Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koira. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Koiran elämää vauvan tulon jälkeen

Ajattelinpa kirjoitella hieman siitä, miten rakas karvakorvamme on suhtautunut uusimpaan perheenjäseneemme. Meillä on siis 3-vuotias airedalenterrieriuros. Koira oli alun perin mun "huomenlahja", kun sanoin häidemme yhteydessä vuonna 2009 miehelle, etten oikeasti tarvitse mitään oikeaa huomenlahjaa. Olimme miehen kanssa jo pitkään puhuneet koiran hankkimisesta, kun molemmat olemme eläinrakkaita. Itse olisin voinut jo aikaa sitten ottaa kissan, mutta mies onkin allerginen kissoille. 

Katselimme ensin meille vehnäterrierin pentua, sillä miehellä oli tästä rodusta ennestään kokemusta. Jotenkin tiesimme, että jokin terrieri olisi se meidän rotu ja vieläpä sellainen keskikokoinen koira (eikä mikään pikkuräksyttäjä :P ) Vehnät ovat pitkään olleet todella suosittu rotu, lähinnä kai siksi että ovat lapsirakkaita eikä turkista irtoa karvaa. Teimme sitten ihan leikillämme Ilta-Sanomien (vai Iltalehden) koiratestin, joka vastausten perusteella ehdotti sopivinta koirarotua. Ykkösvaihtoehtona meille tuli juuri "terriereiden kuningas",  airis. Hauskinta oli, että kun juttelimme tästä anoppilassa kertoi appiukkomme että heillä on ollut airiksia hänen lapsuudessaan! Saimme heti kuvia sekä appiukolta että tämän siskolta heidän lapsuudestaan ja näistä airiksista :)

Syksyllä 2009 teimme siis tiedusteluja airiksista ja lopulta löysimme sopivaan aikaan syntyvän pentueen ja mukavan kasvattajan. Pentue syntyi 8.11.2009 ja haimme pikkuisen karvakorvan kotiin 1.1.2010 :D Tuntui muuten hullulta, kun olin juuri tuolloin edellisenä päivänä ollut töissä Espoossa Sellossa, jossa sattui silloin tämä ampumistapaus Prismassa. Itse työskentelin siinä käytävän toisella puolella Citymarketissa. Seuraavana päivänä saimme sitten tuon ihanuuden kotiin :D 

Miten se onkin ollut noin pieni joskus...



Airikselle tyypillinen nukkuma-asento: tassut kohti taivasta :P

Nämä vuodet koiran kanssa ovat olleet kyllä täynnä oppimista. Olemme käyneet ties mitä kursseja ja koulutuksia, lukeneet hyllymetreittäin kirjoja ja oppaita ja keskustelleet ties kuinka monien koirakouluttajien kanssa. Mutta kaikista ongelmista on selvitty, ja koiran omistajuus on tehnyt musta varmasti hieman rennomman (ihan turha imuroida kun kohta on taas hiekkaa sisällä) ja onnellisemman (koiran rapsuttaminen vie pois kaikenlaisen mielipahan). Onhan se ihanaa tulla kotiin kun joku on aina odottamassa ja iloitsee aivan valtavasti nähdessään mut :) 


Elmo vahtii tarkkaavaisena pihan tapahtumia
Myönnän, että vauvan tulo ja koiran sopeutuminen oli ennalta hieman jännittävää. Koiramme ei ole kauhean tottunut lapsiin, ja varsinkin nuorempana (ja villimpänä) olisi halunnut aina hyppiä lapsia päin ja jahdata näitä (erityisesti leikki-ikäisiä, jotka tietysti liikkuvat/pomppivat/hyppivät/juoksevat/kiljuvat jne.). Koiramme on kuitenkin ollut vauvan kanssa todella rauhallinen. Kun tulimme sairaalasta, oli koira ollut neljä päivää anoppilassa hoidossa. Mies jätti mut ja vauvan kotiin ja lähti hakemaan koiruutta. Kun karvakorva tuli ovesta, ei se kiinnittänyt minuun mitään huomiota(!) vaan lähti heti etsimään mikä on tuo outo uusi haju joka täällä on... Koira halusi haistella vauvaa, mutta oli selvästi todella varovainen. Nyt on hieman rohkeampi ja tahtoo edelleen myös tasaisin välein tarkistaa missä vauva on ja hieman nuuhkaista. Jokainen erikoisempi äännähdys myös herättää koiran mielenkiinnon. Muuten koira ei ole erityisen kiinnostunut vauvasta. Luulenpa, että enemmän haasteita kohtaamme sitten, kun poika alkaa leikkiä leluilla. Koiramme kun on tottunut siihen, että kaikki pehmoiset lelut ovat hänen, eli täytynee kehitellä jokin systeemi miten eivät poikien lelut sekoitu :P Vaikka airikset ovat kyllä fiksuja, ja koiramme todellakin tietää mikä on hänen tavaransa ja mikä ei. Tätä on hyvä hyödyntää kun haluaa huomiota -> käy vaan nappaamassa sukat vaatehuoneesta tms. niin huomio saaminen on taattua... 

Vesi on kiva juttu, vaikka tätä kuvaa otettaessa
Elmo ei vielä osannutkaan uida



Vielä en ole uskaltautunut (tai muutenkaan pakkasen vuoksi pääsyt) ulos vaunulenkille pojan ja koiran kanssa. Toivoisin noiden pakkasten hieman hellittävän, jotta voisimme päivisin käydä ensin edes lyhyillä kävelyillä. Tänään mies on pitkän päivän töissä eikä appiukkokaan ehdi viemään koiraa ulos eli näillä näkymin olen tänään tavallaan "pakotettu" ulkoilemaan poikien kanssa :) 

Kuva viime talvelta, jolloin oltiin jo aikuisiässä
Tämä viikko on täynnä ystävien vierailuja ja muutakin menoa, vaikka yksi vierailu tältä viikolta jo peruuntuikin. Poika antaa vaihtelevasti äidilleen mahdollisuuden nukkua. Ja tämän äidin pitäisi kyllä malttaa useammin vaan painaa pää tyynyyn tai edes heittäytyä sohvalle hetkeksi silloin kun pikkumieskin vetää sikeitä :D

P.S Tää Blogger on ihan sekaisin, kaikki kuvat, kuvatekstit, rivitykset, välit yms. on ihan miten sattuu. Meni ärsyttävän paljon aikaa saada teksti edes kohtuullisen siistiksi! 

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Uutta kotiin

Saimme vihdoin tilaamamme tuolin. Kävimme miehen kanssa jo tammikuussa Kruunukalusteessa katselemassa ja löysimme tällaisen ihanuuden. Juuri sellainen laiskanlinna josta haaveiltiin :) Ja kangasvaihtoehdoistakin löytyi aivan täydellinen kangas. Nyt viime kuun lopulla soittelimme Kruunukalusteeseen, että missäköhän tuoli lienee. Siellähän se oli heillä maannut varastossa, eivät olleet vaan huomanneet ilmoittaa kun ei oltu vielä (meille annetun ohjeen mukaan!) maksettu loppusummaa.  




Pikkuhiljaa alkaa tämä koti tästä muotoutua (johan täällä on pari vuotta asuttu :P ) Uusi sohva on myös hankintalistalla, mutta tällaisessa taloudessa jossa toinen on päätoiminen opiskelija, ei rahaa kasva puissa ja siten sohvaakin varten varmasti säästellään jonkin aikaa... Plus että eihän se "täydellinen" löhöilypaikka noin vain löydy :D Tarvittais myös uusi matto sekä keittiöön että olohuoneeseen. Näin koiranomistaja on alkanut arvostaa mattoja jotka ovat
a) kumipohjaisia 
b) helposti putsattavissa. 
Tähän samaan satsiin liittyy myös se, että ostimme viimein keittiön roskakaappiin lapsilukot. Koira kun keksii yksin ollessaan käydä levittelemässä roskat pitkin poikin... (voitte kuvitella kuinka kiva on siivoilla sellasta sotkua kun työ- ja opiskelupäivän jälkeen raahautuu väsyneenä kotiin...) Samoin huoltoyhtiön miehet kävivät kääntämässä huoneiden ovenkahvat ylösalaisin: nyt meillä kuljetaan ovesta nostamalla ovenkahvaa :P Ainakaan vielä ei ole karvaturpa hoksannut miten avata ovet kun kahvaa pitääkin nostaa.... (koputan puuta)
Nytpä ryhdyn leipomaan. Ystävä piipahtaa illalla ja suunnittelin jo kinkkupiirakan ja peruspullan leipomista... Aurinkoista tiistaita!