torstai 5. heinäkuuta 2012

Raskauden hehkua, pyh pah!

Olen muutamalta ystävältä/tutulta kuullut, että tässä puolivälissähän sitä raskaana oleva oikein hehkuu onnea ja kauneutta. Ja kilin kökkö sanon mä! Alkuraskaus olikin niin helppoa, että kai tätä tiesi jotenkin odottaa...? Nämä viime päivien helteet ovat aiheuttaneet jos jonkinmoista harmia: jalkoja pakottaa ja turvottaa päivän päätteeksi, ja hikoilen muutenkin helteessä kuin joku pieni sika :P Työssä on vielä pakko pitää asiallisia vaatteita (ei mitään nirunarutoppeja), joten hikeä pukkaa siellä toimistossa kun istua möllöttää... Painoa on tullut tähän mennessä noin 7 kiloa (apua!) ja pelkään että ensi keskiviikkona neuvolatäti saa tästä aihetta toruihin. Kaiken tämän lisäksi olen ollut joka ikinen päivä ihan mielettömän väsynyt, vaikka yritänkin joka aamu muistaa sen ylimääräisen raudan. Toivottavasti hemoglobiini ei olisi ainakaan enää pudonnut alaspäin... Väsymystä kompensoin tietysti juomalla kahvia (fiksua) joten saankin sitten rampata vessassa vähintään kerran tunnissa. Ja jos ei muista juoda niin iltapäivästä heikottaa muuten vaan... Naamakin kukkii ja punottaa oikein kauniisti, niin että tekisi mieli heittää roskiin kaikki peilit tästä kämpästä... Eihän tästä listasta puutu kuin närästys, perhana. Ja oon melkein varma että mulla on raskausajan diabetes, janottaa niin koko ajan ja mässytän viel karkkiakin vähän väliä..................... 


Eilen sain sentään raahauduttua illalla kauan suunnittelemalle mammajooga-tunnille. Tunti oli oikeastaan puolitoista tuntinen, ja oli kyllä hyvä herätys siihen miten paljon onkaan painoa tullut ja kangistunut. Joogassa keskityttiin paljon erilaisten venytysten tekemiseen ja erityisesti selän ja lantion liikkuvuuden parantamiseen. Otan kyllä nyt ensi viikosta alkaen tavoitteeksi käydä kaksi kertaa viikossa tuolla tunnilla, sillä oman kehon hallintani on tällä hetkellä niin kateissa että synnytykseen mennessä olen vielä todella pulassa... 


Keksinpä vielä lisääkin valittamisen aihetta ;P Tiistain rakenneultran jälkeen ryhdyimme pohtimaan nimeä tulevalle pojallemme. Itselläni oli jo parikin hyvää ehdotusta valmiina. Puhuessamme näistä mieheni kuitenkin huomautti, että oma suosikkini äännetään ruotsiksi aivan eri lailla kuin suomeksi (mieheni on siis kaksikielinen ja lapsista tullee myös äidinkieleltään ruotsinkielisiä). Noh, se nimi piti sitten hylätä, koska itse en olisi ikinä oppinut lausumaan tuota nimeä ruotsalaisittain äännettynä... Tänään olenkin sitten (työajalla :P ) surffannut netin syövereissä ja kerännyt erilaisia vaihtoehtoja nimeksi. Aika hankalaa kun haluaisin kuitenkin jonkin "perinteisen" nimen, jotta myös oma suomenkielinen sukuni osaisi nimen lausua. Miehen ehdotuksen oli tietysti heti todella hyviä (not). Vai mitä sanotte Brianista (lausutaan Briian) tai Kevinistä...? Ei kiitos mun lapselle! No kaipa tästäkin vielä päästään yhteisymmärrykseen, eikä sitä nimeä nyt vielä voi valita kun ei tiedä minkä nimiseltä poika edes näyttää... :D Jostain syystä anoppi on kuitenkin yrittänyt jo useampaan kertaan udella nimestä, enkä ymmärrä miksi. Voidaan kyllä myös eräällä tavalla huokaista helpotuksesta, että vauva ei olekaan tyttö, koska anopilla olisi tytölle niin vahva nimiehdotus että varmaankin kutsuisi tyttöä tuolla nimellä joka tapauksessa... Siinä voisi käämit palaa anopin kanssa :P  


Tulipas nyt pelkkä valituspostaus, pahoitteluni teille lukijoille! :D 

6 kommenttia:

  1. " Itselläni oli jo parikin hyvää ehdotusta valmiina. Puhuessamme näistä mieheni kuitenkin huomautti, että oma suosikkini äännetään ruotsiksi aivan eri lailla kuin suomeksi. "

    Hah, tästä tuli mieleen, että, kun nimesin poikani Mikaeliksi, niin ruotsalainen isäni lausuu nimen : " miiiiikkael " ja se naurattaa ja ärsyttää ja naurattaa samaan aikaan :) onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  2. Poikien nimissä on yllätävän monia tuollaisia, mitkä äännetään ruotsiksi eri lailla. Tosin puhuttiin eilen miehen kanssa myös siitä, että jos haluamme tietyn nimen niin sitten pitää vain sopia että käytetään sitä suomenkielistä lausumismuotoa. Eli molemmat käyttää samaa vaikka ruotsinkielinenkin muoto olisi, muutenhan se lapsiparka menee ihan sekaisin :P

    VastaaPoista
  3. Niin ja kiitos vierailusta ja kommentoinnista :D

    VastaaPoista
  4. Suomenruotsalaisillahan on vaikka mitä ihania nimiä, jotka taipuu myös suomenkielisen suuhun, esim. kaikki Rasmus, Justus jne. ja myös monet Raamatun nimet taipuu molemmilla kielillä, Joel, Johannes... Kannattaa varmaan selailla just netistä tai vaikka ihan kalenterista, voi löytyä vaikka mitä ihania nimiä, mitkä ei olis itselle tulleet mieleen.

    VastaaPoista
  5. Joelista mä tykkäisinkin tosi paljon, mutta mä lausuisin sen just Joel ja Laku taas "Juuel". Samoin Nooa (tai ruotsiksi Noah/"Nuua"). Tuo o-kirjain on siinä mielessä hieman hankala. Mutta taidettiin kyllä keksiä jo ainakin yks hyvä (raamatullinen) nimi vaihtoehdoksi :D

    VastaaPoista
  6. :D Ei se niin vakavaa ole, että nimeä lausutaan vähän eri lailla. Esimerkiksi en ole koskaan vaivautunut korjaamaan, jos mun nimi on virheellisesti lausuttu lyhyenä. Toisaalta mieheni myöskin suomenruotsalaisella nimellä, joka on vielä muutenkin kansainvälinen, on tottunut siihen, että hänen nimensä lausutaan englannin-, suomen- ja ruotsinkielisissä piireissä erilailla, eikä se häntä haittaa.

    Mutta toki te itse tiedätte, mikä juuri teistä tuntuu parhaalta :) Ja voihan siinä käydä niin, että kun lapsi syntyy, niin se näyttääkin ns. eri nimiseltä :D

    VastaaPoista