Kotona taas

Hei pitkästä aikaa!

Kotiuduimme la-su yönä Kreikan reissulta, ja nyt ollaan pari päivää vedetty henkeä. Tai mies kyllä meni jo heti maanantaina töihin. 

Reissu meni kaiken kaikkiaan oikein mukavasti. Hiukan jännitti se lentäminen, sillä pelkäsimme että pojan lievä korvatulehdus itkettäisi koneessa. Nousut menivät kuitenkin nätisti mun sylissä istuessa, mutta laskujen aikaan taas jäbä alkoi kitistä ja haroa korvaansa. Niinpä sitten imetin laskujen aikana, jotta korvissa paine helpottaisi. Laskeutuminenhan nyt ottaa kyllä mullakin enemmän korviin. Menomatkalla meillä oli välilasku Tukholmassa, joten koko tiistai meni matkustamiseen. Meillä ei ollut vaihtoehtoa kun Helsingistä ei Ateenaan tuolloin lennetty, mutta toistamiseen en kyllä enää matkustelisi pienen kanssa koko päivää... Jäbä oli ihan rättiväsynyt kun astuimme iltapäivällä Arlandan kentällä Ateenan koneeseen. Takaisin pääsimme sitten suoraan Ateenasta Helsinkiin kun SAS aloitti suorat lennot kesäkuussa. Tuo 3,5 tunnin lento on kyllä aivan maksimi minkä suostuisin jatkossa sylivauvan kanssa lentämään. Sen verran oli paikat jäykkinä kun koko matkan pideltiin vuorotellen jäbää sylissä. 

Perillä Ateenassa ystävämme odotteli jo meitä, ja lähdimme parin tunnin ajomatkalle kohti määränpäätä eli Argosin kaupunkia. Mieheni kävi pari vuotta sitten tuolla vierailulla, joten hänelle monet paikat olivat jo tuttuja. Saimme kuitenkin kunnon esittelykierrokset isäntämme toimesta :) Tuo Argos oli mukava paikka: sopivan kokoinen kaupunki ja ihan lähellä useita hienoja kyliä ja kaupunkeja, joissa poikkesimme. Esimerkiksi meren rannalla sijaitseva Nafplio on suosittu lomakohde kreikkalaisten keskuudessa. Lähellä on myös suuri viininviljelyalue Nemea, rantakaupunki Tolo, pikkukylä Nea Kios sekä Kiveri-niminen antiikin aikainen paikka. Isäntämme kertoi, että Argoksen kaupungin arvellaan olevan noin 4000 vuotta vanha. Kaupungissa näkikin joka puolella vanhoja raunioita, kun maata oli kaivettu aikomuksena rakentaa tontille. Useimmiten taloa suunnitteleva sitten luopui ajatuksesta, sillä maan alta löytyneet rauniot tarkoittavat useimmiten museoviraston vierailua ja pitkään kestäviä arkeologisia tutkimuksia. Kaupungissa oli myös vanha amfiteatteri, jossa tosin ei ollut enää tavanomaisia kivisiä penkkirivejä jäljellä. Ne oli jossain vaiheessa revitty paikallisten toimesta irti yksitellen ja käytetty talojen rakentamiseen. Olipa vieressä oleva kirkkokin rakennettu aikanaan näistä kivi-istuimista. 

Kaiken kaikkiaan loma oli mukava ja mielestäni kyllä juuri sopivan mittainen (ti-la). Emme halunneet olla koko viikkoa, sillä emme oikein tienneet miten matkustaminen ja vauvan kanssa lomailu oikein onnistuvat. Kreikkalaistaustainen isäntämme Tony on ammatiltaan kokki, ja hänhän tiesi alueen kaikki parhaat ruokapaikat :) Söimme aivan mahtavaa ruokaa koko reissun (ja lihoin varmaan kaksi kiloa). Oli hauskaa päästä näkemään ns. "oikeaa" Kreikkaa, eli paikkoja jotka eivät todellakaan ole turistikohteita. Monet puhuivat kyllä englantia sen verran, että asiat saatiin selvitettyä :) Isäntämme Tony toki puhui kreikkaa. Itsehän olen joskus opiskellut antiikin kreikkaa, mutta sujuvasti kyllä jo unohtanut kreikan kielen kirjaimet(!) 

Nyt kun taloudesta ja Kreikan kriisistä on ollut puhetta, niin olihan tuolla Argosin kaupungissakin hirveä määrä kiinteistöjä vuokrattavana ja paljon puoliksi rakennettuja taloja. Jos talon tekee valmiiksi, siitä joutuu maksamaan kiinteistöveroa, eli rakennusta ei kannata viimeistellä kun vuokralaisen saaminen tai myyminen ovat hyvin epätodennäköisiä. Argosin seudulla työttömyys ei kuitenkaan liene aivan niin hurjaa luokkaa kuin Ateenassa. Perinteinen maatalous (appelsiini-, aprikoosi- ja viininviljely yms.) työllistävät vielä nuoriakin. Hauska kuitenkin verrata tuota työntekoakin suomalaiseen: pikkuisessakin putiikissa saattoi olla 2-3 myyjää arkipäivänä ihan vain seisoskelemassa ja odottelemassa asiakkaita. Suomessahan tuollaisessa liikkeessä olisi kerrallaan vain yksi työntekijä, joka painaisi hommia hiki hatussa... Sama juttu lentokentällä. Meidän maihinnousukortit ja passit tarkisti portilla mies, jolla oli seuranaan viisi(!) muuta virkailijaa tekemässä ei-mitään :D Hiukan nauratti kyllä :) Mutta jos nyt kritisoidaan niin kerrotaan myös että on Kreikassa ilmeisesti tapahtunut edistystäkin. Kaikista ostoista (lukuunottamatta torilta) sain kuitin, joka lain mukaan pitää aina antaa ja ostajan myös säilyttää kotiin asti. 

Mutta lämpöä siis riitti, mulle ainakin ihan sopivasti. Yhtenä päivänä lähdimme rannallekin, mutta tuuli oli niin raju että hiekkaa lensi silmille ja sitä löytyi varmaan kilon verran vielä paidan ja housujenkin sisältä. Mies sen sijaan oli innoissaan päästessään lauantaiaamuna vielä ennen lähtöämme katsomaan Kreikan MM-rallia eli Akropolis-rallia :) Ateenan lentokentällä mä sen sijaan vilkuilin haikeana muun muassa Hermes´n, Bvlgarin ja Longchampin liikkeisiin... :D 

Kaiken kaikkiaan kreikkalaisethan ovat todella lapsirakkaita ihmisiä, ja meidän poika saikin paljon ihailuja ja kutitteluja muun muassa jätkikahvilan myyjältä :D Mutta kaupunkeja sinänsä ei ole suunniteltu lapsiperheitä ajatellen. Turha kuvitella, että ravintolan naisten vessasta löytyisi hoitopöytä tai muuta tarpeellista... Eli tulipa pari kertaa vaihdettua pojan vaippa laattalattialla (kertakäyttöalustan päällä) sekä imetettyä vessanpöntöllä istuen. Vauvanruokaa ei myöskään myyty kuin yhtä hedelmämakua Carrefourin liikkeissä. Poika siis söi suht samaa ruokaa puolet ajasta :P Kapeilla kaduilla tai epätasaisilla jalkakäytävillä ei aina pääse vaunuilla oikein sujuvasti kulkemaan. Ei myöskään ole tyypillistä että äiti liikkuu näin pienen lapsen kanssa, saati että isä työntäisi rattaita kaupungilla! :D

Todennäköisesti palaamme tuonne Argosiin vielä joskus, sillä saimme kutsun tulla uudelleen käymään ja oleilemaan vaikka ihan omin päin. Isäntämme asunto on siis halutessamme käytettävissä muulloinkin. Nyt Tony oli vuokrannut auton, jolla pääsimme kätevästi liikkumaan kaupungista ja kylästä toiseen. 

Tässä siis nyt nopea selostus reissusta :) Tällä viikolla on jo tapahtunut vaikka mitä muutakin, mutta kirjoittelen niistä myöhemmin sitten. Lämmintä keskiviikkoa!