Elmolle suurin palkka on usein ihmisten huomio. Suurin rangaistus on siten se, että joutuu eroon ihmisistä. Tätä on hyvä käyttää kun poika käyttäytyy huonosti; raottaa vessan ovea ja uhkaa sinne laittamisella jos ei rauhoitu niin johan tepsii... No mutta, syy miksi nyt aloin kirjoittaa tästä aiheesta on se, että tajusin tänään(kin) olevani meidän perheessä se "pahis". Meikä on siis se, joka tekee koiran mielestä kaikki ikävät toimenpiteet: kynsien leikkuut, pesut, trimmaukset, korvien puhdistukset jne. Elmo siis antaa toki tehdä nämä kaikki, mutta pyrkii kyllä aina hiukan karkuun kun tajuaa mitä on tulossa. Ja minnekäs sitä karkuun mennään? No miehen syliin tai jalkoihin tietysti! Mies on myös aina se, jolle Elmo tuo lelua koska tietää tästä seuraavan aina leikkiä. Samoin jos Elmo menee miehen jalkojen juureen istumaan, saa aivan varmasti rapsutuksia. Eli hyvälle on opettanut... No eipä sitten ihme, että kun meikä yrittää koulutuskentällä saada kontaktia koiraan, niin tämä ei (useimmiten) korvaansa lotkauta. Tänään taas yritin miehen kanssa tästä asiasta keskustella, ja vastaus oli jokseenkin hullu: "voithan säkin sitä ottaa syliin". Ei nyt ehkä ollut tässä se pointti... Yritin selittää, että kiva olla tässä se ilkimys, ja mies sitten se joka tekee kaikki kivat jutut. Elmon kun saisi varmasti niin helposti motivoitua tekemään tottiskentälläkin vaikka mitä, jos ei koko ajan kotona lellisi ja hellisi sitä. Pilalle mennyt koko koira jo...
Elmo nauttii saaristosta
Se syy, miksi tämä nyt tuli taas pinnalle ja aiheeksi tänne blogiinkin on se, että ryhdyin miettimään tulevan lapsemme kasvatusta tältä pohjalta. Tuleeko lasten kasvatuksesta sitten samanlaista vääntöä? Äiti on se ilkeä, joka ei anna koskaan lupaa, joten mennään isältä sitten pyytämään lupaa, jne? Mies ei oikein tainnut ymmärtää kun yritin selittää että meidän pitäisi toimia jotenkin tiiminä tässä. Tai kyllä hän sen puolesta myös puhuu, mutta teot tuntuvat ainakin toistaiseksi puhuvan ihan toista... Tämä alkoikin tänään juuri ärsyttää ihan mielettömästi.
Mua on myös mietityttänyt paljon että millaista kasvattaminen tulee olemaan, juurikin sen pohjalta että kun meitä on kaksi kasvattajaa ja pitäisi vetää kuitenkin yhtenäinen linja! Jännittää vähän jo että miten se tulee menemään mutta luottavaisin mielin vain tulevaa kohti!
VastaaPoistaMeillä onneksi mies on todella siisti ja hoitaa kotihommia ihan tasavertaisesti mun kanssani eli ei tarvitse sanoa kenellekään että "mies auttaa mua kotihommissa" vaan ollaan ihan yhdessä molemmat vastuussa arjen pyörittämisestä. Olen kyllä toisaalta huomannut hänessäkin sen että miehelle kotityöt ovat juurikin jostain kumman syystä suunnittelua vaativia tehtäviä :D Itse kun tosiaan ihan ohimennen pistää pyykit pyörimään/kuivumaan/viikkaa kaappiin tai vaikka pesee vessan niin miehelle se on aina TYÖ joka pitää tehdä jotenkin niin että siihen on erikseen "valmistauduttu" :D
Mun miehellä on sama juttu, se kotityö on todellakin työ joka pitää jotenkin etukäteen suunnitella! Hassua :P
Poista