tiistai 15. tammikuuta 2013

Niskalenkki otettu

Influenssasta meinaan. Viime perjantaina alkoi olo tuntua jossain vaiheessa hieman huteralta, kurkku oli käheä ja paikkoja särki. Yöllä pyörin sängyssä enkä nukkunut kuin ehkä pari tuntia. Hikoilin varmaan Itämeren verran palellen kuitenkin niin, että piti yöllä kaivaa flanelliset pitkät housut, villasukat ja huppari kun tärisin kylmästä. Lauantain vietin 39 asteen kuumeessa koomassa kotona, ja aika lailla samoilla meiningeillä meni myös sunnuntai. Silloin illalla tosin kuume alkoi hiukan helpottaa. Eilen maanantaina kuumetta oli vielä hiukan ja särkyjä myös. Onneksi appiukko haki koiran luokseen, ettei mun tarvinnut lähteä päivällä ulos. Tänään olo on edelleen aika väsynyt, mutta kuume on helpottanut eikä paikkojakaan enää kolota ihan samalla lailla. Tosin kurkku on nyt kuiva kuin Saharan autiomaa, yskittää vaan jatkuvasti... 

Mähän sain loppuraskauden aikana influenssarokotteen, mutta ainakaan mua se ei siis pelastanut tältä taudilta. Tosin tämä influenssa on nyt vaan mun oma diagnoosi kun en sitten pohdinnoistani huolimatta soittanutkaan lopulta lääkärille. Eipä sieltä oltais varmaan muuta voitu kun käsketty ottaa lisää Panadolia. Enemmän huolestuin siitä, ettei poika vaan saisi samaa tautia. Lauantaina mittailimme pojalta kuumetta ja seurailimme tilannetta kun poika hiukan kitisi. Mitään oireita ei kuitenkaan ole ilmestynyt. Imetin kuumeisenakin ihan normaalisti, mikä on sallittua ja joidenkin ymmärryksen mukaan jopa suositeltavaa. Näin vauva kuulemma saa äidinmaidon mukana vasta-aineita suojaksi. En tiedä pitääkö tuo paikkansa, mutta ainakaan tähän mennessä pojassa ei ole näkynyt merkkejä mistään sairastumisesta pientä hetkittäistä rohinaa lukuunottamatta. Pitänee nyt tämän kokemuksen myötä muistaa ensi kerralla apteekissa poiketessa hamstrata mukaan flunssalääkitystä myös pojalle: ainakin nestemäistä panadolia, ehkä suppoja ja nenäfriida voisi tarttua sieltä matkaan.

Sairastuminen sattui kyllä harmittavaan aikaan, sillä olimme juuri sopineet miehen kanssa yhteisestä leffaillasta sunnuntaille. Pojallekin oli sovittu hoitaja meidän leffakäynnin ajaksi. Emme olekaan viettäneet aikaa ihan kahdestaan oikeastaan ollenkaan pojan syntymän jälkeen, jos ei lasketa sitä hetkeä noin tunti synnytyksen jälkeen kun poika vietiin salista lämpölampun alle, tai kun joulun aikaan kävimme nopsaan yhdessä saunassa. Ehkäpä saamme jokin toinen viikonloppu uuden tilaisuuden. Olemme lähiaikoina myös todennäköisesti matkaamassa vanhempieni luokse, jossa saamme äitini hoitaessa poikaa varmaankin lisää tilaisuuksia viettää pieni hetki kaksin. 

Tämä tauti laittoi vähän muitakin suunnitelmia uusiksi. Tällä viikolla mun oli tarkoitus aloittaa tämä uusi, liikunnallisempi elämä. Päätin jo aiemmin, etten hanki mitään jäsenyyttä tuonne läheiseen naisten kuntokeskukseen. Ostan mieluummin useamman kerran kortin vielä lähempänä olevalle salille, jossa on myös aerobic-tunteja. En osaa nyt arvioida yhtään kuinka monta kertaa viikossa mulla todellisuudessa on mahdollisuus ehtiä kuntoilemaan, joten lienee turhaa maksaa vähintään 50€ kuussa ja sitoutua vuodeksi mihinkään. Realistinen tavoite voisi olla 2 treeniä per viikko, plus sitten päivittäiset vaunulenkit koiran kera. Painolukemat ovat kyllä yhä masentavan samanlaiset, eli huolimatta kohtuullisista syömisistä paino ei ole juurikaan pudonnut. Tässä taudin aikana ei tosin ole ruoka juuri maistunut, eli katsotaan josko vaakalukema olisi lopulta edes hieman liikahtanut alaspäin. Olen yrittänyt nyt juoda paljon, sillä huomaan että jos en tietoisesti juo niin päivän nestemäärä saattaa jäädä kovin pieneksi. Ja tietysti kipeänä pitäisi juoda vieläkin enemmän. Niin ja kerroinko jo, että liityin jälleen Kalorilaskuriin. Nyt sairauspäivinä en ole tietenkään päivitellyt mitään syömisiäni sinne, mutta muuten kyllä. Tuo on mulle kyllä oiva työkalu, sillä muuten tulee syötyä ihan liikaa kaikkea "turhia" kaloreita (kuten juustoa!)

Huomenna on toivottavasti jo paljon terveempi ja pirteämpi olo, vaikka oon yhä tosi nuhainen. Mutta tänään tämä vannoutunut penkkiurheilija jännittääkin Vuoden Urheilija -valintaa :) Toivottavasti valinta osuu oikeaan ja Leo-Pekka Tähti pokkaa tuon palkinnon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti