lauantai 3. maaliskuuta 2012

Hiljaisuuden retriitti



Seuraavaksi teidän lukijoiden pyytämänä asiaa loppuviikolla kokemastani retriitistä. 


Meille tarjottiin siis opiskeluiden puolesta mahdollisuus lähteä yhdeksi yöksi erääseen pienehköön kartanoon sekä opiskelemaan että hiljentymään. Meidän opiskelijaryhmä ja kaksi opettajaa suuntasivat siis torstaina ennen puolta päivää kartanoon. Aloitimme lounaalla ja opiskelemalla kristillisia symboleja sekä messun kaavaa. Näiden opiskeluiden jälkeen hiljennyimme iltarukoukseen (vesper), josta siis suuntasimme päivälliselle ja laskeuduimme hiljaisuuteen. 


Toivottavaa retriittiin liittyen on, että jokainen osallistuja saisi oman huoneen johon vetäytyä ja rauhoittua. Meidän opiskelijaporukkamme oli kuitenkin liian iso noihin tiloihin tätä ajatellen, eli yövyimme parettain. Tähän tietysti valmistauduttiin keskustelemalla kämppiksen kanssa, ja hiljaisuus nyt ylipäätään vaatii oman sitoutumisen. Hiljaisuuden aikana meillä oli mahdollista istua olohuoneessa lukemassa ja kuuntelemassa rauhallista musiikkia. Toiset halusivat vetäytyä omaan huoneeseen, mutta ainakaan mä en kokenut sitä mitenkään miellyttävänä kun ei siellä ollut oikein hyvää lukupaikkaa. Niinpä aika moni meistä istuikin takkahuoneessa. Hassua on, että porukka halusi jotenkin silti olla yhdessä vaikka ei puhuttu tai juuri otettu edes katsekontaktia. Meikä ja pari muuta naista käytiin myös saunassa, missä nyt on aika luontevaakin olla hiljaa. Itse ehdin lukea yhden hartauskirjan tapaisen teoksen kannesta kanteen tuon illan aikana.


Seuraavan aamun aloitimme aamurukouksella (laudes), vaikka heräsin kyllä jo paljon ennen herätystä. Käytin "ylimääräisen" ajan sitten istumalla olohuoneessa ison ikkunan ääressä katselemalla metsämaisemaa ja lukemassa Raamattua. Olisipa tuollaisia aamuja useamminkin :) Aamu jatkui aamupalalla ja hiljaisuudella. Moni etsi taas hyvää luettavaa tai jatkoi uniaan. Hieman ennen puolta päivää oli ohjelmassa keskipäivän rukoushetki (ad sextam), josta siirryimme lounaalle. Tähän hiljaisuutemme päättyi ja samoin kartanovierailumme. 


Lyhyesti vielä hiljaisuuden retriitistä noin yleensä. Sana retriittihän tulee latinan sanasta retraho, joka tarkoittaa vetäytymistä. Retriittejä on monenlaisia, eli yleensä käytetään nimitystä hiljaisuuden retriitti jos tarkoituksena on todella hiljentyä (eikä esimerkiksi keskustella). Retriitin juurethan ovat jo kristinuskon alkuajoissa, jolloin osa kristityistä vetäytyi muiden läheisyydestä yksinäisyyteen ja asketismiin. Retriitin ohjelma pohjaa vanhaan luostariperinteeseen, jossa vietetään säännöllisesti rukoushetkiä. Nykypäivänä näitä rukoushetkiä ei enää ole niin montaa (eli ei tarvitse pelätä herätystä klo 04.00 rukoushetkeen!), vaan päivän aikana vietetään aamurukous (laudes), keskipäivän rukous (ad sextam), iltarukous (vesper) sekä rukous päivän päättyessä (kompletorio). Usein retriitin aikana esim. iltapäivällä voidaan kuunnella erityinen ohjaajan kirjoittama virikepuhe ja/tai viettää hetki rukousmietiskelyä sekä messu. Joissain retriiteissä tarjotaan myös mahdollisuus esimerkiksi maalaamiseen. Usein retriitit järjestetään luonnon läheisyydessä, eli aikaa voi viettää lisäksi vaikka ulkoilemalla. Retriitissä voi olla myös jokin teema, esim. ignatiaaninen retriitti, joka perustuu Ignatius de Loyola luomiin hengelliseen harjoituksiin. (Lisätietoa täältä).


Retriitin päiväohjelma voi näyttää vaikka tältä:


klo 08.30 aamurukous 
aamiainen 
klo 12.00 päivärukous 
klo 12.30 lounas
klo 14.15 rukousmietiskely 
klo 15.00 kahvi 
klo 17.00 virikepuhe 
klo 17.30 päivällinen 
klo 19.00 sauna 
klo 21.00 iltamessu




Retriittiin kuuluu aina myös mahdollisuus keskustella ohjaajan kanssa. Ohjaajia retriitissä onkin yleensä kaksi, ja he eivät sitoudu hiljaisuuteen vaikka hissukseen ovatkin. Retriittiin ei tosin kannata lähteä jos tuntee kovaa tarvetta keskustella jonkun toisen kanssa omista kipeistä asioista, tai jos mielessä on jokin akuutti kriisi. Tällöin oleminen hiljaisuudessa voi tuntua liian painavalta ja vaikealta. 


Itse ajattelin etukäteen, että puhumattomuus saattaisi olla minulle vaikeaa. Kuvittelin, että koko ajan tulisi tarve jutella kämppikseni Annin kanssa jostain kivoista jutuista. No olin siinä mielessä väärässä, että en ollut kertaakaan sanomassa vahingossa mitään, tai muutenkään tuntenut kauhean kovaa halua sanoa mitään. Eli aika helposti sopeuduin siihen puhumattomuuteen. Kun kerroin tästä kotona niin Mies totesi että voisit kokeilla sitä joskus täällä kotonakin... :P Huomasin, että pystyin melko hyvin rauhoittumaan ja keskittymään esimerkiksi lukemaani kirjaan. Mutta välillä tuli tunne, että mulla on tylsää. Sitten yritinkin miettiä, että tämä aikahan on tarkoitus käyttää rauhoittumiseen, lepäämiseen ja myös sen sisäisen äänen hiljentämiseen. Pyrin siis tietoisesti keskittymään ihan vaan olemiseen. Opettajamme kertoi ystävästään, joka oli viettänyt Ranskan Taizé-yhteisössä pari viikkoa hiljaisuudessa, ja vasta kahdeksantena päivänä oli se oma höpötys pään sisällä loppunut. Miltäköhän se tuntuu?


En tuon yhden illan ja päivän aikana ehtinyt mitenkään todella syventyä esimerkiksi Raamattuun tai pohdiskeluun. Moni meistä opiskelijoista toivoikin, että aikaa hiljaisuudelle olisi ollut enemmän. Pystyin silti hyvillä mielin sulkemaan kännykän ja jättämään murheet ja normihuolet mielestä. En osaa vielä tarkkaan sanoa opinko itsestäni mitään tämän enempää. Mutta sen huomasin, että se tekemisen lopettaminen on niin hirveän vaikeaa. Koko ajan tekisi mieli puuhata jotain ja se, että on vaan tuntuu niin helposti ajan "hukkaamiselta". Mutta tämä lieneekin retriitin eräs pointti: aina ei tarvitse tehdä jotain, voi vaan olla hiljaa Jumalan edessä. 


Ehkä minulle vielä joskus tarjoutuu mahdollisuus lähteä hieman pidempäänkin retriittiin :)  Jos kiinnostuit retriiteistä kysele asiasta omasta seurakunnasta tai katso esim. Hiljaisuuden Ystävien sivut.  En nyt kirjoittele tämän pidempää sepustusta mutta kyselkää ihmeessä jos tulee jotain mieleen :D


Jeesus sanoi: "Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan niin saatte vähän levähtää." (Mark. 6:31)


2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen kokemus tuo retriitti. Olisi varmaan hyödyllinen minulle

    VastaaPoista
  2. Kannattaa kyllä kokeilla, sitenhän sitten tietää sopiiko se. Ja se on kyllä rentouttava ihan vaan lepohetkenä arjesta. Vielä jos muu porukka on ennestään tuntemattomia ihmisiä, ei ehkä edes tunne erityistä tarvetta jutella kenenkään kanssa ja voi hyvillä mielin vaan olla itsekseen hiljaisuudessa.

    VastaaPoista