Joulun jälkeen

Olen ilmeisesti ollut kovin kiltti kun joulupukki muisti valtavalla läjällä lahjoja :) Kaikki saamiseni olivat vieläpä jotain pyytämiäni ja tarpeellisia juttuja, sekä osaksi myös palveluita ja lahjakortteja. Sain esimerkiksi lahjakortin kenkäkauppaan talvikenkien ostoa varten sekä toisen Partioaittaan, josta tarkoituksena olisi ostaa hyvät niin märän kuin kovan pakkaskelinkin kestävät ulkoilukengät. Kenkiä voinee ostaa, mutta mitään vaatetusta en nyt kyllä raaski lähteä uusimaan. Kaikenlaista muutakin kivaa joulupukin säkistä mulle löytyi :D

Myös poika sai ison kasan lahjoja, varmasti isomman kuin kukaan muu :) Paljon vaatetta ja leluja, sekä esimerkiksi ihanat pikkuiset, vaaleansiniset Reino-tossut! En nyt jaksa ryhtyä kuvailemaan noita lahjoja, sillä olen laitellut kaikki jo paikoilleen. Saimme miehen kanssa myös uuden päiväpeiton mun vanhemmilta (eräs ystäväni muutti ja lupasi mulle päiväpeittonsa, jonka äitini sitten jostain syystä lahjoittikin pois sukulaiselleen...) Pyysimme myös uutta imuria, ja nyt on upouusi Philips odottelemassa sisäänajoa :)

Itse en tänä(kään) vuonna ostanut kenellekään mitään monia lahjoja, vaan yritin miettiä jokaiselle jonkin yhden sopivan jutun. Mutta kauhean vaikeaa hankkia mitään kenellekään: naisille tietty voi ostaa kaikkea kaunista tavaraa, mutta ainakin mun lähipiirissä jokaisella on kaikenlaista kuppia ja kippoa niin paljon hyllyt täynnä, että tuntuu tyhmältä hankkia sellaisia lisää (ellei ole jotain tiettyä juttua tiedossa mitä lahjan saaja voisi toivoa). Niinpä ostin jotakin hemmottelujuttuja, kuten vartalotuoksusuihkeen ja ihanan suihkusaippuan äidilleni. Miehille taas on mahdotonta ostaa mitään: mä en tajua mistään noista elektroniikkajutuista yhtään mitään, ja onhan se hassua jos ostaa joka vuosi sen perinteiset 4 paria sukkia. Mies sai multa tänä vuonna rannekellon, kun aiempi on todella vanha eikä ole edes käyttänyt sitä vuosiin. Saas nähdä käyttääkö tätäkään.

Tänään kävimme shoppailemassa vaatteita uudenvuodenpäivää ja pojan ristiäisiä varten. Pojan vaatteiden löytäminen olikin helppoa, mutta itselle en meinannut millään löytää mitään järkevää  ja nättiä vaatetta. Kaikki muodissa olevat mekot ovat tällä hetkellä tiukkakaulaisia, ja vetoketjut ovat selkäpuolella. No eihän niissä onnistu tuo imettäminen sitten millään. Enkä toisaalta halunnut ostaa mitään megakallista vaatetta. Ravasimme Kampin keskuksen kauppoja ja lopulta nappasin Vilasta mukaan vaaleankuviollisen hihattoman mekon, jossa on kyllä vetoketju vain sivulla. Eli se pitänee sitten ristiäisissä jossain vaiheessa vaan heivata kokonaan pois päältä kun sulkeutuu jonnekin imettämään. Mutta tuossa vaiheessa kun mekon löysin olin jo täysin kypsä. Vilassa on aina asioidessani ollut ihania myyjiä ja niin tänäänkin: ehtivät kiireen keskellä esitellä ja myydä mulle vielä boleron yläosan peitoksi sekä sukkahousut (jotka olisin muuten tietty unohtanut ellei myyjä olisi kysynyt tarvitsenko niitä!)  Joka ikinen sovittamani vaate tuntui kyllä kuin makkarankuorelta päällä, eikä istunut mitenkään. Oman pömpöttävän vatsan katselu sovituskopin peilistäkään ei varsinaisesti parantanut itsetuntoa. 

Joulun pyhät menivät siis hujauksessa ja pojalla riitti sylittelijöitä. Pääsimme miehen kanssa kahdestaan saunaankin :) Muuten arki soljuu samanlaisena päivä toisensa jälkeen. Imetyskin alkaa jotenkuten sujua: rintakumia emme ole käyttäneet enää ollenkaan. Joulun aikaan rinnat tulivat kuitenkin todella kipeiksi, ja aloin jo epäillä sammasta kun polttelu oli niin pahaa. Nyt olen varmuuden vuoksi sivellyt sitruunaa silloin tällöin sekä rintoihin että pojan suuhun. Otin myös rintapumpun avuksi kun maitoa tuntuu aina välillä pakkautuvan rintoihin ihan hirveästi. Niinpä poika saa imettäessä maitoa sellaisella suihkulla, että meinaa raukkaparka tukehtua :P Imuote on varmaankin sen takia kapea, kun pyrkii sillä säätelemään maidon tuloa. Ja maitoa myös valuu suupielistä aina pois (imetystyynylle, omalle ja äidin paidalle, lakanalle jne...) Tuo suurimman paineen pumppaaminen pois tuntui ainakin viime yönä auttavan. Ehkäpä vatsavaivatkin vähenevät kun poika ei joudu hotkimaan maitoa ja niele samalla niin paljoa ilmaa. 

Ylihuomenna juhlimme siis ristiäisiä. Ensimmäinen nimi on jo päätetty kauan sitten, ja kerrottukin kaikille heti syntymän jälkeen. Toinen ja kolmas nimi on myös valittu, mutta niistä ei ole sen enempää puheltu eikä kukaan ole kyllä kysellytkään. En ole jaksanut kauheasti ottaa paineita tuosta kastejuhlasta. Anoppi vastaa järjestelyistä (onneksi!) ja mä olen lähinnä sopinut pappiystäväni kanssa itse kastamisesta. Mutta sekin mennään aika simppelillä meiningillä ja toivottavasti rennolla tunnelmalla :) Kunhan muistan vaan ottaa täältä kotoa kaikki tarvittavat jutut mukaan ja saan syötettyä pojan ennen juhlaa. Kastemekon nappasin mukaan äidiltäni ja tänään hiukan puhdistin sitä, mutta rusetti pitäisi vielä silittää ja ommella paikoilleen. Siskoni lupasi ottaa kuvia juhlissa :D 

Jossain vaiheessa täytyisi varmaan ryhtyä täyttelemään pojan vauvakirjaakin kun vielä muistaa jotain juttuja... :D