keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ystävät piristämässä yksinäistä viikkoa



Mies lähti viime lauantaina Italiaan laskettelemaan. Samalle reissulle lähti myös appiukko ja miehen veli. Eli minä oon viettänyt kohta viikon yksin kotona. 


En tiedä mistä se kertoo, että enää minä ja mieheni emme ikävöi toisiamme tällaisten viikkojen aikana niin paljoa kuin joskus ennen. Tottakai on ikävä, mutta enää en pyöri sängyssä puolta yötä ilman unta vaan voin nukahtaa kyllä ihan hyvillä mielin. Ja nykyään on tuo koirakin mukana, senhän voi aina ottaa viereen siliteltäväksi :)


Tänään luonani vieraili kaksi hyvää ystävää opiskeluajoilta. Koirakin sai silittelijöitä :D Istuimme vaan iltaa ja höpötettiin mitä mieleen tuli. Mukavaa vaan olla ja jutella, vaihtelua tähän telkkarin edessä löhöilyyn. Ja syötiinhän me tietysti herkkuja niin että navat paukkui...


Molemmat ystäväni ovat jo säännöllisessä päivätyössä. Itsekin kaipaisin kunnollista ja oikeaa päivätyötä, silloin olisi selkeämmin jaoteltuna elämän vapaa- ja työajat. Nyt olisi tekemistä 24/7! Eli toisin sanoen nämä opiskelut sais jo riittää. Vaikka toisaalta nautin sosionomi-opinnoistani, monet opintojaksot on oikeesti mielenkiintoisia! Ja yritän jotenkin luottaa myös siihen, että tulevaisuudessa minulla on sekä ylempi että alempi korkeakoulututkinto, ja siten varmasti hyvä työpaikka tiedossa. 


Tästä keväästä tulee todennäköisesti raskas. Aikomuksenani olisi jättää graduni 4.5. mennessä. Siihen on loppujen lopuksi ihan hirveän vähän aikaa! Mutta pakko se vaan on. Nyt tosin AMK:ssa pukkaa monenmoista kurssia ja tehtävää ja juttua, mitkä pitäisi saada pois alta. Mutta jotenkin luotan siihen, että pystyn reilun viikon päästä alkavan seurakuntaharjoitteluni aikana myös kirjoittamaan gradua. Lieneekö aivan epärealistinen ajatus? Noh, en tavoittele mitään kovinkaan kummoista laatua, kunhan tulee valmista.


Toiveena olisi myös saada liikuttua kun se kuntosalikorttikin on hankittuna. Mutta tällä viikolla se jää haaveeksi ja katsotaan miten käy jatkossa. Mutta tuleva harjoittelupaikkani on uimahallin vieressä ja lähellä kotoa, eli jospa keväällä jaksaisi suunnata säännöllisesti uimaan. Mutta nyt ensin pää tyynyyn ja kohti huomista.

1 kommentti:

  1. ... Voihan opinnot. Painin itse opinnäytetyön kanssa juuri, ja kun olen tosiaan aika vahvasti ollut työelämässä aina mukana, niin tuntuu käsittämättömän vaikealta saada mitään oikeasti aikaiseksi sen asian suhteen.

    Sosiaalialaa meikäkin opiskelee AMK:ssa ja viimeistä vuotta, tuli papereita tai ei. :)

    VastaaPoista