutaman pienen kerrallaan. Ja hyvää oli, kiitos Miialle tästä reseptistä! :D

Tänään reissataan pojan kanssa kahvittelemaan kummitätien kanssa :) Miten nämä päivät menevätkin näin nopsaan, nythän on jo heinäkuu! Ja eilen pohdittiin miehen kanssa pojan päivähoitohakemuksen jättämistä, oi voi... 

Erävoitto

Nyt täytyy heti hehkuttaa, että poika nukkui eilen klo 20.30-05.30 ilman yösyöttöjä tai silittelyjä! Jotain pientä ininää kuulin yöllä, mutta se hiljeni nopeasti niin en viitsinyt nostaa ahteriani sängystä... Tuo aamun aikainen herätyskin johtui siitä, että mä heräsin vanhasta tottumuksesta ja oli pakko mennä katsomaan onko lapsonen vielä elossa (kun oli niin hiljaa). Siinä jäbä sitten havahtui, mutta nukahti heti uudestaan kun sai maitoa :D

Jäbä veteli illalla kaksi purkkia hedelmä-jogurttisosetta ja vielä maitoa päälle, eli ilmeisesti vatsa oli tarpeeksi täynnä pitkiä yöunia ajatellen. Tällä äidillä onkin kunnon unet saatuaan ihan uudestisyntynyt olo! Mikä on tarpeen, sillä täällä kämpässä olisi vaikka mitä siivoamista sun muuta tehtävänä... 

Huomattiin muuten eilen, että jäbälle on tulossa ylös kaksi hammasta lisää :) 

Unikoulu

Meillä on nyt parina yönä yritetty saada jäbä nukkumaan paremmin. Mä itse aloin olemaan jo todella rikki, kun öisin sai herätä 1,5-2 tunnin välein syöttämään jäbää tai laittamaan tuttia. Nukuin muuten huonosti, sillä kun jäbä nukkui samassa huoneessa, niin mähän heräsin jäbän jokaikiseen pieneenkin inahdukseen, ja sen jälkeen nukahtaminen oli taas todella vaikeaa. 

La-su väliseksi yöksi siirsimmekin sitten pinnasängyn meidän makuuhuoneesta jäbän omaan huoneeseen (tai siis tulevaan huoneeseen, nythän siellä on vaan kaikenlaista rompetta säilytyksessä). Perimmäisenä tarkoituksena oli mun unien parantamisen lisäksi myös saada jäbä yöllä nukahtamaan uudestaan ilman imettämistä. Liekö tuolloin korvatulehdusvaiheessa kun syötin öisin monta kertaa jäbä oppinut nukahtamaan vain rinnalle. Varsinaista nälkää ei enää kyllä ollut, mutta oli vaan tottunut siihen että kun herää yöllä niin äiti syöttää uneen. Nyt olemme myös siirtyneet viiteen soseruokailukertaan päivässä, kun tuntuu että ruoka kyllä maittaa :D Eli kun jäbällä on ikääkin jo yli 7kk, niin mielestäni pitäisi öisin jo nukkua pidempään kuin max 3 tuntia kerrallaan.

Tätä meidän kotikutoista unikoulua olemme toteuttaneet ihan sillä periaatteella, että jäbän itkiessä toinen meistä menee pojan luokse ja yrittää silittelemällä rauhoitella takaisin uneen. Mä itse olen sitä mieltä, että mun ei kannattaisi edes mennä sängyn luokse, sillä kun jäbä huomaa mut alkaa huuto vaan koventua. Äidin läsnäolo tietää aina sitä mahdollisuutta josko kumminkin saisi maitoa... Mies onkin saanut pojan rauhoitettua (joskus nopeammin, joskus hieman pidemmän ajan jälkeen) ihan hyvin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuiltahan voi myös lueskella neuvoja tuohon "tassuttelu"unikouluun. Noissa lyhyissä ohjeissa käsitellään illalla nukahtamista, mikä ei meidän perheessä kuitenkaan ole mikään ongelma. Jäbä nukahtaa illalla noin klo 21 aikaan ihan hyvin omaan sänkyynsä, kunhan saa unirätin naamalle ja kuunnella iltalaulun :) 

Ihan täysin en kyllä näitä MLL:n ohjeita allekirjoita ainakaan meille sopiviksi: 

Kun menet lapsen luo, kerro hänelle esimerkiksi, että kaikki on hyvin, nyt on yö, nyt nukutaan. Kerro aina sama asia ja puhu rauhallisesti. Älä nosta lasta pois sängystä. Poistu paikalta. (No juu, voihan sitä jutella, mutta mahtaako poika siinä raivohuudon läpi kuulla saati välittää mitä sanottavaa mulla on. Mutta ei olla kyllä enempiä juteltu).

Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta älä anna hänen nukahtaa niin, että kätesi on selän päällä. (Ei ole vaaraa että poika pääsisi nukahtamaan mun silittelyyn. Miten ihmeessä silitellä rauhallisesti vauvaa joka makaa selällään,ei anna kääntää itseään kyljelleen vaan huutaa kurkku suorana työntäen vielä mun käsiä vaan pois?) 

Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä häntä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta. (Viittaan edelliseen kommenttiini.)

Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna lapsen nukahtaa syliin tai tassutukseen. (Ööh, yritin ottaa poikaa viime yönä syliin, ei rauhoittanut yhtään. Ja miten silittää hellästi sylissä tempoilevaa ja raivoavaa vauvaa?)

Toista tarvittaessa. (Mies jaksoi viime yönä silitellä ja rauhoitella sen puolisen tuntia, sitten jäbä nukahti). 

MLL:n ohjeita unikouluun täällä.

Jotain apuahan jo nyt tästä unikoulusta on, sillä sängyn siirron vuoksi mä en ole heräillyt ollenkaan mihinkään pojan yleiseen tuhinaan :) Eikä poika viime yönä sitten herännytkään tuon 01.30-02.00 suoritetun nukuttamisen jälkeen kuin vasta puoli kuudelta aamulla, jolloin otin pojan viereeni syömään :) Eli mäkin sain yhteensä huiman monta tuntia unta pollaan! :) Mies-parka vaan joutuu nyt jonkin aikaa ehkä hoitamaan tuota unikoulua enemmän, sillä multa se ei taida onnistua... Mies oli muuten yhden yön jälkeen jo ihan puhki ja valitteli väsymystään. Mä vastasin että mietipä se väsymys x 150 yötä niin saat käsityksen mun väsymystilasta... :P

Millaisia kokemuksia teillä on unikoulusta? Miten on onnistunut, ja minkä ikäisenä olette aloittaneet yösyötöistä vieroittamisen?

Mökkeilyä ja shoppailua

Eilen sunnuntaina suuntasimme auton nokan kohti Salon seutua mökkielämän merkeissä. Pari äitini sukulaista ostivat jokunen vuosi sitten pienen, vanhan mökin kauniin järven rannalta. Tuo mökki ei ostohetkellä ollut todellakaan missään nätissä kunnossa, mutta tässä pikkuhiljaa sitä on laitettu tuon suvun voimin parempaan kuntoon ja kyllähän siellä viihtyy kun on aurinkoa, hyvää ruokaa, sauna ja järvi :) Vanhempani viettivät viikonlopun "vuokralla" tuolla mökillä ja mekin ajelimme sinne viettämään kesäpäivää. 

Jäbä pääsi myös kastelemaan varpaita järveen :) Vesi taisi aluksi tuntua ihan liian kylmältä, mutta poika innostui sitten hiukan potkimaan vettä. Elmo-koirakin sai uida, tai paremminkin kahlailla vedessä. Elmohan ei oikein mielellään mene veteen eikä myöskään ihan huvikseen ui, vaikka voi toki hakea lelua. Tuolla rannassa vettä oli vain noin 20cm, mutta Elmo ei ensin uskaltanut loikata (tai siis astua alas) penkereeltä veteen. Hupsu haukkui vaan järvessä kelluvaa uimaleluaan rannalta. Isäni otti sitten Elmon syliin ja nosti veteen. Ja johan lähti vesileikit käyntiin! Sen jälkeen Elmo hyppi valtavilla loikilla rantapenkereeltä veteen hakemaan leluaan :D Ja uskaltautuipa Elmo pari kertaa uintipaikan pari rappustakin astella alas, vaikka ei mitenkään sulavasti... Rannan läheisyyteen pullakerjuulle tullut sorsa taisi houkuttaa uhkarohkeisiin suorituksiin :D 

Näkymä mökiltä järvelle :)

Tuo mökkivierailu sai kyllä sekä mut että miehen haaveilemaan omasta kesämökistä. Se olisi varmasti meidän juttu, varsinkin kun ollaan molemmat lapsuudessa totuttu asumaan omakotitalossa eli olemaan myös paljon ulkosalla. Täällä pääkaupunkiseudulla omakotitalon omistaminen taas taitaa jäädä vain haaveeksi, ellei satuta voittamaan lotossa! Mutta jokin mökki vaikkapa tuolla Salon seudulla voisi olla  tulevaisuudessa mahdollinen :) Puhuttiinkin että jos meillä mökki olisi, niin sen sijainnin pitäisi kuitenkin olla tarpeeksi lähellä kotia. Kumpikaan meistä ei jaksaisi ajella minnekään kauas itään tai Keski-Suomeen tuntitolkulla (pahimmassa tapauksessa ruuhkassa), vaan mökin pitäisi olla lyhyemmän ajomatkan päässä jotta sinne menisi mielellään vaikkapa vain viikonlopuksi :D 

Mökiltä suuntasimme saunomisen, uimisen ja syömisen jälkeen Fiskarsin ruukkiin kiertelemään. Ruukin alueeltahan löytyy vanhan historian ja hienojen maisemien lisäksi paljon pieniä käsityöläisten putiikkeja.  Alueella oli käynnissä myös jonkinsortin kirppis. Josta ostin (tai siis iskä osti mulle) kaksi puista patavahtia, á 1€. Ja siinä olikin mun ostokset :P

Kirpparipöytiä

Tuima ilme

"Kyllä, se olin sitten minä joka välillä hermostui
kun emäntä katosi jonnekin sisätiloihin
minne minä en päässyt perään vahtimaan."

Katselin haikeana esimerkiksi Second Chance -merkin kauniita vaatteita. Tuolta olisi löytynyt ihania mekkoja näihin hellepäiviin! Harmi vain että mun lompakolla shoppailu on syytä suorittaa tällaisten pikkuputiikkien sijasta lähinnä Henkkamaukassa sun muissa jättimaisissa halpisketjuissa. Osa myytävistä käsityötuotteista oli kyllä huikean hienoja ja taitavasti toteutettuja. Ja sitten toisaalta oli paljon tuotteita, jotka jopa mä olisin osannut väkertää. Esimerkiksi (anteeksi nyt vaan) matonkuteesta neulottu tyynynpäällinen, hinta 77€. 

Tänään tarkoituksena olisi lähinnä olla möllötellä ja ehkäpä poiketa postissa ja muilla asioilla jossain vaiheessa jäbän kanssa. Aurinkoista viikkoa!