sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Imetyksestä

Ehkä hankalin ja vaikein rasti tässä äitiydessä on tähän mennessä ollut imettäminen. Sairaalassa ensimmäisenä yönä poika roikkui oikeasti ihan koko yön rinnalla, mikä on tietysti vastasyntyneelle normaalia, mutta mulle siitä ei ollut kukaan maininnut eli se oli aivan uutta ja outoa... Olin ihan hämmentynyt ja jo muutenkin lopen väsynyt, eli tuo yö oli todella raskas. Poika imi tietysti tuolloin ihan väärin, eli piti vain nännin päästä kiinni enkä minä tietenkään osannut korjata otetta kun en tiennyt millainen otteen oikeasti pitäisi olla. Imetyshän siis sattui aivan mielettömästi ja rintojen päät olivat tietysti aivan rikki.

Kätilöt katsoivat pojan imuotetta jo sairaalassa useaan kertaan, mutta lopulta päädyimme ottamaan käyttöön rintakumin, kun rintojen päät olivat aivan verillä. Rintakumien kanssa olen sitten täällä kotonakin jatkanut imetystä. Muutamana päivänä olemme toki pojan kanssa yrittäneet harjoitella tuota oikeaa imuotetta, sillä haluaisin vielä joskus eroon tuosta rintakumista. Poika ottaa kuitenkin todella (siis todella) lujasti kiinni rinnasta ja supistaa helposti suun pieneksi, eli oikeanlaisen otteen löytyminen on ollut hankalaa. Yritämme aina silloin tällöin harjoitella imemistä ilman kumia, mutta niin äidin kuin pojankin hermot ovat välillä koetuksella.

Jostain luin, että maidon suihkuaminen saattaa vaikeuttaa oikean imuotteen saamista. Minullahan tuota maitoa todella tulee aika ajoin melko reippaasti, ainakin toistaiseksi. Mutta jotenkin tämä imetys on tuonut minussa eniten esiin sellaista "huono äiti" -fiilistä, kun se ei ilman tuota rintakumia oikeastaan suju kunnolla ollenkaan :/ Mies nyt ei tunnu ollenkaan ymmärtävän mun tuntemuksia, mutta eipä hänen elämänsä tässä lapsen myötä niin paljoa lopulta ole muuttunutkaan. Mies saa nukuttuakin vaikka poika yöllä itkee vieressä(!) Ainakaan vielä en siis ole löytänyt äitinä olemisesta mitään suurta onnea ja autuutta. Katsotaan miten pärjätään kun mies huomenna palaa taas töihin.

5 kommenttia:

  1. Musta hyvää äitiyttä on se, että sä jaksat yrittää. Täytyy nostaa hattua, ei varmasti ole mitenkään helppoa väsyneenä opetella uusia asioita ja koittaa tulkita pientä, joka ei vielä osaa ilmaista tarpeitaan. Sä oot teidän pienelle paras äiti!

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy kommentoida, että meillä oli AIVAN samanlaista alussa! Olin aivan hermona koko imetysjutun kanssa aluksi, mutta koska nyt kaikki sujuu enemmän kuin hyvin, niin voin vain sanoa, että tsemppiä ja voimia, se helpottuu kyllä! Meillä oli kanssa aluksi ihan mahdotonta oikean imuotteen löytäminen. Siinä vaiheessa, kun sairaalasta kotiuduttiin, oli kätilö joka (!) syötöllä käynyt tarkistamassa ja ohjaamassa oikeaa imuotetta. Meillä kanssa poika otti aluksi otteen liian suppeasti. Rintakumiin jouduttiin turvautumaan heti toisesta vuorokaudesta lähtien ja ai että inhosin sitä kapinetta! Tuntui, etten pääse siitä ikinä eroon! Kuitenkin pojan ollessa kolmiviikkoinen aloin sinnillä pyrkiä rintakumista eroon, ensin päiväsyötöillä yritin ilman ja pikku hiljaa öisinkin ja 1-2 viikossa päästiin mokomasta kokonaan eroon.
    Nyt pojan ollessa 3,5 kk imetys sujuu siis ilman ongelmia ja niin on ollut jo monta viikkoa. Sitä minäkin ihmettelin alussa, että miten kukaan ei ollut kertonut, että vauvat syövät tunnin parin välein vähintään puoli tuntia kerralla, mutta kyllä sekin aika pian helpottuu ja nyt syödään 10 minuuttia kolmen tunnin välein, yöllä harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsemppauksesta :) Ehkä mekin hiljalleen ryhdytään pyrkimään eroon tuosta rintakumista. Pojan nukkumisen kanssa on muutamana yönä ja aamuna ollut nyt hankalaa, niin se tietysti aina vie voimia yrittää mitään "ekstraa" päivisin. Huomenna meidän terkkari tulee kotikäynnille, niin josko häneltä sais vielä neuvoja tuohon. Nyt jäätiin viel kahdestaan kotiin miehen palatessa töihin niin täytyy varmaan muutenkin etsiä näitä rutiineja ihan uudelleen.

      Poista
  3. Älä stressaa rintakumista. Tämä hyvä äiti käytti sitä siihen asti että lapsi itse viskasi sen lattialle ja päätti, että nyt osaan ilmankin :) Alkuun itkeä tihrustin sen takia (varsinkin kun terkkari aina muisti kysyä asiasta), mutta sitten päätin relata ja ottaa sen asenteen, että pääasia että imee ja syö. Meillä oli vielä monen monta kuukautta edessä imetystä myös ilman kumia. Se rintakumi sitä paitsi tasaa sitä sun maidon roiskumista, eli siinäkin mielessä se on ihan hyvä juttu tässä kohtaa. Voit myös pumapata vähän aluksi tissejä tyhjemmiksi, jos se helpottaa runsasta herumista. Imettäminen on tosiaan yksi vaikeimmista asioista äitiyden alussa. Niin joo, ja tiedätkö "hampurilaisotteesta"? Eli litistät tissin kuin söisit hampurilaista, sillä mä harjoittelin (tuloksettomasti tosin) rintakumista luopumista.

    Pääviesti oli kuitenkin se, että rintakumi ei ole mikään hyvän äitiyden mitta ja homma alkaa sujua ilman sitä, kun vauva on valmis. Tsemppiä!

    VastaaPoista