Tänään alkoi virallisesti kesätyöni seurakunnan diakoniatyöntekijänä. Tai siis mullahan on työsopimus marraskuun loppuun. Päivä starttasikin heti palaverilla sekä yleisellä perehdytyksellä, joka jatkuu huomenna ja vielä maanantainakin. Tuntuipa kivalta päästä ihan oikeasti oman alan työhön jo käsiksi!
Ainoa ikävämpi puoli päivässä oli se, että jouduin heti alkuun kertomaan pomolle että en mä kyllä pysty olemaan töissä sinne marraskuun loppuun... Pomo näytti ensin hieman hämmentyneeltä, mutta totesi sitten vauvauutisen olevan lopulta iloinen asia :) Yritin vakuutella, että en toki ole suunnitellut näitä raskautta ja työkuvioita ihan tälleen... On muuten koko illan tuntunut mahassa jotenkin kummalta ja hiukan huonolta. En tiedä onko tämä vaan väsymystä vai ihan oikeasti jotain nykerön myllerrystä :P Oli vaikeaa istua autossakin tuo matka kotiin, kun oli jo istunut autossa ja muutenkin päivän aikana. Pitää muistaa liikkua kesällä mahdollisimman paljon etten ihan jumiudu (ja läskisty).
Tunsin itseni kuitenkin niin aikuiseksi ajellessani neljän ruuhkassa kotiin :D Voinpa vielä sanoa olevani ylpeä ajelusta, sillä tuo isommilla teillä ruuhkassa ajelu ei todellakaan ole mulle helppoa. Oon pikkukylän kasvatti, eli mun autoilu-uraan ei hirveästi ole kuulunut moottoriteille liittymisiä tai kaistanvaihtoja ruuhkassa. Ehkäpä tässä kesän ja syksyn aikana tulee kokemusta tuosta autoilustakin niin paljon että uskaltaudun joskus vielä vaikka Helsingin keskustaankin ajelemaan :)
Mies halusi ehdottomasti ostaa kaupasta ainekset mansikkarahkaan. Odottelenpa nyt tässä sohvalla maaten sen rahkan valmistumista, mä kun en aio tästä enää tänään liikahtaa minnekään... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti