Toivepostaus: Maalaistyttö kaupungissa

Sanja toivoi kirjoitusta aiheesta "maalaistyttö kaupungissa". Noh, tämä teksti on pyörinyt tuolla blogitekstieni luonnoksissa ties kuinka kauan kun en ole oikein osannut tehdä lopullisia muokkauksia. Mutta tässä siis lopulta vastaus toiveeseen :) Yritän selvittää tuota kuvausta itsestäni :)

Olen kasvanut ja asunut ensimmäiset 19 ja puoli vuotta elämästäni pienessä kolmen tuhannen asukkaan pikkukylässä noin 150 kilometriä Helsingistä Porin suuntaan. Tuossa pikkukylässä on muutama alakoulu, yksi yläaste ja (ainakin toistaiseksi myös) lukio. Noissa paikoissa kävinkin siis kouluni. Minulle oli selvää, että menen lukioon ja tietysti kotipaikkakunnan lukioon. Eipä sitä olisi ollut mahdollistakaan muuttaa pois kotoa tai reissata toiseen kuntaan lukioaikana. Oma lukiomme on ihan peruslukio, mutta niin mahtava pienten ryhmien ja mukavien ja pätevien opettajien vuoksi :) Ja kyllä sieltä pienestäkin lukiosta voi kirjoittaa hyviä arvosanoja yo-kirjoituksissa :) Ihan vain sivuhuomautuksena tässä että itseäni aina ärsyttää nämä joka keväiset lukioiden paremmuusvertailut. Eihän se että Ressun lukiossa kirjoitetaan parhaita arvosanoja kerro todellakaan välttämättä opetuksen tasosta kovinkaan paljoa... Eli jos lukioon tullaan 9,8 papereilla niin onkos ne laudaturit niin ihme juttu? Meidän pikkulukioon otetaan oikeastaan kaikki ja jokaisesta myös huolehditaan ja leivotaan ylioppilas vaikka sitten millä konstein! :D

Vaikka olenkin maalaistyttö, en kuitenkaan ole maalaistalon tyttö: äitini työskentelee sosiaalialalla ja isäni on rakennushommissa. Eli toisin kuin moni täysin kaupunkilainen luulee, kaikki maalla asuvat eivät esimerkiksi ole ajaneet traktorilla tai lypsäneet lehmää :) Maalla asumisessa on kuitenkin se hyvä puoli, että pihalla on aina ollut tilaa temmeltää ja meidänkin pihassa kasvaa omenapuita, viinimarja- ja karviaispensaita, on paikka riippumatolle ja ihanasti varjostava ikivanha vaahtera :D Kotitalomme on vanha rintamamiestalo, joka ei lapsena tietenkään tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta nykyisin alan jo ymmärtää tuon historian ja menneisyyden arvon.

Vuonna 2004 kirjoitin ylioppilaaksi ja pääsin heti opiskelemaan teologiaa Helsinkiin. Opiskelijasolu järjestyikin nopsaan Helsingin Kampista. Että maalaistyttö muutti sitten pikkukylästä ihan kävelymatkan päähän Mannerheimin patsaasta ja Tennispalatsista yms :D Tuo solu ei ollut todellakaan mitenkään kotoinen paikka: kämppistäni en tuntenut ennestään ja meillä ei ollut yhtään mitään yhteistä. Emme siis juuri viettäneet aikaa keskenämme, kunhan moikkailtiin ja tultiin toimeen. Kummallakin oli solussa oma huone, ja lisäksi meillä oli suihku, vessa ja pieni keittiöalue. Ei siis varsinaista keittiötä (neliöt siis olivat todellakin tehokkaasti käytössä!). Viikonloput vieraassa kaupungissa, jossa en tuntenut ketään, olivat kyllä välillä aivan tuskastuttavan tylsiä ja jopa masentavia. En osannut edes oikein lähteä yksikseni minnekään! Ja joka viikonloppu ei sentään jaksanut istua kahta ja puolta tuntia bussissa kotipuoleen.

Opiskeluiden myötä sain kyllä heti kavereita, joiden kanssa sitten hengailtiinkin luennoilla :) Muutamat näistä ihmisistä ovatkin yhä läheisiä minulle. Ehdin asua Helsingissä noin puoli vuotta, kunnes tapasin ihanan miehen (=nykyisen aviomieheni). Olemme tutustuneet alun perin siis netin kautta (tässä se nyt tuli julkisesti sitten kerrottua kaikille), ja tammikuussa 2005 sitten tapasimme kasvotusten. Olen miehellekin todennut, että ei se kyllä ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä... Ekat treffit tuntuivat vähän kummallisilta jopa, mies oli niin hiljainenkin että ajattelin ettei viihdy mun seurassa ollenkaan! Mutta se olikin vaan jännitystä tai jotain, koska tavattiin sitten uudelleen ja sen jälkeen vielä uudelleen... Ja nyt ollaankin oltu jo 3 vuotta naimisissa! :D

Itse olen aina jotenkin (ehkä hassullakin tavalla) ollut ylpeä maalaisuudestani :) Ajattelen, että omaan sitä tiettyä maalaisjärkeä. Jollain tavalla myös tuntuu, että olen (ehkä isältäni) perinyt yleisen kiinnostuksen kaikenlaisia asioita kohtaan, eli perheessämme on arvostettu yleissivistystä ja lukemista. Maalla asuvana on kuitenkin myös saanut kokea paljon sellaista, mihin kaupunkilaisilla ei ole mahdollisuuksia. On esimerkiksi ihanaa, että maaseudulla edelleen on tapana vierailla ystävien luona ilman mitään kutsua tai ennakkoilmoitusta :) Maalla tämäkin on jotenkin mahdollista, eikä edes mitenkään ihmeellistä. Mitenköhän tätä tapakulttuuria voisi jotenkin levittää tänne kaupunkiinkin, sillä lailla sopivasti? Maaseudulla myös niin moni asia nyt vain tehdään eri lailla, mutta eihän se tarkoita että se olisi huonommin tehty?

Enkä nyt sano, että kaikki kaupunkilaiset olisivat jotain nenä pystyssä -kulkevia idiootteja, mutta olenpa niihinkin törmännyt. En myöskään yhtään jaksa näitä "kehä kolmosen ulkopuolella ei ole elämää" -kommentteja. Ne osoittavat mielestäni vain suurta hölmöyttä ja halveksuntaa muita (suurinta osaa suomalaisista) kohtaan. Usein näitä kommentteja laukovat vieläpä ne, jotka eivät edes ole siellä kehä kolmosen ulkopuolella juuri käyneet... Niistä myös heijastuu jonkinlainen ajatus siitä, että "oikeanlainen" elämä koostuu kaikenlaisista kaupungin hulinoista, joita ilman ihminen ei vain yksinkertaisesti (muka) voi olla onnellinen tai edes sivistynyt. Kyllä maalaisetkin pukeutuvat hyviin merkkivaatteisiin, katsovat uudet leffat, ostavat ipadit tai matkustavat ulkomaille, se vain vaatii ehkä pikkuisen enemmän vaivaa :P Ja netistähän saa nykyään aivan kaikkea mitä vain voi kuvitella.

Itse en halua enää muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleni, sen verran olen sentään kaupunkilaistunut :) Muuttoa vastaan puhuu lähinnä myös se, että eipä tuolla paikkakunnalla (tai lähimailla) olisi töitä sen paremmin minulle kuin miehellekään. En myöskään jaksaisi sitä pikkukylän meininkiä ihan ympäri vuoden, nykyisin on kiva vain poiketa kotikulmilla :) Ehkä sitten joskus hommataan mökki tai joku vastaava noista maisemista. Toisaalta en kyllä halua asua missään Hesan keskustassakaan, ja kaipaan omaa pihaa. Haaveillaan siis omakotitalosta, ehkä jostain täältä Espoon suunnalta? (lottovoittoa odotellessa...) :P Täysin kaupunkilaissielun omaava miehenikin on ehkä alkanut tämän avioliiton myötä ymmärtämään maalaiselämää paremmin. Yhtenä päivänä ehdotti esimerkiksi, että voitais joskus muuttaa tuonne Salon seudulle (arvatkaa hämmästyinkö?!) kun siellä on asuminen halvempaa ja merikin kuitenkin lähellä.

Katsotaan nyt mihin päin Suomea päädytäänkään, mutta tänne Etelä-Suomeen olen kuitenkin jo aika kivasti asettunut :) Enempää en osaa nyt tästä aiheesta kertoa, kyselkää ihmeessä jos haluatte tietää jotakin lisää meikäläisestä. Pidätän oikeuden olla vastaamatta :P