sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Motivaatiosta

Motivaationi liikkumiseen ja terveelliseen syömiseen ylipäätään on taas hieman ollut hukassa. Tuo eilinen kehon koostumusanalyysi kyllä muutti tilannetta aika lailla, eli huomenna taas tanssitunnille! Tällä kertaa ajattelin suunnata salsatón-tunnille, mulla kun on noita käyttämättömiä tanssikertoja pari kappaletta. 


Motivaatio onkin aika hankala juttu. Miten sitä sais jatkettua sitä hyvää tahtia kun sen kerran saa päälle? Mulla on tähän asti ollut maksimina sellainen kaksi viikkoa, ja viimeistään "naisten päivinä" sitten retkahdan makaamaan kotisohvalle ja syön kaikkea mitä ei todellakaan pitäis. Sillä se hyvin tehty työ sitten aina mitätöidäänkin. 


Löysin mainion blogin: Reasons To Be Fit. Sieltä nämä motivaatiokuvat, jotka kertovat myös siitä miksi haluan päästä kuntoon.












Tuo ulkonäkö nyt lienee aina naisilla yksi syy liikuntaan... Itse en ole koskaan kokenut itseäni kauniiksi, ja jossain takaraivossa takoo ajatus siitä, että kunhan laihdun ja treenaan myös näytän paremmalta.


Minusta tuntuu, etten ole elämässäni oikein koskaan saavuttanut mitään. Olen (vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen yhä) opiskelija, olen muuttanut mieltäni siitä miksi haluan monta kertaa, en ole työssä enkä oikein kelpaisikaan mihinkään hyvään työhön, en ole hyvä oikein missään tietyssä asiassa, enkä omaa esimerkiksi tietynlaista mielenkiintoista persoonaa jota muut ihailisivat. Ja kun tähän yhdistää sen melko tavanomaisen naaman ja kropan niin mitään ihmettä ei tästä synny. Ehkäpä liikunta ja siinä onnistuminen antaisi ilon ja onnistumisen aiheita elämään? Tai tuntemuksen itsestä kauniina? Tai ainakin hyvän olon?


Olen jotenkin salaa haaveillut jostakin urheilukisasta tai -suorituksesta, jota varten treenaisin ja jossa voisin koettaa rajojani. Kun tuo mielenkiintoni vaan tuppaa aina latistumaan niin tämäkin on vaan haavetta. Täytyy kumminkin ainakin yrittää. Jospa edes liikunnassa voisin olla hyvä? Olisihan hienoa saada aikaan jotain edes itselle merkityksellistä. 

7 kommenttia:

  1. Todella tuttuja ajatuksia... En kyllä usko noita sinusta, mutta minä en ole hyvä missään, en osaa mitään kunnolla, olen suorastaan tappavan tylsä, minulla ei ole mitään erityislahjakkuutta, olisin ruma ilman läskejäkin ja minussa ei vain ole mitään erityistä. Sitä onnistumisen tunnetta on silloin todella vaikea löytää. Olen itsekin ajatellut, että jos saisi itsensä kuriin ja olisi niin hyvässä kunnossa, että kokisi hallitsevansa kehonsa, jo sillä olisi suuri merkitys. Minä haaveilen triahtlonista, mikä tosin on ihan naurettavaa ajatuksenakin!

    Minusta sinä kuitenkin kuulostat varsin mielenkiintoiselta persoonalta, eikä sinulla kai sitä ylipainoakaan ole niin paljon, että pahalta näyttäisit. Ehkä saisit siitä motivaatiota, että tiedät, ettei sinulla ole edessä mitään aivan kohtuuttoman valtavaa urakkaa, vaan että jo vuoden kuluttua voisit olla unelmiesi kunnossa?

    (Tämä sinun blogisi latautuminen muuten kestää suunnilleen viikon.)

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista! Itsellänihän ei BMI:n mukaan ole ylipainoa, mutta yritän saada elämäni hallintaan ennen kaikkea terveellisen ruoan ja liikunnan osalta. Ihan liikaa sohvalla telkkarin edessä makaamista suklaalevy seurana ei lupaa hyvää! Ajattelen, että nyt kun ei (vielä) ole lapsia, on enemmän aikaa itselle ja myös opetella uudenlaista elämäntapaa. Tavoitteet onkin asetettu loppuelämäksi :)
    Miksiköhän tuo blogin latautuminen kestää :/

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä matkalle, motivaatio ja itsetunto on tosi isoja sanoja. Moni laihduttava puhuu samoin sanoin ja uskoo laihtumisen ja elämänhallinnan tuovan itsevarmuutta. Moni laihtunut sanoo, että itsetunto ei sittenkään korjaantunut. Todennäköisesti laihtuminen yksin ei riitä, mutta sen voi auttaa matkalla. Yritä hiljentää se ilkeä (ja väärässä olev :)! ääni, joka arvostelee sua. Tuo sen tilalle ääni, joka kiittää ja kehuu jokaisesta pienestäkin jutusta, vaikka sen tuntuisi teennäiseltä.

    Ei tarvitse olla huippuhyvä mun mielestä missään, aina löytyy joku, joka on huonompi ja joku joka on parempi ihan jokaisen asian kohdalla :D Mä yritän aina miettiä, mikä mut tekee onnelliseksi, ja pidän sen ylimpänä tavotteena. Liikun, koska sen tuottaa mielihyvää, en itse liikunnan takia. Ei olen aina helppoa tietää, mikä tekee onnelliseksi, mutta sen ääreen kannattaa pysähtyä :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Nea :)
    Mäkin olen oikein riemunnut liikunnasta tuolla tanssitunneilla! Saa vetkuttaa ja hetkuttaa (mun sisäinen shakira on herännyt :) mut tunnin jälkeen hiki tippuu otsalta ja sykemittarissa on huimat kaloriluvut :)

    Tällä hetkellä tuon "äänen" hiljentäminen tuntuu kyllä aikas hankalalta :/ Jo se, että olen edelleen samassa elämäntilanteessa kuin noin 2v sitten, on aika musertavaa. Ei tosiaan ole kavereita sinne salille kun kaikki ystävät on jo siirtyneet eteenpäin (mä vain junnaan paikallaan). Tuntuu, että oon hukannut nuo pari vuotta ihan turhaan ja nyt pitäis olla jo jossain seuraavassa vaiheessa elämää.

    VastaaPoista
  5. Aijjoo ja tähänkin mun on pitänyt kommentoida, että jostain syystä mun lähimmästä kaveripiiristä mä olen jotakuinkin ainoa valmistunut, heh heh ;)

    Mä haaveilen kovasti lemmikistä, ja teillä onkin teidän ihana koiruli, meille ei sellaista tule ehkä koskaan (puhumattakaan suhteen virallistamisesta näin vuosien erittäin onnelisen parisuhteenkaan jälkeen), kun puolet meistä kaipaa tiettyä vapautta elämään... ;) Että eri asioissa tässä kukin junnaa :D

    VastaaPoista
  6. Älä ihmeessa murehdi sitä, ettet tunne olevasi todella jännittävä persoona, joka suorittaa elämää tehokkaasti ja omaa täydellisen vartalon. Asioiden tekeminen omaan tahtiin ja elämästä nauttiminen on paljon tärkeämpää kuin se miltä asiat näyttävät muille. Olet ainutlaatuinen juuri sellaisena kuin olet ja tärkeintä on, että teet sellaisia asioita joista nautit. Ja tietenkin sivutuotteena suhtaudut myös muihin myötätuntoisesti. :)

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä yksi sun kiehtovista puolista on aina ollut se, että osaat järkeillä asiat loogisesti ja rauhallisesti, et hötkyile sinne tänne tai panikoi tai tee mitään idioottimaisia ratkaisuja. Ehkä pieni chill out vois olla joskus paikallaan? Tuu Turkuun, mennään juomaan päiväkännit Hummpubiin niin johan alat katsella elämää vähän eri kantilta.:D Mikä kiire tässä on valmistua tai tehdä mitään muutakaan, että pääsee sitten uraputkeen seuraavaks 40 vuodeksi? Joo, ihan varmaan..

    VastaaPoista