sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Sisustusta ja ajatuksia viikonlopulta

Huh, taas viikonloppu tuntuu hujahtaneen äkkiä ohi! Kaikkea tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta tuo "työteho" ei oikein enää ole entisellään... :P Olen myös yrittänyt lukea ensi perjantain tenttiin (aargh!) mutta kirjojen kanssa etenen kyllä todella hitaasti (tylsiä aiheita ovat...)

Siivosin tänään heti aamusta työhuoneen tavaroita ja äskettäin mies kokosi uuden työpöytämme. Meille oli jostain kulkeutunut aiemmin ruma toimistopöytä sekä rullalaatikosto. No tuohon toimistopöytään hermostuin jo kauan sitten (viime keväänä?) ja maalasin vanhan ruokapöytämme valkoiseksi. Nyt sitten hermostuin tuohonkin pöytään, oli se niin epäkäytännöllinen ja aivan liian iso. Ostimme siis tällä viikolla Ikeasta tällaisen Micke-työpöydän:


Itse ajattelin ensin kokonaan valkoista versiota tuosta pöydästä, mutta livenä se näyttikin sitten aika halvalta, eli päädyimme miehen kanssa tähän kaksiväriseen :) Pöytä on 105cm leveä, eli juuri sopivan pikkuinen. Seuraavaksi lähteekin sitten lentämään tuo toimistotuoli (hyi yäk). Suunnitelmissa on etsiä jostakin kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta jokin kiva pieni ja kevyt tuoli. Pöydän lisäksi työhuoneestä lähtee nyt tuo rullilla oleva laatikosto, oikea hirvitys sekin... Toimistokalusteita ei mun mielestä kyllä saisi edes tuoda koteihin...! Voin laitella kuvia työhuoneestakin kunhan saan sitä vielä siivottua. Työhuoneeseen raahattu vanha divaanisohva kaipaa vielä uutta päällistä, mutta saa odottaa sitä vielä ensi kuun palkkapäivään asti :) Lupaan laitella niitä kunnon sisustuskuvia sitten kunhan tentti on ohi ja pääsen kunnolla siivoamaan tätä kämppää.

Tänään olen ajatuksissani vellonut muuten jokseenkin alamaissa. Yritin miehelleni selittää ajatuksiani ja huolenaiheitani tulevan suhteen, mutta (miehille tyypilliseen tapaan?) hän ei oikein ymmärtänyt huoltani. Itse olen asunut täällä pääkaupunkiseudulla tosiaan noin kahdeksan vuotta, mutta en ole voi sanoa oikein lopullisesti kotiutuneeni. Ehkä eniten tähän vaikuttaa se, että en ole löytänyt mitään omaa "yhteisöä" - harrastusten tai muiden mielenkiinnon kohteiden suhteen siis. Nyt opiskelukaveritkin ovat jo muuttaneet muualle ja/tai päivät töissä, joten heitä en siten kauheasti tapaa vapaa-ajalla. Ja äitiyden myötä jatkossa ehkä vielä vähemmän, vaikka äitiyden myötä tulee varmasti uusia kontakteja. Mutta toiveenani olisikin löytää jotain omaa "sisältöä" elämääni. Kun tästä puhuin miehelle, niin hän ehdotti tietysti heti liutaa kaikenlaisia harrastuksia. Yritin selittää, että eihän se ole niin helppoa. Hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä että kävisin esimerkiksi kaksi tai kolme kertaa viikossa pelaamassa lentopalloa... Hhmm, kukakohan meidän taloudessa tällöin a) hoitaisi sen lapsosen ja ulkoiluttaisi koiran tai b) tekisi kotityöt? Kysyinkin, että miten sitten toimittaisiin jos mun harrastukseni osuisi esimerkiksi keskiviikolle kun hän käy pelaamassa miesten porukalla sulkapalloa...? Vastauksena oli että kyllä se sitten jotenkin järjestettäis. Näkis vaan... Jotenkin alan kyllä hiljalleen alistua siihen, että voin jatkossakin ilmoittaa harrastuksenani kotityöt ja Salkkarien katselun (!) 

8 kommenttia:

  1. Mitä on harrastukset?? Jotain syötävää???

    VastaaPoista
  2. Lenttikselle vaan! :) Jos aikaa ei ole niin se pitää tehdä sopivaan väliin. Ja pääseee sitä kai vaan kerran viikossakin?

    -A

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mietin että lenttis vois olla kivaa mutta täällä pääkaupunkiseudulla on noita joukkueita niin huonosti :/ Täytyy ehkä kumminkin kehitellä joku semmonen harrastus mitä vois tehä ihan oman aikataulun mukaan, ei sit ole kiinni niissä aikatauluissa (tietäen ettei tuo mies kumminkaan omista menoistaan luovu... :P )

      Poista
  3. Harrastukset on mielenkiintoinen aihe... Lapsen syntymä muutti oman käsitykseni kokonaan uusiksi. Käytännössä kumpikaan meistä ei raaskinut olla poissa illalla kuin vaan yhtenä iltana, sillä muuten kolmenkeskinen aika olisi ollut niin kortilla. Edelleenkin (vaikka olen jo töissä) en halua olla iltaisin liian usein poissa kotoa. Yksi ilta on pakko pyhittää liikunnalle ihan oman terveyden takia. Muuten selkä (ja mieli) sanoo stopin. Siihen päälle sitten sosiaalinen (onko sitä..) elämä. Välillä on pakko päästä tyttökavereiden kanssa syömään/teatteriin tms. Arkiviikko on vaan aika ikävä, jos lähes joka ilta on jommalla kummalla jotain menoa. Mä oon varmaan liiankin kotikeskeinen, mutta tää on tällä hetkellä asia, jonka kanssa painin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No meillä on varmaan mielenkiintoinen tilanne tulossa, kun miehellä tuntuu joka illalle olevan jotain harrastuksia ja lisää vielä suunnitteilla (ja mistään niistä ei tietenkään voi luopua kun on sitoutunut...) En tiedä miten ajattelee meidän arjen sitten sujuvankaan? Kai mä jatkan "kotipiikana" kuten tähänkin asti eli harrastuksina on jatkossakin kotityöt(!) Mies sanoo vaan tosiaan että eihän siinä ole ongelmaa jos mä haluan kans harrastaa jotain, mutta hah sanon vaan...

      Poista
    2. Tiukka linja vaan heti alkuun. En osaa muutakaan neuvoa antaa. Toiset miehet ymmärtää asian todellisen laidan, kun vauva on syntynyt, mutta toiset ei ymmärrä ilman rajoitteita koskaan. Kotoa on ehkä tullut huonoa mallia siitä, että omia harrastuksiaan voi jatkaa kuten ennenkin..

      Poista
    3. Siinä Vuoden Mutsi -kirjassahan oli hyviä neuvoja siitä, miten saa omaa aikaa: lähde hakemaan polttopuita (sitä onkin jo aika kaukana ennen kuin mies tajuaa että meillä ei ole takkaa...) tai linnottaudu vessaan naistenlehtien ja herkkujen kanssa, jne... :D

      Poista