Pyh ja pah

Seuraavaksi oikein kunnon valitusvirsi.

Viikonloppuna tulikin syötyä ihan mitä sattuu, joten vaakakin pompsahti sitten plussalle :/ Nyt olen yrittänyt palata ruotuun ja kaipa se tästä taas. Mies sai kumminkin kuunnella taas mun valitusta siitä, miten mä oon ilmeisesti joku poikkeuksien poikkeus. Älkää kukaan enää väittäkö, että "kyllä se imetys sitten vie ne kilot". Kun ei kerran multa vie. Ja muutenkin harmittaa, miten toisia onkin siunattu sirolla kropalla ja mua taas tämmösellä leveällä persuksella ja norsun jaloilla...  -_-

Selkäni on ollut vajaan viikon ajan jotenkin jumissa, ja kyljen kääntäminen sängyssä tuntuu pahalta. Ja ne yöunet! Poika herättää edelleen kolmen tunnin välein ja sitten sen aamuviiden syömisen jälkeen meikä ei enää saakaan unta, enkä tiedä miksi?!? Siinä sängyssä pyöriessä aattelee vaan, että onpa tää nyt ihan hullua: nyt tuo jäbä nukkuis niin miks mua ei nukuta! Paitsi sitten aamuseitsemältä kun miehen kello herättää ja jäbäkin alkaa heräillä, silloinhan mä voisin viel painaa pään takas tyynyyn ja jatkaa unten mailla... Muutenkin tää 3 kuukauden iän saavuttaminen on muuttanut asioita. Enää jäbä ei niin vaan nukahdakaan itsekseen sängyyn yö- tai päiväunille, vaan vaatii nyt heijaamista jotta rauhoittuu. Eli nukuttaminen päiväunille tapahtuu välillä vaunukoppaan, välillä äidin syliin. Siinä missä ennen tuli väsymys ja uni, tulee nyt ensin vain kaamea (väsymys)kitinä ja sitten huuto. Noh, öisin jäbä kuitenkin nukahtaa aina melko nopsaan omaan pinnikseen syömisen jälkeen, vaikka saattaakin sitten ähistä ja puhista ja tuttia pitää nostella takas suuhun. 

Huh, perjantaina olisi siis yliopisto-opintojeni vihon viimeinen tentti edessä. Tämä tenttiin lukeminen on kyllä aika tuskaista (motivaatio nollassa), mutta tavoitteet on myös aika matalalla. Mutta stressi taasen (monesta muustakin asiasta johtuen) huippulukemissa... 

Että tämmönen maanantai.