lauantai 12. marraskuuta 2011

Ystävät

Tuo otsikko kertonee kaiken oleellisen. Kaipaisin edes yhden ystävän. Sellaisen jonka kanssa puhua kaikesta ja viettää aikaa, harrastaa ehkä jotain, matkustaa. Mulla ei ole koskaan ollut sellaista "tosiystävää". Ala-asteella mulla oli hetken aikaa "bestis", joka sitten vaihtoi kaveria ihan vaan mulle ilmoittamatta. Olin ilmeisesti tylsää seuraa.


Tämä aihe tuli nyt tänään taas pinnalle kun Mies ehdotti leffaan menoa. Ei siinä sinänsä mitään. Olemme käyneet ennenkin leffassa sekä keskenämme, että Miehen ystävän ja tämän tyttöystävän kanssa. Mutta nyt tämä tyttöystävä onkin jossain omien ystäviensä kanssa, ja me menisimme leffaan vain kolmistaan (mä ja kaksi miestä). 
Eli: mulla ei ole mitään sosiaalista elämää jos ei oteta lukuun aviomiestä. Eikö ole säälittävää? Mulla ei siis koskaan ole mahdollisuutta sanoa: "sori, mä en voi tulla kun menen kaverin kanssa..." 


Ei yksinkertaisesti ole sellaisia ystäviä. Miten mä olen näin huono ystävystymään? Kaverisuhteet on viime vuosina lähinnä haalenneet ja muuttuneet entistä etäisemmiksi. Tuntuu yksinäiseltä. 


P.S. Anteeksi tämä itsesäälinen vuodatus mutta minkäs sille voi. Totta joka sana. Sokerilakon toinen päivä muuten menossa.

3 kommenttia:

  1. Minulla on ihan sama juttu, paitsi ettei ole sitä aviomiestäkään. Minä vietän 100 prosenttia vapaa-ajastani ihan ypöyksin, kuten olen viettänyt lähes koko aikuiselämäni. Mutta olisiko sinulla löydettävissä ratkaisu siitä aviomiehestä; voisitko ystävystyä jonkun hänen ystävän kumppanin kanssa?

    VastaaPoista
  2. Missä kaupungissa vilukissa villoineen asuikaan..? :)

    VastaaPoista
  3. En nyt tiedä mitä tämä liittyy mihinkään mutta asustelen pääkaupunkiseudulla. Ainakin toistaiseksi: muutosta joskus tuonne turun seudulle on kyl Miehen kans käyty keskustelua... :)

    VastaaPoista