tiistai 2. heinäkuuta 2013

Unikoulu

Meillä on nyt parina yönä yritetty saada jäbä nukkumaan paremmin. Mä itse aloin olemaan jo todella rikki, kun öisin sai herätä 1,5-2 tunnin välein syöttämään jäbää tai laittamaan tuttia. Nukuin muuten huonosti, sillä kun jäbä nukkui samassa huoneessa, niin mähän heräsin jäbän jokaikiseen pieneenkin inahdukseen, ja sen jälkeen nukahtaminen oli taas todella vaikeaa. 

La-su väliseksi yöksi siirsimmekin sitten pinnasängyn meidän makuuhuoneesta jäbän omaan huoneeseen (tai siis tulevaan huoneeseen, nythän siellä on vaan kaikenlaista rompetta säilytyksessä). Perimmäisenä tarkoituksena oli mun unien parantamisen lisäksi myös saada jäbä yöllä nukahtamaan uudestaan ilman imettämistä. Liekö tuolloin korvatulehdusvaiheessa kun syötin öisin monta kertaa jäbä oppinut nukahtamaan vain rinnalle. Varsinaista nälkää ei enää kyllä ollut, mutta oli vaan tottunut siihen että kun herää yöllä niin äiti syöttää uneen. Nyt olemme myös siirtyneet viiteen soseruokailukertaan päivässä, kun tuntuu että ruoka kyllä maittaa :D Eli kun jäbällä on ikääkin jo yli 7kk, niin mielestäni pitäisi öisin jo nukkua pidempään kuin max 3 tuntia kerrallaan.

Tätä meidän kotikutoista unikoulua olemme toteuttaneet ihan sillä periaatteella, että jäbän itkiessä toinen meistä menee pojan luokse ja yrittää silittelemällä rauhoitella takaisin uneen. Mä itse olen sitä mieltä, että mun ei kannattaisi edes mennä sängyn luokse, sillä kun jäbä huomaa mut alkaa huuto vaan koventua. Äidin läsnäolo tietää aina sitä mahdollisuutta josko kumminkin saisi maitoa... Mies onkin saanut pojan rauhoitettua (joskus nopeammin, joskus hieman pidemmän ajan jälkeen) ihan hyvin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuiltahan voi myös lueskella neuvoja tuohon "tassuttelu"unikouluun. Noissa lyhyissä ohjeissa käsitellään illalla nukahtamista, mikä ei meidän perheessä kuitenkaan ole mikään ongelma. Jäbä nukahtaa illalla noin klo 21 aikaan ihan hyvin omaan sänkyynsä, kunhan saa unirätin naamalle ja kuunnella iltalaulun :) 

Ihan täysin en kyllä näitä MLL:n ohjeita allekirjoita ainakaan meille sopiviksi: 

Kun menet lapsen luo, kerro hänelle esimerkiksi, että kaikki on hyvin, nyt on yö, nyt nukutaan. Kerro aina sama asia ja puhu rauhallisesti. Älä nosta lasta pois sängystä. Poistu paikalta. (No juu, voihan sitä jutella, mutta mahtaako poika siinä raivohuudon läpi kuulla saati välittää mitä sanottavaa mulla on. Mutta ei olla kyllä enempiä juteltu).

Jos itku jatkuu tai voimistuu, mene lapsen luo ja laita kätesi tukevasti lapsen selän päälle. Pidä kättä paikallaan kunnes lapsi rauhoittuu, mutta älä anna hänen nukahtaa niin, että kätesi on selän päällä. (Ei ole vaaraa että poika pääsisi nukahtamaan mun silittelyyn. Miten ihmeessä silitellä rauhallisesti vauvaa joka makaa selällään,ei anna kääntää itseään kyljelleen vaan huutaa kurkku suorana työntäen vielä mun käsiä vaan pois?) 

Jos lapsi ei rauhoitu tähän, silitä häntä tuntuvin, säännöllisin liikkein hartioista, selästä ja pepusta. (Viittaan edelliseen kommenttiini.)

Jos tämäkään ei auta, nosta lapsi syliin rintaasi vasten. Silitä selkää. Kun lapsi rauhoittuu, laske takaisin sänkyyn. Pidä kättä hetki lapsen selän päällä. Älä anna lapsen nukahtaa syliin tai tassutukseen. (Ööh, yritin ottaa poikaa viime yönä syliin, ei rauhoittanut yhtään. Ja miten silittää hellästi sylissä tempoilevaa ja raivoavaa vauvaa?)

Toista tarvittaessa. (Mies jaksoi viime yönä silitellä ja rauhoitella sen puolisen tuntia, sitten jäbä nukahti). 

MLL:n ohjeita unikouluun täällä.

Jotain apuahan jo nyt tästä unikoulusta on, sillä sängyn siirron vuoksi mä en ole heräillyt ollenkaan mihinkään pojan yleiseen tuhinaan :) Eikä poika viime yönä sitten herännytkään tuon 01.30-02.00 suoritetun nukuttamisen jälkeen kuin vasta puoli kuudelta aamulla, jolloin otin pojan viereeni syömään :) Eli mäkin sain yhteensä huiman monta tuntia unta pollaan! :) Mies-parka vaan joutuu nyt jonkin aikaa ehkä hoitamaan tuota unikoulua enemmän, sillä multa se ei taida onnistua... Mies oli muuten yhden yön jälkeen jo ihan puhki ja valitteli väsymystään. Mä vastasin että mietipä se väsymys x 150 yötä niin saat käsityksen mun väsymystilasta... :P

Millaisia kokemuksia teillä on unikoulusta? Miten on onnistunut, ja minkä ikäisenä olette aloittaneet yösyötöistä vieroittamisen?

5 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe itsellenikin, meillä tyttö kohta 6 kk ja nukahtaa iltaisin vain tissille. Eli jossain vaiheessa jonkinlainen vieroitus / unikoulu myös täällä edessä.
    Yöllä syödään meillä yleensä yhden kerran, mutta uskoisin, että siitäkin päästään kohta eroon, kun saadaan kiinteiden syönti kunnolla käyntiin.
    Toivottavasti siellä alkaa pojalle pian uni maittaa, niin paljon se vaikuttaa omaan jaksamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo rytmi nyt pojalla muutu, viime yönä nukkui 20.30-05.30 ja silloinkin heräsi kun mun piti mennä tarkistamaan onhan se laps vielä elossa! :D

      Poista
  2. Mä oon työni puolesta joutunut juoksemaan erilaisissa seminaareissa ja luennoilla liittyen noihin vauvojen uniongelmiin. Itse ärsyynnyin jostain syytä tähän "koulumaiseen otteeseen" oman vauvani kanssa. Mulle itselleni suurin anti eri asiantuntijoiden näkemyksistä oli yhden lasten unesta väikkärin tehneen lääkärin opetus siitä, että vauvan unen rytmin kuuluukin olla vielä vuodenkin ikäiseksi 4 tunnin sykleissä. Vauvaa ei ole syytä opettaa pois siitä, mikä on hänelle luontaista.

    Toi ja kevyt tassuttelu mielessä menimme miehen kanssa ensimmäisen vuoden ajan. Välillä, kun heräilyt riistäytyi samalla tavalla käsistä kuin teillä (eli tissillä olis roikuttu koko yö), niin kevyesti tassuteltiin vähän pidempään uneen. Mies hoiti isäkuukaudellaan (vauva oli 9kk) tuota hommaa, silloin muistan että oli oikea taantumuksen hetki. Samaan kohtaan osui äitiin "tarrautuminen", joka on tärkeä kehitysvaihe, joten me yritettiin sit jotenkin lempeästi taata se, että mä en ihan väsähtänyt. Sillon kehiteltiin telakkasysteemi, eli annoin vauvan nukkua lähellä mua, mutta omassa sängyssään. Sitten samalla, kun lopetin imettämisen muutenkin tehtiin tiukka unikoulu, eli isä otti kolmen yön hoitoprojektin, jolloin minä nukuin eri huoneessa Pelttarit päällä. Eka yö oli aikamoista huutoa, mutta sitten se meni varsin kivuttomasti. Osasin lukea hyvin, milloin neiti oli valmis luopumaan rinnasta ja se meni tosi kivottomasti siihen nähden, miten paljon hän aikaansa muuten vietti rinnalla. Ilmeisesti sekä lapsi että äiti olivat tankanneet läheisyttä niin, että aika oli kypsä irrottautumiseen :)Tämä siis oli noin vuoden ikäisenä.

    Neuvolan mukaanhan vauva ei tarvitse yösyöttöjä enää 6 kuukauden ikäisestä eteenpäin, mutta kysehän on toki muustakin kuin ravinnosta. Vauvat tarttee läheisyyttä eri tavalla ja eri aikoina enemmän ja toisinaan vähemmän. Sit jokainen perhe luovii siinä, miten jaksavat/pystyvät hommat hoitamaan ja mikä on juuri heille paras tapa hoitaa läheisyyden tankkaaminen. Ja on myös tosi tärkeää, että äiti ja isä jaksavat ja siihen tarvitaan kyllä enemmän unta kuin tuollaisia muutaman tunnin pätkiä. Hormoonitkaan ei enää jeesaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  3. Meillä nyt 10kk poju ja unikoulua takana, mikä takas viikoksi kunnot unet sitten alkoi sairastamiset. Nyt unikoulusta koht 4kk ja vielä kymmenisen kertaa herätään yössä, taas ois edessä unikoulu mutta ei vain ole voimia aloittaa moista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, nuo sairastamiset kyllä kuulemma saattaa tosiaan tehdä takapakkia unikoululle :/ Ja sitten pitäisi jaksaa aloittaa alusta... Voimia! Ja kiva kun eksyit blogiini :)

      Poista