Tapetinvärinen

Olen lukenut useita (= varmaan lähes kaikki) Virpi Hämeen-Anttilan kirjat. Tämä viimeisin teos Tapetinvärinen on mielestäni jotenkin erilainen kuin aiemmat hänen kirjoittamansa kertomukset. Mitä muistelen aiemmista, niin ne ovat olleet selkeän tarinan kaaren sisältäviä, joskus jopa ennalta arvattavia lopputulemaltaan. Myös dialogi on mielestäni ollut sujuvaa ja helposti seurattavaa. 

Tapetinvärinen kertoo kirjailijasta, joka huomaa sattumalta lehtihaastattelussa lapsuudenystävänsä, jonka kanssa välit kuitenkin nuoruudessa menivät poikki. Tämä ystävä on muuttanut nimensä ja ulkonäkönsä, ja alkanut myös kirjoittaa. Asiat, joista tämä ystävä nimeltä Mimi kirjoittaa, pelottavat kirjailijaa. Mimi kertoo selvästikin asioita, joita vain kirjailija-päähenkilö voi tietää. Kirjailija epäilee Mimin varastaneen hänen nuoruuden päiväkirjansa: miten muuten Mimi voisi tietää kaikki nuo asiat hänen lapsuudestaan? Kirjailija ei itse pysty kunnolla muistamaan lapsuuttaan, mutta poimii Mimin kirjoituksista ja sanoista sieltä täältä tuttuja tapahtumia ja mietteitä. Kirjailija yrittää myös järjestää tapaamista Mimin kanssa, mutta tapaaminen estyy aina jollain tavalla. Sen sijaan hän tapaa vain Mimin kummallisilta tuntuvia ystäviä, jotka tuntuvat tietävän hänestä enemmän kuin hän itse. Mimin etsintä saa siis koko ajan vain oudompia piirteitä. Tarinassa Mimin kohtaaminen kiertyy kirjailijan vaikeaan ja jo jonnekin muistojen syvyyksiin haudattuun lapsuuteen: syömishäiriö, ulkonäköpaineita, perhettä pelossa pitävää isä ja muut traumat ja surut puskevat pintaan.

En nyt selvitä tuota juonta tämän enempää, jotta en pilaa muiden lukukokemusta. Loppuratkaisu ei tosin ole mitenkään suuren suuri yllätys, aloin jossakin vaiheessa loppupuolella aavistella miten tarina päättyy. Poiketen aiemmista, tämä Tapetinvärinen tuntuu jotenkin "korkealentoisemmalta". Välillä teoksessa kuljetaan sellaisissa sfääreissä, että tällaisen tavallisen lukijan on vaikea pysyä mukana. Hämeen-Anttilahan on kirjailijana jotenkin ehkä itse lukeneempi ja oppineempi kuin monet muut, ja tämä näkyy tekstissä. Itseä hieman harmittaa, etten aina pysynyt ihan kärryillä enkä ehkä saanut kaikkea irti. Teksti nimittäin vilisee viittauksia muihin tarinoihin ja legendoihin, sekä muuhun kirjallisuuteen. Kun ei näitä tunne, jää ehkä jotain ymmärtämättä. Mutta voin silti suositella tätä Tapetinväristä, mulla se ainakin oli ihan vaan yöpöytälukemisena ja niinkin se soljui sujuvasti eteenpäin :)

Sitten lyhyesti ihan muusta.
Eilen illalla olin taas zumba-tunnilla, ja nyt on polvi kipeä :( Ehkäpä se tästä päivän myötä vertyy. Ajattelin laatia itselleni sellaisen tavoite- ja palkintolistan tuota laihtumista ajatellen, siitä sitten vähän myöhemmin lisää :D