maanantai 7. tammikuuta 2013

Mennyt vuosi sekä haaveita ja toiveita vuodelle 2013

Taas on vuosi vaihtunut. Vuosi 2012 oli kaiken kaikkiaan ihana vuosi. Heti alkuvuodesta ilmestyi plussa testiin ja alkoi odotus. Opiskeluissani Diakissa suoritin seurakuntaharjoittelun ja totesin jälleen tehneeni oikean valinnan kun lähdin opiskelemaan sosionomi-diakoniksi. Keväällä laitettu työhakemus kantoi hedelmää: minut valittiin erääseen seurakuntaan diakoniatyöhön kesäksi, ja myöhemmin tämä työ vaihtui vielä pidemmäksi sijaisuudeksi syksylle. 

Vuoden 2008 syksyllä aloitettu ja monet epätoivon kyyneleet aiheuttanut teologian graduni valmistui vihdoin ja jätin sen elokuussa. Arvosana oli aika mitätön (ja niin taisi olla työkin), mutta mielenterveyteni ei olisi enää jaksanut tuota pakerrusta yhtään pidempään. Totesinkin miehelle, että työn on tultava valmiiksi ennen vauvaa tai se jää lopullisesti tekemättä. Sainkin vihdoin viskoa ikuisuuden verran siellä täällä lojuneet gradupaperit hevon kukkuun... ;P Syksyllä rämmin läpi toiseksi viimeisen teologian tenttini. 

Loppuvuonna keskityinkin sitten lähinnä odotukseen ja vauvan tuloon valmistautumiseen. Hiukan ennen laskettua aikaa olin kyllä jo tuskastua, niin paksu ja tukala olo oli. 9 kuukauden odotuksen kruunasi kuitenkin 19.11. syntynyt pikkuinen poika :D Alamme hiljalleen asettua tähän arkeen ja löytämään rytmiä päiviin. On ihanaa seurata pojan kehittymistä ja kasvua. Ensimmäinen hymykin on jo väläytetty ja kovasti jutellaan äidille ja iskälle  :) Päivät menevät meillä kyllä nopeasti, ihan kauhistuttaa kuin äkkiä aika kuluukaan!


Vuodelle 2013 riittää kuitenkin vielä paljon haaveiltavaa. Ensiksi toivon pystyväni mahdollisimman pian alkuvuodesta suorittamaan vihonviimeisen teologian tentin ja valmistumaan maisteriksi :) Laittelinkin jo professorille viestiä siitä, onko mahdollista suorittaa viimeinen opintojakso kokonaan tenttimällä kirjallisuutta, sillä tuon pikkumiehen kanssa on aika vaikeaa osallistua luennoille.

Sain ajan jälkitarkastukseen ensi keskiviikolle eli 9.1., jossa lääkäri varmaankin antaa luvan ryhtyä enemmän kuntoilemaan. Toivon palaavani tämän vuoden aikana (mielellään kesään mennessä) omaan 65 kilon painooni. Ennen kaikkea toivon kuitenkin pääseväni parempaan kuntoon. 
kuva
Koskaan ennen aikuisiällä en ole ehtinyt/jaksanut/pystynyt kuntoilemaan niin, että kunto ja olo olisi ihan oikeasti parantunut. Kaipaan sellaista hyvää ja kevyttä oloa, ja sitä että tunnen oloni hyväksi omassa kropassani. 

Eräs toive tälle vuodelle on, että ehtisimme olla perheen kesken enemmän yhdessä. Ensi kesänä miehellä on kunnon loma ja mähän oon vielä silloin äitiyslomalla, eli toivottavasti pystymme viettämään aikaa lomaillen ja rentoutuen. Vielä emme ole päättäneet käyttääkö mies tuon tarjotun isäkuukauden. Mullahan ei ole työtä mihin palata siksi aikaa eikä mitään pitämättömiä kesälomia, joten miehen isäkuukausi tarkoittaisi mulle tuloja pyöreät nolla euroa. Mutta katsotaan saadaanko säästöön jotain sitä varten vai miten tehdään. 

Joululomalla mietiskelin muutenkin tämän vuoden 2013 kulkua. Opintoni AMK:ssa jatkuvat viimeistään tammikuussa 2014, sen pidempään en nimittäin voi olla poissaolevana menettämättä opinto-oikeuttani. Opinto-ohjaaja ehdotti jo viime keväänä, että voin toki halutessani suorittaa jo tänä vuonna joitain kursseja, esimerkiksi iltaisin. Olen kuitenkin hieman kallistunut siihen suuntaan, että olen koko tämän vuoden kotona pojan kanssa. Tämä pikkuvauva-aika kestää kuitenkin vain niin pienen hetken, että vuosi varmasti menee hujauksessa. Olen myös melko varma, että en jaksaisi opiskella osa-aikaisesti kun samaan aikaan olen kotiäitinä. Jompikumpi siinä kärsisi: opiskelut tai poika. Parempi aloittaa opiskelu täysillä vasta sitten vuoden päästä kun poika menee hoitoon. Alan myös olla aika "kypsä" tuohon opiskeluun. Gradun valmistuttua totesinkin miehelle, että on aika kummaa kun viikonloppuna ei tarvitse stressata ja tuntea huonoa omaatuntoa kun ei tee gradua. Opiskeluissa vaikeinta onkin tuo työn ja arjen erottaminen, mikä siis opiskelijalle on mahdotonta (aina jotain hommia rästissä mitkä pitäisi tehdä, eikä koskaan ole ihan todellista vapaa-aikaa tai lomaa).

Poikaan ja kotiin liittyy vielä yksi haave tälle vuodelle. Toivon, että tänä vuonna keväällä pääsisimme käsiksi vierashuoneen (lue: romuvaraston) sisustamiseen pojan huoneeksi. 


kuva
Vielähän poika ei mitään omaa huonetta tarvitse, mutta jossain vaiheessa varmasti ja olisihan se kiva olla jokin paikka minne luontevasti laittaa kaikki lelut ja vaatteet ja muut tavarat. Ostimme jokin aika sitten pienemmän työpöydän ja järjestelimme mappeja ja papereita, ja tulevaisuudessa "työpiste" siirtynee toivottavasti makuuhuoneen nurkkaan. Vaikka eihän sellaista varsinaista työpöytää välttämättä enää kauheasti tarvita. Jostain syystä meidän taloudessa on kuitenkin noin sata mappia kaikenlaista paperia (vielä karsimisten jälkeenkin...) 

Tässä ajatuksiani tästä alkavasta vuodesta. Blogissani tulen jatkossakin kirjoittelemaan niin vauva-arjesta kuin tästä kunnonkohotusprojektistakin, sekä tietysti valmistuneista käsitöistä ja kaikesta muusta mitä mieleeni tulee. Päivitystahtia sanelee tästäkin eteenpäin ennen kaikkea ajan riittäminen sekä oma jaksaminen ja innostus. 

2 kommenttia:

  1. Lastenhuoneen sisustaminen on musta aika haastavaa, kun lapsen tarpeet muuttuvat niin kovin nopeasti ensimmäisinä vuosina. Me aloitettiin H:n huoneen laittaminen, kun hän oli 7 kuukauden ikäinen. Ensin se toimi lähinnä lelujen säilytyspaikkana ja pehmeän maton kanssa hyvänä kävelyn harjoittelupaikkana. Pikku hiljaa hommattiin pieni pöytä ja tuolit ja hella. Seuraava projekti oli lapsen siirtäminen nukkumaan omaan huoneeseen ja uuden "isojen" sängyn hankkiminen. Meillä tyttö nukkui meidän kanssa koko pinnasänkyajan, eli oli n. 1v 7 kuukautta, kun siirtyi omaan huoneeseen ja sänkyyn.

    Nyt sitten pitäisi miettiä tauluja ja hyllyjä, mutta mietin edelleen raaskinko porata reikiä, kun lapsen mittasuhteet muuttuu koko ajan. Jos hylly onkin vuoden päästä jo liian matalalla tai haluankin vaihtaa sängyn paikkaa? Jatkuva projekti siis. Lapsen huoneen sisustaminen vie muuten yllättävän paljon rahaa, joten kandee silleen pikkuhiljaa ostella kalusteita. Ja myös tarkistella niiden laatua, sillä lapsen kovassa käytössä mm. pikkuiset tuolit ovat lujilla.

    Niin ja yksi haaste on se, että osa leluista on oltava siellä missä muutkin ovat, eli olohuoneessa. Meillä ei tyttö leiki yksinään huoneessaan kuin korkeintaan 15 minuuttia. Olohuone on siis usein kuin hävityksen kauhistus, kun kaikki kirjat revitään alas jne. Toki tässä voi valita eri kasvatuslinjan, mutta mä kyllä ymmärrän, ettei noin pieni halua olla vielä yksinään eri huoneessa leikkimässä.

    VastaaPoista
  2. Haastoin sinut :)
    http://limeeverything.blogspot.fi/2013/01/haaste-muahahahaa.html

    VastaaPoista